Miksi jotkut ovat tylsimyksiä? Johtuuko se mielikuvituksen puutteesta?

Miksi ihmeessä pitäisi tarkoituksella tehdä jotain tyhmää elämässään?

Tunnen muutaman. Sääntöjä seurataan suurennuslasin kanssa, kaikelle tehdään minuuttiaikataulu ja kaiken on oltava suunniteltua. Ja suunnitelmista poikkeaminen on maailman loppu. Keskustelunaiheet voi olla puolikin tuntia se oma kissa. Tai miten hankalaa oli löytää tietyt farkut. Omat ideat aika vähissä.

Toinen tapaus on kunnon analysaattori. Jää vatvomaan jokaista sanaa ja lausetta. "Mutta tarkoitetaanko sillä lauseella, että x vai y". Taas kerran aikatauluttaja maanisuuteen asti. Ei mitään mielikuvitusta tai omia ideoita.

Kolmas on joojottelija. Hän on samaa mieltä kaikesta seurueensa muiden jäsenten kanssa jatkuvasti. Jos hlö X sanoo, että vihaa kesää, tämä joojottelija nyökyttelee innokkaasti "joo mäkin!". Henkilö Y sanoo, että hän kyllä rakastaa kesää, jolloin tämä joojottelija vaihtaa mielipidettään. Vaikka mielipiteet olisivat jopa ristiriidassa keskenään niin tuuliviiri nyökyttelee edelleen. Ei mitään omaa persoonaa, ja elää kuten kihlattu sanoo. Yrittää aina päättää muiden lauseet. Todella ärsyttävä tapa.

Mulla on vahvat mielipiteet, mutta en niitä kovin paljon jaa. Elämässäsi tapahtuu kaikenlaista vaikka en ikinä päivitä Facrbookkiani tai raportoi ystävilleni. Musta tuntuu, että ainakin pari kaveria oikeesti luulee, että mun elämä on tosi tylsää.

Kuinka hyvin tunnet tuon ihmisen oikeasti? Minulla nimittäin tulee mieleen tuttu, joka on huumorintajuton, ei pelleile, on tunnollinen ja turvallinen. Joku voisi sanoa tylsäksi. Mutta kun hänen kanssaan juttelee vähän syvällisemmin, niin siitä on tylsyys kaukana. Tuo ihminen on käyttänyt aikaa ja vaivaa asioiden pohtimiseen niin, että sieltä ajatuksista löytyy näkemystä ja syvyyttä.

Mä olen itse sellainen, että voin vaikuttaa jollekin vieraammalle henkilölle todella tylsältä harmaalta hissukalta, sillä olen melko ujo, mutta lähimpien kavereiden kanssa läppä lentää, olen kekseliäs ja jopa impulsiivinen lähtemään mukaan hullutteluihin, kunhan ne ovat vaarattomia. Esim. mieheni on sovinistisia vitsejä (yök) viljelevä suupaltti ja sosiaalinen sekä itsevarma, mutta hän on erittäin konservatiivinen ja estynyt monessa asiassa sitten yksityiselämässä. Hän ei missään nimessä suostuisi esim. muuttamaan spontaanisti ulkomaille (toki pienellä suunnittelulla) tai alkaa harrastaa mitään yllättävää tai uutta. Hänen vitsinsäkin ovat loppujen lopuksi ulkoaopeteltuja ja joltain muulta kuultuja - hän harvemmin keksii mitään omaa. Tai siis sanoisin, että asiat eivät aina ole niin yksioikoisia.

