Onko normaalia, että mies pelaa lähes koko ajan?
Joko ipadillä, tietokoneella, puhelimella jne... Aamulla heti ensimmäisenä pelaa ja illalla viimeiseksi. Pystyy kyllä juttelemaan samalla, mutta katsoo tietysti ipadia kun vastaa. Jos pyytää tekemään jotain, niin pitää aina odottaa että pelaa pelin loppuun. Siinä ei välttämättä kestä kuin muutama minuutti, mutta jos esim lapsi itkee niin antaa sen itkeä sen ajan, jos peli just pahasti kesken.
Kyseessä aikuinen reilusti yli 30v mies, jolla lapsia ja vielä toistaiseksi vaimokin. Ja hän ei ota kuuleviin korviin sitä, että tämä asia minua hermostuttaa ja turhauttaa. Saattaa lukea yhden kirjan "luppoajallaan", joten pelaa silloin vähemmän, mutta sitten taas joidenkin päivien päästä alkaa pelaaminen ja se on käytännössä lähes jatkuvaa jos en mitään siitä sano. Ja aina pitäisi olla sanomassa, enkä jaksa enää.
Mitä pitäisi tehdä? Muilla samanlaisia kokemuksia? Luulen, että tulen itse pian hulluksi jos en saa toista ymmärtämään, että tämä jatkuva pelaaminen (aika on aina jostain muusta pois) ahdistaa minua.
Kommentit (20)
Ootko ottanu riippakiveksesi mun eksän :'D
Vierailija kirjoitti:
On tavallista, muttei normaalia.
Ok. Tämä vaikuttaa meidän kodin ilmapiiriin todella ikävästi. Olen itse väsynyt, kun saatan tehdä esim kotitöitä monta tuntia, eikä mies huomaa mitään tai tajua auttaa, kun on niin kiinni peleissään. Kun pyydän apua, niin aina sama "onko pakko just nyt?", eikä kyllä sitten koskaan myöhemminkään tarjoa oma-alotteisesti apua. Hän käyttäytyy siis täysin samalla tavalla kuin olisi yksi lapsista. Jos sovitaan säännöistä, esim ollaan sovittu jonkun riidan päätteeksi että mies pelaa vaan kun lapset on nukkumassa. No, vähän ajan päästä alkaa lipsumaan siitä, ja jos en sano mitään niin lipsuu lipsumistaan, eikä välitä mitään enää lupauksestaan. Ja vaikka sanoisin siitä jotain, niin se on siinä vaiheessa jo unohdettu.
En jaksa tätä enää. Tuntuu siltä, että olen vanhentunut pienessä ajassa vuosia, kun tämä on niin turhauttavaa.
Samalla mies valittaa haluttomuudestani, joka on vuosien yhdessä olon jälkeen alkanut vaivaamaan. Luulen, että se liittyy myös tähän, en keksi oikein muutakaan mistä johtuisi. Olen vaan niin kyllästynyt.
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Ootko ottanu riippakiveksesi mun eksän :'D
Kenties? Ollaan kyllä oltu jo pitkään yhdessä... Saa nähdä miten kauan jaksan.
t. ap
Miksi naiset valitsevat kaikki narsistit, kiltit miehet ja sohvaperunat? Eikö teillä ole normaaleja kumppaneja ollenkaan? Tuntuu, että jokaisella palstalaisella on psykopaatti tai narsisti kotona
Ihan normaalia. Kokeilisit sinäkin pelaamista, saattaisit vaikka yllättyä positiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Kokeilisit sinäkin pelaamista, saattaisit vaikka yllättyä positiivisesti.
Jos molemmat vanhemmat ois jatkuvasti nenä kiinni ruudussa, kuka hoitaisi lapset ja kotihommat? :( Lapset tuossa kuviossa eniten surettaa kun eivät saa kunnollista kontaktia vanhempiinsa.
