Lue keskustelun säännöt.
Italian aikuisvauvat- 65 prosenttia 18-34-vuotiaista italialaisista asuu yhä vanhempiensa luona.
01.05.2016 |
Mitä olette mieltä tästä ilmiöstä ja olisiko kivaa jos omat lapset asuis kotona 34-vuotiaaksi tai jopa vanhemmaksi? Itse olen huolissani miten nuo ihmiset pärjää sitten kun vanhemmat kuolee. Alempi teksti lainattu blogista mutta käykää lukemassa se
"Italiassa on mielenkiintoinen ilmiö, kun monet nuoret aikuiset jäävät asumaan vanhempiensa nurkkiin. Globaalisti ilmiö ei sinällään toki ole kovin kummoinen, asuuhan Japanissakin miljoonia aikuisia vanhempiensa nurkissa ja niitä kutsutaan ns. Hikikomoreiksi.
Tämä vanhempiensa nurkkiin jääminen johtuu pitkälti, siitä että nuorille aikuisille ei ole tarjolla enää niin paljon tasaisia työsuhteita, eikä heillä ole siten varaa siedettäviin asuntoihin.
Toisaalta myöskin esim. vaimon hankkiminen alkaa olla kiven alla johtuen ns. moderneista parisuhde dynamiikoista missä naiset ei tarvitse enää elättäjää. Myöskin sosiaaliturvat ym. on heikommat kuin esim. Suomessa ja pitkä kulttuurillinen perinne tukee tälläistä. Tämä kaikki on johtanut siihen, että nuoret aikuiset ei näe mitään järkeä muuttaa omilleen.
Suomessa tilanne on vähän toinen, täällä valtio sosiaaliturvineen on paljon vahvempi ja täällä on asuntoja enemmän vapaana ja tilat suuremmat, siksi täällä lapset yleensä sysätään omilleen jo hyvin nuorina. Tämä ei toki välttämättä ole sen parempi asia niinkään, eikä vähennä mitenkään syrjäytymistä -päinvastoin.Ja nähdäkseni myös Suomessa vanhempien nurkissa loisiminen on yleistymässä pikkuhiljaa.
Bamboccioni-ilmiö (isot vauvat) on yleistynyt Italiassa taantuman aikana nuorisotyöttömyyden huidellessa 40 prosentissa.
Noin 65 prosenttia 18-34-vuotiaista italialaisista asuu yhä vanhempiensa luona. Luku on Euroopan korkein. Esimerkiksi Ranskassa ja Britanniassa prosentti on 34 ja Saksassa 42.
Kulttuurisilla tekijöillä on tietysti merkitystä. Italialaiset perheet pitävät tiiviisti yhtä, ja aikuiset lapset asuvat mielellään kotona, jossa mamma hoitaa niin ruoka- kuin pyykkipuolenkin.
Bamboccioni-ilmiö on niin laaja, että Italian korkeinta oikeutta on vaadittu säätämään ikäraja, jonka ylittäneet eivät voi enää vaatia vanhemmiltaan elatusta."
https://vaestotiede.wordpress.com/2016/04/28/italian-aikuisvauvat-vanhe…
Kommentit (77)
No, en tiedä kumpi sitten on parempi. Suomen malli jossa lapset pakotetaan/painostetaan omilleen heti kun karvat kasvaa vai tuo että kypsytään rauhassa kotona.
Ei Suomi mitenkään merkittävästi kehittyneempi tai parempi paikka ole kuin Italiakaan, vaikka olemme toistemme ääripäät tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä päättelet, että he "loisivat" eivätkä maksa mitään, tee kotitöitä yms?
Minä en ole asunut päivääkään tuettuna, joten muutin kotoa vasta 24-vuotiaana suoraan omaan asuntoon. Olisi varmaan todellisuutta monelle muullekin ilman opiskelija-asuntoja lähiseudulla asuville tai kunnan vuokra-asuntoja täysi-ikäisille työttömille.
vastaus löytyy sosiaaliturvasta... On aika vaikea hankkia asuntoa jos ei saa tarpeeksi rahaa.
Japanissa hikikomorit ovat niitä jotka eivät tule ulos huoneestaan. Muutenkin siellä asutaan usein vanhemmillaan kunnes löydetään kumppani. kyse on useimmiten rahasta.
Musta tuntuu vaan hassulta tuo :D
mutta ne on niitä kulttuurieroja, italiassa on ihan ok asua kotona vanhempien kanssa 30v:nä kun suomessa se on noloa ja jopa sairasta joidenkin mielestä. Oman lapsen potkisin kotoota pois viimestään 25vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 22-vuotias, ja tuntuisi kyllä todella absurdilta elää yhä vanhempieni kanssa ja vinkua heiltä rahaa opintoihini ja elämiseen.