Mä varmaan vaikutan tylsältä ihmisille, jotka ei tunne mua kunnolla. Lisäksi on turha laukoa sarkastisia vitsejä ihmiselle, joka ei sarkasmia ymmärrä. Vastuuttomuus on mielestäni tyhmyyttä, ei ihailtavaa tai haluttavaa. Olin minäkin teininä välillä tyhmä ajellessani mopolla ilman kypärää, mutta ei se ole aikuisen ihmisen toimintaa. Mielikuvituksesta tuskin on puutetta, sillä fiktiivisen kirjoittamisen taitojani on aina ihailtu ja se on ainoa asia, jossa koen olevani oikeasti hyvä. Mielipiteeni ilmaisen kyllä, vaikka en mikään ryhmänjohtajatyyppi olekaan :)

Tylsyyttä ei pidä pelätä, sillä elämässä ei ole tärkeintä se, mitä toiset ajattelevat sinusta.

Onko tylsyys huono asia? Minä pidän tylsistä ihmisistä. Heidän seurassaan on mutkatonta olla, ei tarvitse pingoittaa.

Vastuuttomuus ja typeryyksien tekeminen on vastenmielinen piirre ihmisessä. Ja se, ettei elämässä tee mitään tyhmää, ei ole tylsää vaan järkevää. Itse olen huumorintajuinen, omaan vahvojakin mielipiteitä ja olen teininä elänyt kuin viimeistä päivää. Sitä kun menee sellaiset 5-6 vuotta täysillä, niin ei jaksa enää ja osaa nauttia paljon pienemmistä asioista. Nykyään elokuvissa käyminen, kotimaan matkailu tms on ihan riittäviä seikkailuja. En jaksa enää muuta, eikä kiinnosta. Elämäni on jonkun näkövinkkelistä tylsää, mutta hän ei ole elänyt nuoruuttaan kuten minä. Minulla ei ole ollut aikuisena mitään tarvetta olla vastuuton typerys.

Minä olen varmaan ihmisten mielestä tylsä. On minulla mielikuvitusta, paljonkin, mutta olen introvertti enkä halua jakaa sitä muiden kanssa. Viihdyn parhaiten omissa oloissani ja omissa ajatuksissani ja fantasioissani. Ulospäin vaikutan siis varmasti hyvin tylsältä ja mitään tekemättömältä. Mikä on minulle ihan sama.

Itse olen huomannut omallakohdallani asian laidan olevan jotensakin niin , että olen tylsä kun useita tuntemattomia ihmisiä on läsnä. Ehkä se hieman ujostuttaa/jännittää. Kun saa yhteyden yksittäiseen ihmiseen, niin se jännitys kaikkoaa, rauhottuu/rentoutuua ja jännitys laukeaa.

Vierailija kirjoitti:

Tylsiä ihmisiä löytyy fiksujen ja tyhmien parista, eli se ei kerro älykkyydestä mitään. Joiltakin vain tuntuu puuttuvan huumorintaju. Monet ovat jopa niin tylsiä etteivät ole ikinä, edes uteliaisuuttaan, tehneet mitään tyhmää elämässä. Tekeekö ihmisestä tylsän mielikuvituksen ja intohimon puute? Tylsä voi olla monella tavalla, mutta minulla on mielessäni henkilö jolla ei tunnu olevan vahvoja mielipiteitä (joillakin tylsillä tosin on), ei tee ikinä tyhmyyksiä, ei omaa huumorintajua tai on lapsesta asti ollut todella aikuismainen ja vastuuntuntoinen. Vastuuntunto on tietysti hyvä piirre, mutta se kulkee usein yhdessä tylsyyden kanssa.

Haetko tuolla oikeutusta omille tempauksillesi? Tunnen hyvin huumorintajuisia, älykkäitä ihmisiä jotka varmaan mielestäsi tyhmiä. Sitten tunnen näitä varsin huumorintajuttomia, itsetunnoltaan heikkoja, ailahtelevia ja elämässään tyhmyydestä toiseen ajelehtivia ihmisiä, heillä on ADHD.

