Lue keskustelun säännöt.
Sitä jotenkin luulisi, että ihmiset puhuisi lisääntymisrajoitteiselle vauva- ja raskausasioistaan tunnustellen
27.04.2016 |
Yllättävää, miten ihmiset jauhaa synnytyksisään ja muusta sellaiselle, jonka tietävät olevan samaan kykenemätön. Ei luulisi, että olisi vaikeaa edes vähän myötäelää ja kokeilla muista aiheista puhumista.
Kommentit (13)
Sinun on myös syytä informoida hyvin selkeästi, miten rajoitteisiisi tulee suhtautua. On niitäkin, jotka loukkaantuvat verisesti kun lapsikeskustelu sammuu välittömästi heidän astuessaan huoneeseen. Jotkut haluavat erikoiskohtelua, jotkut haluavat että teeskennellään että mitään ei ole tapahtunut. Ja kuten ensimmäinen vastaaja sanoi: jokaisella on omia murheita ihan riittävästi. Vaikka sinulle ne omat huolet ovat koko maailma, ne eivät ole sitä muille. Muut eivät jaksa koko ajan varoa ja miettiä, uskaltaako tässä nyt ollenkaan olla olemassa.
Tuo muiden reaktioiden vahtiminen on vain tapa purkaa omaa pahaa oloa muihin. Luin tässä hiljattain lehtijutun naisesta, jonka lapsi oli kuollut. Hän oli alkanut kerätä vihkoon muistiin, mitä mielestään tökeröjä kommentteja hän oli saanut kuulla asiaan liittyen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule. Meillä kaikilla on omat heikot kohtamme. Et voi olettaa, että kaikki tietää ja muistaa sinun heikon kohtasi. Eikö eronneelle saa puhua parisuhteesta? Eikö oman äitinsä haudanneelle äidistä? Lemmikistään luopumaan joutuneelle lemmikeistä? Meillä on yksi ainoa elämä, jokaisella. Sinä päätät kuinka suhtaudut lapsettomuuteesi. Tulet näkemään joka nurkalla lapsia ja raskaana olevia äitejä. Se ei ole sinulta pois, vaikka samaa kaipaatkin. Muiden onni voi olla sinunkin onni.
En minä ainakaan alkaisi selittää juuri eronneelle jotain parisuhdeonnea vaan vähän varovasti etenisin jos haavat vielä auki. Samoin miettisin mitä puhuisin noista muista asioista jos tietäisin niiden olevan toiselle arka aihe. Sitä kutsutaan empatiaksi. Olet ikävä ihminen. Ja lapsettomuus on suuri ja raskas asia monelle saa satuttaa kun näkee muiden onnen se ei tarkoita että haluaisi muilta sen onnen pois. Ihmetyttää täydellinen kyvyttömyytesi ymmärtää ihmistunteita ja ylipäätään elämää. Itse en ole lapseton.
Mulla on polvi paskana, enkä pääse juoksemaan, hädin tuskin kävelen. Autolla ajo on hankalaa. Miksi kaverit ei ota mua huomioon treenatessaan maratoonille ja triatloniin? Voisivat edes vähän tunnustellen aloittaa avautumiset aiheesta, on tämä niin väärin!
Lisääntymisrajoitteiset on metkaa porukkaa. Ei ole yks eikä kakskaan lisääntymisrajoitteista kaveria, kun ovat viimein onnistuneet lisääntymisessä, kun sitten jo unohtuu se hienotunteisuus toisia kohtaan. Ensin vuosia märistään, kun ollaan niin kateellisia ja pitäisi just heidät ottaa huomioon, vietetään lapsettomien lauantaita ennen äitienpäivää suureen ääneen äitejä mollaten. Ja hups, kun on oma raskaus koettu ja se vauva siinä käsivarsilla niin aletaan sitä äitiyttä hieroa muitten lapsettomien naamaan. Face täynnä vauvaa vauvaa vauvaa, äitiyttä, lällällää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule. Meillä kaikilla on omat heikot kohtamme. Et voi olettaa, että kaikki tietää ja muistaa sinun heikon kohtasi. Eikö eronneelle saa puhua parisuhteesta? Eikö oman äitinsä haudanneelle äidistä? Lemmikistään luopumaan joutuneelle lemmikeistä? Meillä on yksi ainoa elämä, jokaisella. Sinä päätät kuinka suhtaudut lapsettomuuteesi. Tulet näkemään joka nurkalla lapsia ja raskaana olevia äitejä. Se ei ole sinulta pois, vaikka samaa kaipaatkin. Muiden onni voi olla sinunkin onni.
En minä ainakaan alkaisi selittää juuri eronneelle jotain parisuhdeonnea vaan vähän varovasti etenisin jos haavat vielä auki. Samoin miettisin mitä puhuisin noista muista asioista jos tietäisin niiden olevan toiselle arka aihe. Sitä kutsutaan empatiaksi. Olet ikävä ihminen. Ja lapsettomuus on suuri ja raskas asia monelle saa satuttaa kun näkee muiden onnen se ei tarkoita että haluaisi muilta sen onnen pois. Ihmetyttää täydellinen kyvyttömyytesi ymmärtää ihmistunteita ja ylipäätään elämää. Itse en ole lapseton.
