Lue keskustelun säännöt.
Miksi mulla on näin paljon ongelmia? Siis ihan perusasioissa kuten esim. Minua rupeaa hymyilyttämään tai naurattamaan yksinään kaupungilla, kun tiedän, ettei pitäisi. Kerron lisää näitä tässä ketjussa.
27.04.2016 |
Eli yksi ongelma joka mulla on niin on juuri tuo hymyily. Todennäköisesti se johtuu siitä, että stressaannun, kun tiedän, että nyt ei ettei minua luulla hulluksi. Sitten minua rupeaa hymyilyttäämään kaikki sellaisetkin jutut jotka normaalisti ei välttämättä yksinään. Eli tämä yksi erittäin nolo ongelma.
Sitten toinen:
Meillä työpaikkalla isoruokala jossa on monia kymmenniä ihmisiä. Sinne pitää aina jonottaa pitkään. Siinä jonossa mulla on ongelmia mietin, että missä pidän katseeni, etten näytä, että tuijotan jotain tai muuten hölmöltä. Olo muuttuu todella vaivaantuneeksi ja ahdistuneeksi, minusta tuntuu, että minua tuijotetaan ja oloni on erittäin epämukava.
Sitten ruokapöydässä olen jo valmiiksi ruvennut pelkäämään, että käteni vapisevat ja niin saattaa juuri sitten käydäkkin. Lisäksi ihastukseni on samassa paikassa syömässä niin olo senkin takia tosi vaivaantunut ja hermostunut. Siinä hermostuneena sitten kädet vapisevat ja minua alkaa hymyilyttämään yksin.
Tämä on ihan kauhea kierre. Samalla sitten näin nolasinkin itseni tänää. Ihastukseni huomasi käsieni vapinan ja nyt nolottaa.
Tää on ihan kauheetaa.
3. Juttu mulla välillä vahingossa suusta lentää sylki puhuessa niin, että nään sen itse. Se on noloa jos toinen huomaa sen.
4. Sitte minusta mun oma puhe ääni kuulostaa tosi tyhmältä.
5. Mun vaikea katsoa silmiin pitkään eli keskustellessa pakko välillä kääntää katsetta pois. Sekä vastaan tullessa on vaikea katsoa ihmisiä joko olo muuttuu tosi vaivaantuneeksi tai alkaa hymyilyttämään.
6. Mun mielestä mun ilmeet näyttää tosi tyhmiltä ja mulle on yläaste aikoina niistä huomautettu ikävästi.
Mietin nykyään kokoajan etten näyttäisi tyhmältä ja varmaan kun yritän liikaa niin juuri siksi näytän.
Myöskin minua jännittää suurien ihmis määrien keskelle vaikka isoon kaupaa.
Miksi mulla on näin paljon tällaisia ongelmia??? Eikö nämä sujukkin teiltä muilta ihan ajattelematta?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, taitaa olla normaalia nuoresta iästä johtuvaa epävarmuutta. Kyllä se vielä helpottaa, kun ikää ja elämänkokemusta tulee lisää ja itsevarmuutesi sitä myötä kasvaa :)
Sulla on tasan yks ongelma joka kattaa ton kaiken: sosiaalisten tilanteiden pelko. Ei kukaan sua oikeasti tuijota missään ja kukaan ei huomaa ihmisten käsien tärisevän jostain ruokalan toiselta puolen. Tuo hymyily on varmaan kehosi reaktio jännitykseen, toisella se voi olla vaikka elohiiri silmässä tai alkaa kaivelemaan laukkuaan tai korjaa silmälasien asentoa jatkuvasti tms.
Lisäksi pelkään paljon sairauksia. Olen "sairastanut" monia syöpiä. Oikeasti ovat olleet luulotautia.
Nyt pelkään aivokasvainta. Minulla on ollut jo kohta puolivuotta lievää päänsärkyä melkein jokapäivä ja pelkään, että se johtuu aivokasvaimesta. Särky ei siis kuitenkaan vaivaa vaan enemmänkin se pelko.
Olen myös koulussa ja sielä puhuttiin aivokasvaimesta. Ja opettaja sanoi että usein oudot luonteen muutonset voivat liittyä siihen ja näin kun heti yksi tyttö alkoi katsomaan minua. Ajattelikohan se että minulla tietämättäni aivokasvain jos käyttäydyn hänestä oudosti tai luonteeni muuttunut??? Mitä jos niin oikeasti on ja hän tajusi sen.
Tällaisiakin juttuja jään pyörittämään mieleen.
Ap
Kaikki muu on normaalia paitsi tuollainen asioihin juuttuminen mikä näkyy mm. Sairauksien peloissa jne...
Me kaikki voidaan sairastua ja sen riskin kanssa vain pitää elää.
Voinhan vaikka minäkin olla sairas jotenkin enkä tiedä siitä, mutta minua ei kiinostaa alkaa sitä märehtiä vaan haluan elää niin kaun kun se on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla saman tyyppisiä ongelmia ollu läpi elämän. 8v alkaen jännittämistä/pakko-oireita. Yläasteikäisenä sain pojilta paljon huomiota, mutta se oikeastaan häiritsi, koska kiusaannuin katseista ja huomiosta enkä osannut olla luonteva. Hämmentyneisyys näkyi toisinaan myös aggressiivisuutena, mikä erotti mut ns tyypillisistä epäsosiaalisista tapauksista. Parikympin alkupuolella olin psyykkisesti terveempi kuin koskaan varhaislapsuuden jälkeen. Kolmekympin alkupuolella on taas mennyt jonkin verran alaspäin.
Mulla on diagnoosina epävakaa persoonallisuus ja pakko-oirehäiriö, mutta en noilla diagnooseilla tee yhtään mitään. Olen vain opetellut elämään itseni ja ongelmieni kanssa.
Luulen, että päänsärkysi johtuu jännittämisestä; niska-hartiaseutusi luultavasti jumittaa stressaamisen takia, tai ehkä narskuttelet hampaitasi.
Itselläni tuollainen jatkuva itsetarkkailu alkoi helpottaa harrastajanäyttelemisen myötä, kun joutui tarkoituksella "tekemään itsestään pellen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuullostat ihan mun kaverilta.
löysi aikuisiällä diagnoosin: eritysiherkkyys johon liittyy ahdistus ja paniikkioireyhtymän piirteitä.
kannattaa hakeutua avun piiriin jos päivät tuntuvat vaikealta. aina sitä jotain apua löytyy. luulisii vielä kerta sinulla on jo jotkut diagnoosit avun saannin olevan vielä normaalia helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se siitä. 5 vuoden päästä olet jo aikuisempi. Kuulostaa mielestäni aika tavalliselta nuorelta.
T kirjoitti:
kannattaa hakeutua avun piiriin jos päivät tuntuvat vaikealta. aina sitä jotain apua löytyy. luulisii vielä kerta sinulla on jo jotkut diagnoosit avun saannin olevan vielä normaalia helpompaa.
Ei aloittaja oo sanonu, että sillä olis jotain diagnooseja??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
T kirjoitti:
kannattaa hakeutua avun piiriin jos päivät tuntuvat vaikealta. aina sitä jotain apua löytyy. luulisii vielä kerta sinulla on jo jotkut diagnoosit avun saannin olevan vielä normaalia helpompaa.
Ei aloittaja oo sanonu, että sillä olis jotain diagnooseja??
oho luin erään vastauksista ap kirjoittamaksi. sen siitä saa kun yrittä tehä liian monta asiaa yhtäaikaa.
Minkä ikäinen olet?