Miksi epätoivoisuus on turn off?

Koska siitä saa käsityksen että kuka vaan kelpaa ettei tarvitse olla yksin.

Mikä johtaa epätoivoisuuteen? Se, että on jollain tavalla niin huono ettei ole vaihtoehtoja eikä kelpaa oikein kenellekään. Miten kelpaamattomuus olisi turn on?

Ymmärrätkö, miksi pahanhajuinen hengitys on turn off? Vaikea sitä on selittää, jos joku alkaa kysellä, miksi.

No jos toinen on epätoivoinen jolle kelpaa kuka tahansa niin ei tule tunne että hän haluaisi olla juuri minun kanssani. Kuitenkin haluaisin parisuhteessani kokea että olen jotenkin erityinen puolisolleni ja siksi hän haluaa olla kanssani. Toki tuo epätoivoinekin voi pitää minua erityisenä mutta yhtähyvin hän ottaisi naapurin Liisan kunhan nyt on joku.

Ja toisekseen ehkä tuo epätoivoinen vaihtaa minut heti seuraavaan kun itsetuntonsa on parantunut kanssani ja alkaa tuntua että haluan kokeilla muitakin kun sain tämänkin olemaan kanssani jne.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö, miksi pahanhajuinen hengitys on turn off? Vaikea sitä on selittää, jos joku alkaa kysellä, miksi.

Ymmärrän, että pahahajuinen hengitys on turn off, koska kun joutuu sellaisen ihmisen läheisyyteen, niin joutuu itsekin hengittämään sitä pahanhajuista ilmaa. Pahanhajuinen ilma taas johtaa huonoon oloon tai vähintäänkin siihen, että siitä hajusta tulee epämiellyttäviä mielleyhtymiä. Ja koska hajun lähde on tiedossa, niin ne mielleyhtymät siirtyvät siihen henkilöön. Ihan konkreetisesti voi tulla vaikka mieleen, että hoitaakohan toinen hampaita asianmukaisesti. Ja jos ei, niin missähän muussa fuskaa. Siitä turn off.

Näin minä selitin tuon. Toivottavasti joku jaksaa selittää vuorostaan minulle tuota epätoivoisuutta.

Ap

Sehän sitten on match made in heaven, kun kaksi epätoivoista löytää toisensa. Tuntuuu olevan monessa parisuhteessa tuo tilanne, mammojen paskoista miehistä valittamisen määrästä päätellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö, miksi pahanhajuinen hengitys on turn off? Vaikea sitä on selittää, jos joku alkaa kysellä, miksi.

Ymmärrän, että pahahajuinen hengitys on turn off, koska kun joutuu sellaisen ihmisen läheisyyteen, niin joutuu itsekin hengittämään sitä pahanhajuista ilmaa. Pahanhajuinen ilma taas johtaa huonoon oloon tai vähintäänkin siihen, että siitä hajusta tulee epämiellyttäviä mielleyhtymiä. Ja koska hajun lähde on tiedossa, niin ne mielleyhtymät siirtyvät siihen henkilöön. Ihan konkreetisesti voi tulla vaikka mieleen, että hoitaakohan toinen hampaita asianmukaisesti. Ja jos ei, niin missähän muussa fuskaa. Siitä turn off.

Näin minä selitin tuon. Toivottavasti joku jaksaa selittää vuorostaan minulle tuota epätoivoisuutta.

Ap

Oletko jotenkin heikkolahjainen? Ketjussa on selitetty erittäin selkeästi jo syitä sille miksi epätoivoisuus on turn off.

Oletko Ap se juuri eronnut 24-vuotias? Ole nyt hetken aikaa yksiksesi ja opettele elämään sitä ihan omaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt tuota.

Harvempi kaipaa parisuhdetta, jossa omana roolina on psykologi/lääkäri/vanhempi.

Okei, te kaikki näette asian niin, että epätoivoiselle kelpaa kuka tahansa. Siksi minä en ymmärrä, koska minua syytettiin epätoivoiseksi, vaikka olin nirso. Ja nyt huomaan kuinka tuttavastani huokuu epätoivo, ja hän on myös hyvin valikoiva. Muut näyttävät kuitenkin liittävän epätoivoon juuri päinvastaisen ominaisuuden: että kuka tahansa kelpaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko Ap se juuri eronnut 24-vuotias? Ole nyt hetken aikaa yksiksesi ja opettele elämään sitä ihan omaa elämää.

En ole muuta kuin sen ketjun lukija. Ap

No mä tapailin pitkään naista, joka oli ns. "epätoivoinen". Kaunis ja kaikinpuolin muutenkin sopiva. Mutta kun se epätoivoisuus paistoi läpi. Jälkeenpäin tajusin, että hän ei ollut ennen minua, eikä minun jälkeen viikkoakaan yksin. Heti ensimmäinen mies joka vaihtoi ystävällisen sanan, kelpasi. Kun lopulta erottiin, kesti pari viikkoa ja ilmoitti olevansa parisuhteessa. Mies oli kyllä luottotiedoton alkoholisti, mutta vastaavalla tavalla epätoivoinen tapaus...

Se toisen epätoivoisuus ja takertuvuus ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Okei, te kaikki näette asian niin, että epätoivoiselle kelpaa kuka tahansa. Siksi minä en ymmärrä, koska minua syytettiin epätoivoiseksi, vaikka olin nirso. Ja nyt huomaan kuinka tuttavastani huokuu epätoivo, ja hän on myös hyvin valikoiva. Muut näyttävät kuitenkin liittävän epätoivoon juuri päinvastaisen ominaisuuden: että kuka tahansa kelpaa.