Väittäisin, että tylsyydellä on käänteinen korrelaatio älykkyyteen. Yhdysvalloissa tutkittiin aikoinaan vankilassa  raakojen väkivaltarikollisten tekijöitä, joista suurin osa osoittautui älykkyydeltään keskimääräistä heikommaksi ja monet voitiin luokitella heikkolahjaisiksi. Näiden vankien mielikuvitusta testattiin muun muassa Rorsachin mustetahratestillä, joka  paljasti  suurimman osan vangeista täysin mielikuvituksettomiksi - eli he eivät nähneet mustetahroissa mitään muuta kuin mustetahran. Väitän, että mikäli kyseinen koe tehtäisiin suomen vankiloissa, tulokset olisivat vastaavanlaisia.

On selvää, että älykkäillä ihmisillä on runsaampi mielikuvitus kuin vähemmän älykkäillä. Esimerkkinä vaikkapa kirjailijat, jotka sepittävät tarinoita elääkseen,  ovat keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä. Sääntöjen ns. sokea seuraaminen kertoo siitä, että henkilö ei osaa ja uskalla ajatella itse miten tilanteessa kannattaisi toimia, jotta haluttu päämäärä saavutettaisiin mahdollisimman hyvin. Jälleen kerran osoitus siitä, että sääntöjä sokeasti seuraava henkilö ei ole älykäs.

Vierailija kirjoitti:

Väittäisin, että tylsyydellä on käänteinen korrelaatio älykkyyteen. Yhdysvalloissa tutkittiin aikoinaan vankilassa  raakojen väkivaltarikollisten tekijöitä, joista suurin osa osoittautui älykkyydeltään keskimääräistä heikommaksi ja monet voitiin luokitella heikkolahjaisiksi. Näiden vankien mielikuvitusta testattiin muun muassa Rorsachin mustetahratestillä, joka  paljasti  suurimman osan vangeista täysin mielikuvituksettomiksi - eli he eivät nähneet mustetahroissa mitään muuta kuin mustetahran. Väitän, että mikäli kyseinen koe tehtäisiin suomen vankiloissa, tulokset olisivat vastaavanlaisia.

On selvää, että älykkäillä ihmisillä on runsaampi mielikuvitus kuin vähemmän älykkäillä. Esimerkkinä vaikkapa kirjailijat, jotka sepittävät tarinoita elääkseen,  ovat keskimääräistä älykkäämpiä ihmisiä. Sääntöjen ns. sokea seuraaminen kertoo siitä, että henkilö ei osaa ja uskalla ajatella itse miten tilanteessa kannattaisi toimia, jotta haluttu päämäärä saavutettaisiin mahdollisimman hyvin. Jälleen kerran osoitus siitä, että sääntöjä sokeasti seuraava henkilö ei ole älykäs.

Muuten jokseenkin samaa mieltä, mutta ei tuo sääntöjen noudattaminen kerro ihmisen älystä tai luovuudesta juurikaan mitään. Monet ovat epävarmoja/arkoja tietynlaisessa ympäristössä, eivätkä uskalla toimia itsenäisesti käyttäen kaikkea potentiaaliaan, mutta turvallisessa ympäristössä ovatkin sitten kekseliäitä ja hyvän mielikuvituksen omaavia.

Mulla on yksi tuttu, joka on tuollainen täysin huumorintajuton ihminen. Kun muut laskevat leikkiä ja jatkavat toisen nokkelasta sutkauksesta, tämä ihminen alkaa vääntää rautalangasta, että meillä on näin ja noin.  Kuvaan kuuluvat myös tarkat ja perinpohjaiset suunnitelmat, jotka ärsyttävät ja tuskastuttavat.  Lisäksi mielipiteet ovat vankat ja mies ja perhe pidetään täydellisessä kontrollissa. Kaikki pyörii naisen tahdon mukaisesti.  Muutamassa vuodessa hauskasta ja leikkiä aikaisemmin lasketelleesta miehestäkin on tullut vaimonsa talutusnuorassa tosikko. Pluspuolella on kuitenkin todettava, että se, mitä tämä ihminen pyörittää, pyörii todella hyvin.  Se vaan kaikki on kaikille niin perhanan ikävää :(