En minä ole ikävä ihminen. Minä olen vain sitä mieltä, ettei ihmisen tarvitse hävetä onneaan. Eikä lapsettoman tarvitse määritellä omaa onnellisuutta muiden kautta. Muiden vaikeneminen ei muuta sitä tosiasiaa, että lapseton on lapseton. Lapseton saa ja voi olla onnellinen, ilon voi löytää kriisistä huolimatta. Meillä muilla on muut kipuilumme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä jotenkin luulisi, että jos joku puheenaihe on tabu ja haram, sen sanoo ääneen.
Koska luulisin, että sinua ystävänäni kiinnostaisi myötäelää myös minun elämäni tärkeitä asioita. En ajatellut, että minun onneni on omalta ystävältäni pois...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut on kai aikoinaan voinut luokitella tahattomasti lapsettomaksi.
Esikoistamme tosiaan yritettiin, toivottiin, unelmoitiin yms monen monta vuotta. Kuinka monta pettymystä kuukausittain, keskenmenoja yms niihin vuosiin mahtuikaan.
Kuitenkin kaikesta tosta ajasta rasittavinta oli juurikin se, että ystäväni jolla oli lapsia, välttivät puhumista lapsista tai arjestaan. En kokenut meneväni rikki siitä, että ystäväni on saanut maailman ihanimman pienokaisen vaan halusin osallistua hänen onneensa. Joten ei kannattaisi ehkä yleistää kuinka lapsettomalle (tahattomasti) ei "saisi" julistaa omaa onneaan. Olen useammankin lapsen kummi, osa heistä ollut jo ennen omia lapsiani ja olivat silloin (toki vieläkin) rakkaimpia pienokaisia joita tiedän.
En tässä puhukaan ystävistä, vaan esim sukulaisista. Eikä niitä vauvoja tarvitse piiloon mun ajaksi laittaa, mutta en usko että kukaan meistä haluaa tällaista kohtaamista
- Mullahan synnytyksessä sitä ja tätä ja tota... Odotin poikavauvaa ja tytön sain... Mehän ei haluttu tietää etukäteen...
- ... *purskahtaa itkuun*
Mielestäni mä voin kyllä koota itseni sen verran, että kehun vauvaa suloiseksi tai jotain ja olla myötätuntoinen sen koliikista. Ne rajoitteiset, joille on ok puhua paljon synnytyksistä ja sellaisesta, tekevät aloitteita keskustelun jatkumiseen samoilla linjoilla. Kai niillä lisääntyneillä on muitakin ihmisiä, joiden kanssa käydä läpi loputtomasti synnytyksistään?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä jotenkin luulisi, että jos joku puheenaihe on tabu ja haram, sen sanoo ääneen.
Tämähän on Suomessa erittäin yleinen tapa, että asioista puhutaan suoraan ja ääneen.
Hassua, että se on sitten juuri se lisääntymiskyvytön jonka mukaan muun maailman pitää pyöriä. Lisääntyviä taitaa kai olla enemmistö ja kaikki on jonkun lapsia = normista ei saa puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on syy miksi en enää juurikaan käy miehen siskon tykönä. Me ollaan yritetty miehen kanssa lasta 7 vuotta. Pari keskenmenoa on ollut ja ne on meille tosi kipeä juttu. Tympäsee miten miehen sisko puhuu vain ja ainoastaan lapsista, raskaudesta, imetyksestä.. Ymmärrän että lapset ja raskaudet ym on hänelle koko elämä mutta voisi sitä vähän edes muustakin puhua. Puhuisi muille lapsellisille sitten lapsiasiat juurta jaksaen.. Joka vierailun jälkeen minä itken. Olen ratkaissut ongelman niin että en enää käy kylässä kuin pakon edessä. Tiedän että miestä se kirpaisee mutta en jaksa enää masennuttaa itseäni. Mies käy itekseen siskollaan silloin tällöin mutta on käynnit hänelläkin vähentynyt.
Mulle on tosi iso trauma siitä että näin ultrassa kuolleen vauvamme. En saa sitä kuvaa verkkokalvoiltani pois. Miehen sisko otti nokkiinsa kun en olisi välittänyt katsoa hänen ultrakuviaan. Katsoin sitten hänen mielikseen ja niin pamahti taas mieleen meidän kuollut vauva. Itkin sitten kotona surua pois ja mies lohdutteli.
Kuule. Meillä kaikilla on omat heikot kohtamme. Et voi olettaa, että kaikki tietää ja muistaa sinun heikon kohtasi. Eikö eronneelle saa puhua parisuhteesta? Eikö oman äitinsä haudanneelle äidistä? Lemmikistään luopumaan joutuneelle lemmikeistä? Meillä on yksi ainoa elämä, jokaisella. Sinä päätät kuinka suhtaudut lapsettomuuteesi. Tulet näkemään joka nurkalla lapsia ja raskaana olevia äitejä. Se ei ole sinulta pois, vaikka samaa kaipaatkin. Muiden onni voi olla sinunkin onni.