Vauvakuume ja muiden raskaus.
Olen ollut yhdessä mieheni kanssa 6 vuotta. Viimeisen vuoden ajan on ollut ihan järjetön vauvakuume. Mies ei vielä halua lasta (jos sellainen meille joskus suodaan) ja asia on minulle ok, koska en voisi ikinä pakottaa toista hankkimaan lasta juuri nyt.
Lähipiirissä on monta raskaana olevaa ja miehen serkkukin sai juuri vauvan. Olen todella onnellinen heidän puolesta, mutta välillä minut valtaa suru. Ja onhan se tietenkin osittain typerää, koska takana ei ole lapsettomuutta. Onko tämä ihan normaalia? Kokea olevansa välillä surullinen ja kateellinen, kun itsekin jo haluaisi oman lapsen.
Kommentit (6)
Ihan normaalia, mutta ei kannata antaa liikaa alaa ajatukselle. Ei se ole sinulta pois jos jollain muulla on vauva.
Jos koet, että nyt on oikea aika lapselle, niin sano se suoraan miehellesi.
Jos oikeasti haluat lapsen niin vihjaa miehelles et mitä jos jätettäis ehkäisy. Oot ite jo joustanut vuoden ollen lapsettomana, joten nyt miehen vuoro. Jos haluaa elämäänsä lapsia niin miksei niitä jo vuoden-pari aikaisemmin voi tehdä. 9kk aikaa kuitenkin remuta sitä ennen ja se aika mitä menee raskautumiseen. Jos ei suostu niin tuskinpa oikeasti haluaa lapsia ainakaan sinun kanssasi.. Sori vähän ohis. Vauvakuume on oikea asia kuitenkin ja se iskee ja syvälle, voi toki mennä ohi. Miksi sitä vauvaa pitäisi eka yrittää että saisi kokea noita tunteita, oma tilanteesi on kuitenkin yhdenlaista lapsettomuutta
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia, mutta ei kannata antaa liikaa alaa ajatukselle. Ei se ole sinulta pois jos jollain muulla on vauva.
Jos koet, että nyt on oikea aika lapselle, niin sano se suoraan miehellesi.
Parempi niin kuin näin:
On normaalia, valitettavasti. Minulla on myös jäätävä vauvakuume, mutta miehen kanssa yhteisymmärrys siitä, ettei vielä yritetä. Kuitenkin vauvat, vauvauutiset ja muiden pikkulapset kaikessa ihanuudessaan tavallaan vain pahentavat tilannetta. Sydämeni tuntuu halkeavan veljenpoikani hersyvistä lutkautuksista, vauvantuoksusta, äitinsä syliin väsähtäneestä naperosta, kävelemään oppineen taaperon sekoilusta parkkipaikalla – ja vauvakuumeisena näitä omaan tulevaisuuteensa toivomiaan hetkiä vielä alkaa nähdä selkeämmin joka puolella.
Mutta parasta on kuitenkin toki vain hyväksyä tämä tunne, ja myötäelää ystävien iloissa ja suruissa siitä huolimatta entiseen tapaan! Tsemppiä AP:lle ja muille vauvakuumeessä kärvisteleville.
Ainahan sitä haluaa jotain mitä ei ole. Itsellä eka vappu äitinä, vauva 4 viikkoa. Olen 30 ja eka äiti ystäväpiirissä. Kaiholla katselin kuvia kaivarista jne, vaikka olenkin hyvin onnellinen.