Peliriippuvuudesta puhutaan tosi vähän. Onko niin vakava ongelma sitten oikeasti? Kyllähän kaikki pikkupojatkin pelaa nykyään...
Täällä kans kolmikymppinen kumppani menee ensimmäisenä töistä tultuaan pelaamaan ja havahtuu vasta myöhään illalla että pitäis syödäkin. Sit istutaan tv:n ääressä kunnes pitää mennä nukkumaan.
Kiitos varoituksesta, lapsien hankkimisesta on ollut puhetta mutta pidetäänpä mielessä ettei niitä tule ennenkuin jätkä ottaa itseään niskasta kiinni..
Minun mies on samasta puusta. 37 v ja aamusta iltaan koneella ja jos ei koneella niin padilla tai istuu serkkunsa kanssa lautapelin ääressä. Ja sama myös tuo antaa vauvan itkeä. "Vauvojen kuuluukin välillä itkeä" "miksi ottasin syliin kun sinua se huutaa". Ärsyttää. Sitten siinä itte pyykkää ja siivoo ja hoitaa lapset ja muut hommat sit se kysyy "miks oot noin nihkee/kiukkunen". Mm. Osaa se olla ihana mussukkakin mutta niin henkeen ja vereen eskapisti että välillä tuntuu kun asuisi kummituksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Samalla mies valittaa haluttomuudestani, joka on vuosien yhdessä olon jälkeen alkanut vaivaamaan. Luulen, että se liittyy myös tähän, en keksi oikein muutakaan mistä johtuisi. Olen vaan niin kyllästynyt.
t. ap
Kyllähän se muu läheisyys on yhteydessä tuohon haluttomuuteen, jos et saa kosketusta ja arvostusta kumppaniltasi niin ihmekkös ettei tee mieli seksiä hänen kanssaan. En ymmärrä, kyllä mä ainakin räpläisin eli siis halaisin, pussaisin ja koskettelisin mieluummin puolisoani kuin peliä vaikka joskus itsekkin pelaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Kokeilisit sinäkin pelaamista, saattaisit vaikka yllättyä positiivisesti.
Jos molemmat vanhemmat ois jatkuvasti nenä kiinni ruudussa, kuka hoitaisi lapset ja kotihommat? :( Lapset tuossa kuviossa eniten surettaa kun eivät saa kunnollista kontaktia vanhempiinsa.
No vaikka lastenhoitaja hoitelee lapset ja kodinhoitaja ne kotihommat. Problem solved!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Kokeilisit sinäkin pelaamista, saattaisit vaikka yllättyä positiivisesti.
Jos molemmat vanhemmat ois jatkuvasti nenä kiinni ruudussa, kuka hoitaisi lapset ja kotihommat? :( Lapset tuossa kuviossa eniten surettaa kun eivät saa kunnollista kontaktia vanhempiinsa.
Niin. Lapset saavat välillä monta kertaa huutaa isiä, kun ei kuule eikä näe mitään, kun on niin keskittynyt ruutuun. Eikä edelleenkään käännä katsetta. Olen miettinyt, että mitenköhän vaikuttaa lapsiin... Toisaalta olen antanut olla, kun kyllä se riitelykin vaikuttaa. Nätisti asiasta sanomisella ei ole minkäälaista vaikutusta. Tuntuu vaan siltä, että hakkaisin päätä seinään, kun ei mikään auta tähän ongelmaan, jos toinen ei edes näe sitä ongelmana.
t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Kokeilisit sinäkin pelaamista, saattaisit vaikka yllättyä positiivisesti.
Jos molemmat vanhemmat ois jatkuvasti nenä kiinni ruudussa, kuka hoitaisi lapset ja kotihommat? :( Lapset tuossa kuviossa eniten surettaa kun eivät saa kunnollista kontaktia vanhempiinsa.
No vaikka lastenhoitaja hoitelee lapset ja kodinhoitaja ne kotihommat. Problem solved!
