Introvertit eivät ole automaattisesti sosiaalisesti kyvyttömiä, ujoja ym. ekstroverttien väittämää!

Otsikko pitää paikkansa, mikään muu väittämäsi ei.

Minä olen jopa ääri-introvertti, mutta ei minulle ole helvettiä elää "ekstroverttien maailmassa". En edes koe että tämä on ekstroverttien maailma. Lapsena oli kouluikäisenä tukalaa olla introvertti, koska aikuisten mielestä piti olla kavereita ja harrastaa ja aina sai tuntea olevansa vääränlainen kun ei halunnut. Mutta aikuisena saa olla ihan just sellainen kuin on eikä siitä kukaan ole kiinnostunut, kunhan ei muita  häiritse. 

Ja ammatti tietysti kannattaa valita luonteensa mukaan. Itselläni oli selvää alusta asti, että pääkriteeri ammatinvalinnassa on, että työssä ei tarvi olla paljoa ihmisten kanssa tekemisissä. Ihmetyttää joskus introvertit, jotka hakeutuvat aloille jotka ovat täynnä sosiaalisia ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita, ja sitten valittavat kun on tukalaa. Oma valintahan se on.

Introverteillä on aika paljon helpompaa täällä kuin esim. Yhdysvalloissa. Mutta toki harhaluulot edelleen elävät.

Keskimäärin luotettavampia ystäviä?

Tuon kyllä keksit omasta päästäsi. Tuollaista nyt on mahdotonta edes tutkia ja todistaa...

Vierailija kirjoitti:

Keskimäärin luotettavampia ystäviä?

Tuon kyllä keksit omasta päästäsi. Tuollaista nyt on mahdotonta edes tutkia ja todistaa...

voitko pliis häipyä, hinaaja kuule sun juttuj ei jaksa kuunnella! meikäläine

Sosiaalisesti kyvykäs introvertti on tieteessä nimeltään ekstrovertti. Mkä olikaan pointtisi?

Henna?

Kyllä vain ekstrovertit voivat olla hyvinkin sokeita muille paitsi juuri kaltaisilleen. Seuraa tuo tyhmä asenne että jos ei ole samanlainen kuin he, ekstrovertit,  on jotenkin kerrassaan vajaa ja epäonnistunut. On toki olemassa seurallisia, puheliaita, mutta myös laajan sivistyksen ja tiedon hankkineita tyyppejä, joten onhan heillä kieltämättä enemmän näkyvää sosiaalista arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisesti kyvykäs introvertti on tieteessä nimeltään ekstrovertti. Mkä olikaan pointtisi?

Ei muuten ole. Ihminen voi olla hyvinkin taitava sosiaalisesti, vaikka viihtyisikin mieluummin yksikseen.

Mikä tämä vastakkainasettelu introvertit vs ekstrovertit on? Ihmisiä on erilaisia ja se on hyvä se. Noissäkin on kummassakin hyvät ja huonot puolensa, ja usein tilanteesta riippuu kumpi kulloinenkin ominaisuus on. Miksi siis pitää lietsoa tuollaista sotaa?

Itse olen introvertit mutta en koskaan ajattele tyyliin me introvertit-nuo ekstrovertit. Kieltämättä olen kuitenkin usein ajatellut että helpompaa olisi ekstroverttina tässä maailmassa. Minulla on muutama ihana sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut ystävä, ja muutenkin tykkään enempi puheliaiden ihmisten seurasta.

On kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka jakavat ihmiset kahteen ryhmään ja niitä jotka eivät.

Tämä psykologien tieteenä opettama satu, jonka mukaan ihmiset ovat joko introvettejä tai ekstroverttejä on jo oikeasti kumottu, meitä väliinputoojia joihin sopii valtaosa kummastakin äärimmäisyydestä on olemassa yllättävän runsaasti.

Missasin opiskelupaikan vuodella on höynähtänyt pyskologi kysyi psykologisessa haastattelussa hieman peitellysti että kumpi olen kysyi että olenko kiinnostunut enemmän asioista vai ihmisistä ja en tietenkään voinut sanoa kumpaakaan.

Seuraavana vuonna olin uudestaan haastattelussa ja kysyi suunnilleen saman kysymyksen niin sanoin että psyykkä itse kysyi samaa asiaa vuosi sitten ja siitä asti oon vaan miettinyt, mutta vieläkään ei ole vastausta valmiina. Pääsin opiskelemaan ja tämä opetti meille sitten ne psykologiat.

Ei ole helpppoa olla väliinputoaja, mutta parhaimmillaan voi saavuttaa molempien tyyppien edut. Ja pahimmillaan haitat, voisin olla mielelläni ekstrovertti, mutta sitä rajoittaa se että en helposti voi sietää pinnallisuutta tai se juuri on minulle kuluttavaa ja vaikeaa,

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka jakavat ihmiset kahteen ryhmään ja niitä jotka eivät.