Ap

Katsos kun se epätoivoisuus voi kohdistua myös vain tiettyyn henkilöön. Käsitätkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ymmärtänyt tuota.

Harvempi kaipaa parisuhdetta, jossa omana roolina on psykologi/lääkäri/vanhempi.

Että epätoivoinen ihminen on mielenterveysongelmainen? Minä en näe epätoivoisuutta ollenkaan noin äärinegatiivisena asiana. Enemmän surullisena juttuna. Ap

Epätoivoisuuden ongelmia on kaksi:

Ensimmäinen on tuo "mikä tahansa kelpaa". Sitten siihen ei kuitenkaan olla oikeasti tyytyväisiä.

Toinen on se, että epätoivo ei saa ihmisen teeskentelemään. Hän ei ole oma itsensä vaan esittää jotain muuta ja se taas tarkoittaa, että hänen kanssaan yrität väistämättä rakentaa suhdetta isommalle tai pienemmälle valheelle.

Kolmas on sitten se, että epätoivo ei ole kivaa. Se on vähän niin kuin se mainittu pahanhajuinen hengitys, että siitä joutuu läheisetkin kärsimään.

Epätoivoinen viestittää itse että ei ole kiinnostava, koska ei kelpaa kenellekkään -> epätoivoisesti etsii ketä vaan, samaan aikaan näyttää uhkaavasti siltä että tämä epätoivoinen henkilö on alkamassa roikkumaan sinussa, laittaa liikaa viestejä, vaatii liikaa aikaa... sellaiseen ei vaan halua oikein edes tutustua, koska siinä on suuri vaara että siitä saa itselleen riippakiven.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, te kaikki näette asian niin, että epätoivoiselle kelpaa kuka tahansa. Siksi minä en ymmärrä, koska minua syytettiin epätoivoiseksi, vaikka olin nirso. Ja nyt huomaan kuinka tuttavastani huokuu epätoivo, ja hän on myös hyvin valikoiva. Muut näyttävät kuitenkin liittävän epätoivoon juuri päinvastaisen ominaisuuden: että kuka tahansa kelpaa.

Ap

Katsos kun se epätoivoisuus voi kohdistua myös vain tiettyyn henkilöön. Käsitätkö?

Niin? Tässä kun parisuhteen syntymisestä puhutaan, niin kyllähän se oletus on, että puhutaan epätoivoisen ja toisen ihmisen välisestä asiasta. Ap

Miksi epätoivoisuus on turn-off?

Epätoivoinen ihminen tietää, ettei pysty olemaan yksin onnellinen. Hän tarvitsee jonkun.

Ollakseen tämä "joku" toisen ihmisen pitää ottaa vastuu tämän epätoivoisen onnellisuudesta. Se on iso vastuu. Ja useinkin se päättyy siten, ettei epätoivoinen tulekaan onnelliseksi - se taas johtaa siihen, että tämä toinen, jonka piti olla vastuussa epätoivoisen onnellisuudesta onkin nyt vastuussa siitä, että epätoivoinen on onneton.

Tämä on se logiikkaketju, jonka lopputulos on aavistettavissa jo ensimetreillä. Tietty yksityiskohdat vaihtelee ja välillä on onnellisempiakin kausia. Mutta jos ihminen ei pysty olemaan tyytyväinen itseensä silloin, kun elämässä ei ole kuin oma itse, niin hän ei pysty olemaan onnellinen muutenkaan.

Tietty voi olla, että elämän aikana kasvaa, käy läpi parit kriisit ja jalostuu ihmisenä, mutta tämä onnellisuuden ulkoistaminen, vastuun pakoilu omasta elämästään on aika syvällä.

Suhteen toisen osapuolen epätoivoisuus tuo myös helposti epäterveen suhtautumisen mukanaan. Epätoivoinen ihminen mielistelee, ei uskalla olla oma itsensä, vaatii jatkuvaa vakuuttelua ja on yleensä todella epävarma. Tasavertaisessa ja terveessä suhteessa molemmat ovat kuitenkin itsenäisiä yksilöitä ja arvostavat myös itseään. Silloin osaa vaatia hyvää kohtelua ja osaa myös lähteä suhteesta, jos ei kelpaa sellaisena kuin on - näin sen pitääkin olla. Epätoivoinen taas varmaan roikkuu paskassakin suhteessa yksinäisyyden pelossa; olisikin jo ihan itsen kannalta hyvä löytää itseluottamus ja ne omat preferenssit/hyvinvoinnin edellytykset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, te kaikki näette asian niin, että epätoivoiselle kelpaa kuka tahansa. Siksi minä en ymmärrä, koska minua syytettiin epätoivoiseksi, vaikka olin nirso. Ja nyt huomaan kuinka tuttavastani huokuu epätoivo, ja hän on myös hyvin valikoiva. Muut näyttävät kuitenkin liittävän epätoivoon juuri päinvastaisen ominaisuuden: että kuka tahansa kelpaa.

Ap

Katsos kun se epätoivoisuus voi kohdistua myös vain tiettyyn henkilöön. Käsitätkö?

Niin? Tässä kun parisuhteen syntymisestä puhutaan, niin kyllähän se oletus on, että puhutaan epätoivoisen ja toisen ihmisen välisestä asiasta. Ap

OK, eli olet joko heikkolahjainen tai esim. aspergeri. Sinulle aivan perusasia sosiaalisista suhteista näyttäytyy niin vaikeaselkoisena, että et käsitä asiaa edes erittäin yksinkertaisten foorumikommenttien avulla.