Tiedostan, että nyt saaman opintotuet ovat tietenkin tavallaan vanhempieni&muiden ihmisten rahoja, mutta jotenkin asiaa ei kuitenkaan ajattele samalla tavalla - oletan, että valmistuttuani maksan valtiolle takaisin nostamani opintotuet verojen muodossa.
Kyllähän suomessakin aika moni ikäiseni asuu vanhemmillaan, ja ei siinä mitään. Mutta eikö tule tarve "itsenäisyydelle" ja omalle elämälle? (toki omaa elämää voi elää vanhempiensakin nurkissa, mutta onhan se aika eri asia.) Lähinnä siis niiden kohdalla, joilla vanhemmat tekevät ruuat ja maksavat, pesevät pyykit yms yms, eri asia tietysti jos on vaikka 22-vuotias, asuu kotona ja osallistuu esimerkiksi ruokien hankintaan ja ruuan laittoon. Mutta kyllä minua ainakin nolottaisi jos vanhemapani joutuisivat edelleen hoitamaan minua kuin 10-vuotiasta. Mutta eipä sille kai Italiassa voi mitään, jos töitä ei kerran ole eikä asuntojakaan?
Pitäisi nähdä tilasto eriteltynä.
Suomessakin liki sata prosenttia 18-vuotiasta asuvat lapsuudenkodissaan. Parikymmpiseksi on ihan tavallista.
Mutta jos täällä yli kolmikymppinen asuu, niin kyseessä vammainen tai muuten syrjäytynyt totta kai. Italiassa näin ei ole. Ihan tavalliset aikuiset asuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samantapainen toiminta on yleistä myös esimerkiksi Kreikassa. Lapset asuvat vanhemmillaan usein siihen asti, että menevät naimisiin ja muuttavat sitten omilleen.
Korkea nuorisotyöttömyys ja alhainen sosiaaliturva. tuntuuhan se "hassulta :DD hehe aikuisvauvat hehe"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korkea nuorisotyöttömyys ja alhainen sosiaaliturva. tuntuuhan se "hassulta :DD hehe aikuisvauvat hehe"
Niin. Kumpihan se onkaan tosiaan hassumpaa. Se siellä vai se täällä, että jokainen vasta-aikuistunut saa mennä leikkimään kotia yhteiskunnan varoilla vaikkei töistä olisi tietoakaan tai opinnot vasta ihan alkutekijöissään.
Vierailija kirjoitti:
Olen 22-vuotias, ja tuntuisi kyllä todella absurdilta elää yhä vanhempieni kanssa ja vinkua heiltä rahaa opintoihini ja elämiseen.
Tiedostan, että nyt saaman opintotuet ovat tietenkin tavallaan vanhempieni&muiden ihmisten rahoja, mutta jotenkin asiaa ei kuitenkaan ajattele samalla tavalla - oletan, että valmistuttuani maksan valtiolle takaisin nostamani opintotuet verojen muodossa.
Kyllähän suomessakin aika moni ikäiseni asuu vanhemmillaan, ja ei siinä mitään. Mutta eikö tule tarve "itsenäisyydelle" ja omalle elämälle? (toki omaa elämää voi elää vanhempiensakin nurkissa, mutta onhan se aika eri asia.) Lähinnä siis niiden kohdalla, joilla vanhemmat tekevät ruuat ja maksavat, pesevät pyykit yms yms, eri asia tietysti jos on vaikka 22-vuotias, asuu kotona ja osallistuu esimerkiksi ruokien hankintaan ja ruuan laittoon. Mutta kyllä minua ainakin nolottaisi jos vanhemapani joutuisivat edelleen hoitamaan minua kuin 10-vuotiasta. Mutta eipä sille kai Italiassa voi mitään, jos töitä ei kerran ole eikä asuntojakaan?
Arvaa vaan, olisiko mulla ollut mahdollisuutta ostaa omaa asuntoa 24-vuotiaana, jos olisin tehnyt tuon saman. Mutta yhdessä sovittiin perheen kanssa, että on järkevintä asua yhdessä ja säästää asuntoa varten eikä haaskata rahoja vuokraan ja kämyseen HOASin kämppään. Ja kyllä sitä sitten tunsi itsensä aikuiseksi ja kyvykkääksi, kun sai muuttaa itse hankkimaansa ja valitsemaansa asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin sen pitääkin menn. Miksi tehdä mukuloita jos ei ole valmis huolehtimaan niistä?
Lukekaa se juttu ja etenkin tämä >> "Bamboccioni-ilmiö on niin laaja, että Italian korkeinta oikeutta on vaadittu säätämään ikäraja, jonka ylittäneet eivät voi enää vaatia vanhemmiltaan elatusta." eli aikuisvauvat todellakin loisii vanhempien nurkissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 22-vuotias, ja tuntuisi kyllä todella absurdilta elää yhä vanhempieni kanssa ja vinkua heiltä rahaa opintoihini ja elämiseen.
