Eskarilaiseni kavereiden ja heidän vanhempiensa käytös ahdistaa
Eskarilainen kertoi kaverinsa kanssa että erään toisen kaverin äiti oli käskenyt lasta painumaan vaikkapa perseeseen. Että näin. Ja kuulemma toisen kaverin isä oli käyttänyt N Sanaa tummaihoisesta ihmisestä kun olivat autolla ajaneet ohi. Eskarilaiseni kertoo miten kaverit kiroilee ulkona, luetteli kaikki mitä nyt aikuinen ihminen voi kuvitella. Lisäksi eskarilaiset ja ekaluokkaiset puhuvat slangia. Ragee,omg,lol,feili. Sitten on mutsit ja faijat. Eikö nuo ole ollu teinien juttuja? Mä oon oikeasti ahdistunut kuulemastani. Me ollaan ihan tavallinen perhe. Meillä ei puhuta noin,ei kiroilla eikä puhuta alatyyliin erilaisista ihmisistä. Koitan opettaa tapoja ja moraalia lapselle mutta tuntuu toivottomalle kun tämä on tätä nyt sitten. Miettikää mitä puhutte lasten kuullen, komentakaa,selittäkää ja jutelkaa lasten kanssa jos puhuvat sopimattomia. Tää on ihan järkyttävää. Jotenkin toi slangi juttukin ahdistaa..ei ole musta eskarilaisten juttu.
Kommentit (10)
Tai sitten eskarilaisilla on teini-ikäisiä sisaruksia.
Kyllä. Toinen on joku teini äiti ollut, nyt päälle 20v. Kiroilevat lapset pihalla ovat maahanmuuttajia. Ja ei..itse en ole rasisti.
Näillä kyseisillä ei. En sitten tiedä mistä alunalkaen slangit ym lähteneet liikkeelle
Lapsilleen voi opettaa, että on monenlaisia erilaisia tapoja, osa hyviä ja osa huonoja. Niitä huonoja ei kannata suosia, koska niistä voi koitua harmia.
Jos sun eskarilainen on esikoisesi, niin totta kai se ahdistaa. Mutta näillä toisilla voi olla vanhempia sisaruksia joilta ottavat oppia. Esimerkiksi kiroilusta ei kannata ahdistua, ne on vaan sanoja. Niiden käyttöä opetellaan, ja vanhemman tehtävä on ohjeistaa, että lapset ei kiroile eikä aikuisetkaan kiroile julkisilla paikoilla tai jos on vieraita. Ei niistä mitään tabuja tarvitse tehdä ja sillä lailla suurennella. Ota iisisti vaan, lapsi kasvaa isommaksi ja hänen on tärkeä oppia, että elämässä on monenlaista, ja niistä kannattaa keskustella vanhempien kanssa.
Kyllä mun eskarilainen puhuu noita slangisanoja, joita oppii tietysti isosisaruksiltaan ja kavereidensa isosisaruksilta. En pidä mitenkään pahana, turha vetää kaikesta herneitä nenään.
Muusta mainitsemastasi taas olen samaa mieltä.
Äh. On sullakin ahdistuksen aiheet.
Minusta slangissa ei ole mitään vikaa, ja hui: meillä minä kiroilen joskus. Lapset eivät, he tietävät, että kiroilu on aikuisten etuoikeus, eikä heidänkään kuulu koko ajan voimasanoja viskoa.
Se, mitä meillä EI harrasteta sen sijaan on muiden mollaaminen. Minusta paljon tärkeämpää olisi kiinnittää huomiota puheen sisältöön kuin yksittäisiin sanoihin.
Eli ei, emme hauku naapurin autoa, työkaverin liikakiloja, vastaantulijan ihonväriä tai lasten kaverin vanhempien kiroilua. Jos kritisoidaan, puhutaan asiallisesti, ja enimmäkseen pyritään mieluummin arvioimaan ihmisiä myönteisin termein.
Tämä on nykyaikana valitettavan yleistä. Opettajana näen tätä joka päivä ja olen sen edessä melko voimaton koska joissain perheissä arvot, kielenkäyttö yms. ovat aivan retuperällä. Oma lapseni on eskarissa ja tuo maailma on avautunut sitäkin kautta. Itse yritän vahvistaa omaa lastani sellaiseen käytökseen ja kielenkäyttöön, jota me pidämme soveliaana. Usein lapsi eskaripäivän jälkeen kertoo, mitä joku on tehnyt tai sanonut. Jotenkin sitä toivoisi niitä vanhanajan hyviä arvoja hieman enemmän nykypäivään....
Vierailija kirjoitti:
Jos sun eskarilainen on esikoisesi, niin totta kai se ahdistaa. Mutta näillä toisilla voi olla vanhempia sisaruksia joilta ottavat oppia. Esimerkiksi kiroilusta ei kannata ahdistua, ne on vaan sanoja. Niiden käyttöä opetellaan, ja vanhemman tehtävä on ohjeistaa, että lapset ei kiroile eikä aikuisetkaan kiroile julkisilla paikoilla tai jos on vieraita. Ei niistä mitään tabuja tarvitse tehdä ja sillä lailla suurennella. Ota iisisti vaan, lapsi kasvaa isommaksi ja hänen on tärkeä oppia, että elämässä on monenlaista, ja niistä kannattaa keskustella vanhempien kanssa.
Miksei aikuinen voi kiroilla julkisilla paikoilla tai jos on vieraita?
Ovatko nuorten vanhempien lapsia?