Tämä psykologien tieteenä opettama satu, jonka mukaan ihmiset ovat joko introvettejä tai ekstroverttejä on jo oikeasti kumottu, meitä väliinputoojia joihin sopii valtaosa kummastakin äärimmäisyydestä on olemassa yllättävän runsaasti.

Missasin opiskelupaikan vuodella on höynähtänyt pyskologi kysyi psykologisessa haastattelussa hieman peitellysti että kumpi olen kysyi että olenko kiinnostunut enemmän asioista vai ihmisistä ja en tietenkään voinut sanoa kumpaakaan.

Seuraavana vuonna olin uudestaan haastattelussa ja kysyi suunnilleen saman kysymyksen niin sanoin että psyykkä itse kysyi samaa asiaa vuosi sitten ja siitä asti oon vaan miettinyt, mutta vieläkään ei ole vastausta valmiina. Pääsin opiskelemaan ja tämä opetti meille sitten ne psykologiat.

Ei ole helpppoa olla väliinputoaja, mutta parhaimmillaan voi saavuttaa molempien tyyppien edut. Ja pahimmillaan haitat, voisin olla mielelläni ekstrovertti, mutta sitä rajoittaa se että en helposti voi sietää pinnallisuutta tai se juuri on minulle kuluttavaa ja vaikeaa,

Psykologit eivät ole koskaan ajatelleet, että kaikki ihmiset olisivat joko introverttejä tai ekstroverttejä, vaan aina on tiedetty että tämä on portaaton jatkumo, jossa suurin osa ihmisistä on aika keskivaiheilla. Ambiverteiksi heitä kutsutaan. Äärimmäiset introvertit ja äärimmäiset ekstrovertit on harvinaisempia, useimmilla vaaka kallistuu vain vähän jompaan kumpaan suuntaan. 

En itse edes tiedä, kumpi olen. Olen puhelias, töissä esillä paljon ja nautin siitä, mutta ystäviä on vähän enkä avaudu helposti.

Mutta kumpi sitten olenkaan, ihmetyttää miksi joillekin introverteille on niin tärkeää vakuuttaa sosiaalisia taitojaan. Vähän sama kuin homo vakuuttaisi miten kovasti hänellä olisi vientiä heteropiireissä. Ja anteeksi jo etukäteen, jos joku loukkaantuu vertauksesta.

Jos joku korostaa olevansa introvertti niin se kyllä juuri merkitsee automaattisesti tuota kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

On kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka jakavat ihmiset kahteen ryhmään ja niitä jotka eivät.

Tämä psykologien tieteenä opettama satu, jonka mukaan ihmiset ovat joko introvettejä tai ekstroverttejä on jo oikeasti kumottu, meitä väliinputoojia joihin sopii valtaosa kummastakin äärimmäisyydestä on olemassa yllättävän runsaasti.

Missasin opiskelupaikan vuodella on höynähtänyt pyskologi kysyi psykologisessa haastattelussa hieman peitellysti että kumpi olen kysyi että olenko kiinnostunut enemmän asioista vai ihmisistä ja en tietenkään voinut sanoa kumpaakaan.

Seuraavana vuonna olin uudestaan haastattelussa ja kysyi suunnilleen saman kysymyksen niin sanoin että psyykkä itse kysyi samaa asiaa vuosi sitten ja siitä asti oon vaan miettinyt, mutta vieläkään ei ole vastausta valmiina. Pääsin opiskelemaan ja tämä opetti meille sitten ne psykologiat.

Ei ole helpppoa olla väliinputoaja, mutta parhaimmillaan voi saavuttaa molempien tyyppien edut. Ja pahimmillaan haitat, voisin olla mielelläni ekstrovertti, mutta sitä rajoittaa se että en helposti voi sietää pinnallisuutta tai se juuri on minulle kuluttavaa ja vaikeaa,

Multakin kysyttiin tää joskus 10 vuotta sitten, kun olin esimiehenä. N. 100 alaista ja sen lisäksi  tekniikka kiinnostaa, mutta täytyy olla vähän kiinnostunut ihmisten toiminnastakin, että voi hoitaa työt. Vastaa sitten kumpi kiinnostaa enemmän. Vastasin lopulta, että asiat, koska en kys. työpaikkaa halunnutkaan. 

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

En itse edes tiedä, kumpi olen. Olen puhelias, töissä esillä paljon ja nautin siitä, mutta ystäviä on vähän enkä avaudu helposti.

Mutta kumpi sitten olenkaan, ihmetyttää miksi joillekin introverteille on niin tärkeää vakuuttaa sosiaalisia taitojaan. Vähän sama kuin homo vakuuttaisi miten kovasti hänellä olisi vientiä heteropiireissä. Ja anteeksi jo etukäteen, jos joku loukkaantuu vertauksesta.

Ajattelen asian päinvastoin. Sen takia, että jotkut stereotypisoi, että itsekseen viihtyvä ei olisi kykeneväinen toimimaan ihmisten kanssa. Lähinnä siis katkotaan vääriltä huhuilta siivet.

Sinkkumies