Niin tai sitten samantien annetaan lapset pois?
Pojalle normaalia. Miehelle ei. Tosin poikakaan ei saa pelata koko ajan vaan aikuinen sanelee sen pelaamiset niin että pysyy kohtuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla mies valittaa haluttomuudestani, joka on vuosien yhdessä olon jälkeen alkanut vaivaamaan. Luulen, että se liittyy myös tähän, en keksi oikein muutakaan mistä johtuisi. Olen vaan niin kyllästynyt.
t. ap
Kyllähän se muu läheisyys on yhteydessä tuohon haluttomuuteen, jos et saa kosketusta ja arvostusta kumppaniltasi niin ihmekkös ettei tee mieli seksiä hänen kanssaan. En ymmärrä, kyllä mä ainakin räpläisin eli siis halaisin, pussaisin ja koskettelisin mieluummin puolisoani kuin peliä vaikka joskus itsekkin pelaan.
Tätä olen yrittänyt selittää herralle, mutta hänelle läheisyys = seksi. Muu koskettelu ei tunnu jotenkin luonnolliselta, tästä ollaan kyllä keskusteltu, ja olen yrittänyt rautalangasta vääntää mitä se esimerkiksi voisi olla (koskettelu, halailu, pussailu), mutta jos toinen ei ymmärrä alkuunkaan, miten on mahdollista selittää asia? Ei tällaisia mielestäni pitäisi tarvita edes selittää! Miehen mielestä on vähän niinkuin minun syytäni, kun ei ole läheisyyttä, kun en kerran halua seksiä.
t. ap
peliriippuvuudesta puhutaan niin vähän, koska se on tabu. Ja jos siitä puhuttaisiin, pitäisi puhua muustakin nettiriippuvuudesta. Eihän se onnistu. Ollaan kuin reservaatissa, viinan viemiä koko sakki. Nautintoaine vain vaihtui. Ei osata varoa uuden kiroja vielä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
peliriippuvuudesta puhutaan niin vähän, koska se on tabu. Ja jos siitä puhuttaisiin, pitäisi puhua muustakin nettiriippuvuudesta. Eihän se onnistu. Ollaan kuin reservaatissa, viinan viemiä koko sakki. Nautintoaine vain vaihtui. Ei osata varoa uuden kiroja vielä lainkaan.
Porno myös tähän mukaan, niin sitten on se nuoren nykymiehen pyhä kolminaisuus kasassa. Ei ihmekään, että alkoholin kulutus nuorilla on vähentynyt, kun vahvemmat tuli tilalle. :D
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen yrittänyt selittää herralle, mutta hänelle läheisyys = seksi. Muu koskettelu ei tunnu jotenkin luonnolliselta, tästä ollaan kyllä keskusteltu, ja olen yrittänyt rautalangasta vääntää mitä se esimerkiksi voisi olla (koskettelu, halailu, pussailu), mutta jos toinen ei ymmärrä alkuunkaan, miten on mahdollista selittää asia? Ei tällaisia mielestäni pitäisi tarvita edes selittää! Miehen mielestä on vähän niinkuin minun syytäni, kun ei ole läheisyyttä, kun en kerran halua seksiä.
t. ap
En osaa sano voiko tuota opettaa toiselle vai onko se vain synnynnäistä. Mulle kun noi halaukset, aamulusikat, iltapusut, sohvasöpöstelyt ja muut tulee ihan luonnostaan niin en osaa sano miten muutta toinen niitä tekemään ja vielä kun olette keskustelleet asiasta. Oletko sinä yrittänyt koskettaa miestäs? Auttaisko opettelu sitä kautta..
Ihan täsmälleen sama kokemus mulla enkä oikein tiedä mitä asialle osaisi tehdä. Ahdistaa ja uuvuttaa tilanne kyllä todella paljon.
On tavallista, muttei normaalia.