Tiedostan, että nyt saaman opintotuet ovat tietenkin tavallaan vanhempieni&muiden ihmisten rahoja, mutta jotenkin asiaa ei kuitenkaan ajattele samalla tavalla - oletan, että valmistuttuani maksan valtiolle takaisin nostamani opintotuet verojen muodossa.
Kyllähän suomessakin aika moni ikäiseni asuu vanhemmillaan, ja ei siinä mitään. Mutta eikö tule tarve "itsenäisyydelle" ja omalle elämälle? (toki omaa elämää voi elää vanhempiensakin nurkissa, mutta onhan se aika eri asia.) Lähinnä siis niiden kohdalla, joilla vanhemmat tekevät ruuat ja maksavat, pesevät pyykit yms yms, eri asia tietysti jos on vaikka 22-vuotias, asuu kotona ja osallistuu esimerkiksi ruokien hankintaan ja ruuan laittoon. Mutta kyllä minua ainakin nolottaisi jos vanhemapani joutuisivat edelleen hoitamaan minua kuin 10-vuotiasta. Mutta eipä sille kai Italiassa voi mitään, jos töitä ei kerran ole eikä asuntojakaan?
Arvaa vaan, olisiko mulla ollut mahdollisuutta ostaa omaa asuntoa 24-vuotiaana, jos olisin tehnyt tuon saman. Mutta yhdessä sovittiin perheen kanssa, että on järkevintä asua yhdessä ja säästää asuntoa varten eikä haaskata rahoja vuokraan ja kämyseen HOASin kämppään. Ja kyllä sitä sitten tunsi itsensä aikuiseksi ja kyvykkääksi, kun sai muuttaa itse hankkimaansa ja valitsemaansa asuntoon.
Varmasti kaikki eivät niin voikaan tehdä. Minun taas oli "pakko" muuttaa pois vanhempieni kanssa, jos halusin opiskelemaan. Muuten matka kotoa yliopistolle olisi yhteensä12h/päivä. Luultavasti 24-vuotiaana minulla tulee olemaan tarpeeksi rahaa ostaa oma asunto, olisi varmaan jo nytkin, mutta en halua ostaa asuntoa kaupungista, jossa opiskelen, vaan vasta opiskelujen päätyttyä avomieheni kanssa toisesta kaupungista. Eihän se silti minulta ole pois, vaikka joku muuttaisi kotoaan vasta 50-vuotiaana.
Tietysti ymmärrän, että Italiassa vaikea muuttaa kotoa pois aikaisin, kun tukia ei kerran saa.
Mä muutin omilleni 26v. kun menin miehen kanssa yhteen. 7v. maksoin vanhemmille vuokraa. Maksoin jotain 600-800mk.
No, Suomessa on todellakin sosiaaliturva ihan toista tasoa kuin Italiassa. Meillä voi paiskata 16-vuotiaan kotoa ja luottaa siihen, että sossu ja Kela rahoittavat sen asumisen vuokra-asunnossa. Meillä maksetaan asumistukea jopa omistusasuntoihin. Italiassa ei moisesta puhettakaan. Italiassa voi olla työssäkäyntikulttuuri mitä nyt onkaan, ja italialaiset suhtautuvat työntekoon hyvin suurpiirteisesti etenkin julkisella sektorilla kuten kreikkalaisetkin, se on sitten vähän kompensaatiota kehnosta sosiaaliturvasta.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi nähdä tilasto eriteltynä.
Suomessakin liki sata prosenttia 18-vuotiasta asuvat lapsuudenkodissaan. Parikymmpiseksi on ihan tavallista.
Mutta jos täällä yli kolmikymppinen asuu, niin kyseessä vammainen tai muuten syrjäytynyt totta kai. Italiassa näin ei ole. Ihan tavalliset aikuiset asuvat.
Menin linkin kautta blogiin ja siellä oli myös englanninkielistä tekstiä jossa lukee näin "More than 60 per cent of Italians aged 18 to 34 are still living at home, according to latest figures – more than ever before. And a third of those are aged in their early thirties." eli eikö tuo tarkoita että 30% vähän yli kolmikymppisistäkin asuu yhä kotona?
Eiköhän tuo tulevaisuutta ole täälläkin.
Työ vähenee, tuet leikkautuu pikku hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo tulevaisuutta ole täälläkin.
Työ vähenee, tuet leikkautuu pikku hiljaa.
Samaa mieltä, tämä on meillä vielä edessäpäin. Muistan, kun aikanaan meillä naureskeltiin, kun itäblokin maista nuoret muuttivat sankoin joukoin muualle töihin ja mites nyt suu pannaan, kun laukkujaan pakkaavatkin suomalaiset nuoret.
Asuisi Suomessakin, ellei meitä kaikkia olisi pakotettu ylläpitämään toisten perheiden lasten asumista.