Haukkuminen ei auta anorektikkoa

Luultavasti harva lähtisi haukkumaan ja nimittelemään vaikkapa skitsofreenikkoa, joka on harhainen. On selvää, että hänen syyllistämisensä oireistaan olisi kohtuutonta ja täysin turhaa. Se, mitä pitäisi tehdä, on ohjata hoitoon.

Anoreksia on yksi kaikkein vaarallisimmista mielenterveyden häiriöstä, vaarallisempi kuin skitsofrenia. Kuolleisuus on vuosikymmenessä 5 %, joista puolet on itsemurhia ja puolet nälkiintymisen seurausta (terveyskirjasto.fi). Usein lopullinen kuolinsyy on sydänkohtaus, jota ennakoi alhainen sydämensyke. Yleensä ihminen, jonka bmi on 16 tai vähemmän tai joka pyrkii näihin lukemiin, on anorektikko.

Anorektikko on hyvin sairas ja onneton ihminen, jonka koko elämä pyörii oireiden ympärillä. Hän tarvitsee hoitoa, ei nimittelyä tai syyllistämistä. Anorektikolle voi toki todeta, että hän on väärässä, mutta on turhaa ryhtyä pitkällisiin väittelyihin siitä, mikä on hyvännäköistä tai läskidenialismia tai mitä milloinkin.

Anorektikon ennuste on sitä parempi, mitä aikaisemmin hänen tilaansa puututaan. Kroonistunut anoreksia harvoin paranee ainakaan kokonaan. Se johtaa pysyviin vaurioihin kuten hedelmättömyyteen ja osteoporoosiin, usein myös ennenaikaiseen kuolemaan. Jos siis lähipiirissäsi on ihminen, joka laihtuu vaikka on hoikka ja vetäytyy ruokailutilanteista, nosta kissa pöydälle. Sairastunut luultavasti vastustaa auttamisyrityksiä, mutta sano silti ääneen, että näet hänen hätänsä.

Toivoisin tähän ketjuun parantuneiden anorektikkojen tarinoita. Miten läheisten kannattaisi toimia? Mikä sinulla laukaisi käänteen parempaan?