Hei te rivitalossa asuvat!

naapuri voi olla vaikka tupakalla omalla ovellaan, ja kun kuljen ohi, en morjensta, eikä sekään. se on asunut siinä nyt puoli vuotta, eikä olla tervehditty kertaakaan.

sopii mulle, haluan vaan olla ja elää rauhassa.

toisianaapureita "olen ajautunut" pakon edestä tervehtimään, teen sen, mutta vittu että vituttaa....

Ei ole näköesteitä. En jännitä puhumista/ höpöttelyä. Olen kai tottunut siihen, kun kaupungissa olen aina asunut. Eikä hirveästi kiinnosta mitä muut, tai ne naapurit minusta ajattelevat. Enkä usko että naapureitanikaan kiinnostaa hirveä paljon toisten asiat. Jos kiinnostaisi, muuttaisin sellaiselle paikalle ja sellaiseen yhtiöön missä oltaisiin avarakatseisempia. En kestäisi mitään sisäänpäinlämpiävää pikkupaikkakuntaa missä juorutaan muista ihmisistä kun omaa elämää ei ole.

Vierailija kirjoitti:

naapuri voi olla vaikka tupakalla omalla ovellaan, ja kun kuljen ohi, en morjensta, eikä sekään. se on asunut siinä nyt puoli vuotta, eikä olla tervehditty kertaakaan.

sopii mulle, haluan vaan olla ja elää rauhassa.

toisianaapureita "olen ajautunut" pakon edestä tervehtimään, teen sen, mutta vittu että vituttaa....

Ok. Itseäni vaan vähän jännittää kun naapurista joku lähtee pihalle. Kun niiden oven eessä käy aikamoinen autotrafiikki, vaikka täällä nipotetaankin ettei pelastustielle saa pysäköidä autoa kauhean pitkäksi aikaa. Silti siinä naapurin auto oli perjantain ja lauantain välisenä yönä varmaan koko yön ajan. Juu ja puolisentoista vuotta oon nyt asunut rivitalossa.

Ap

asuin ennen rivitalossa ja usein tuli naapureihin törmättyä pihalle mentäessä. Aina moikattiin vaikkei toisten nimiä tiedetty ja joskus osa naapureista jäi ihastelemaan vauvaa ja kyselemään terveydestä yms.. muuta ei juuri puhuttu