Löytyykö eronneelle 35 v naiselle uusi kumppani?

löytyy

Voi voi. Jos et kykene olemaan onnellinen itsesi kanssa, et varmasti sitä ole parisuhteessakaan. Jos pelkkä yksinäisyyden pelko pitää sua liitossa, älä eroa. Etsi onni itsestäsi ja elämästäsi ja kuka tietää, ehkä joku päivä tajuat ettei se parisuhde niin huono ollutkaan.

Varmasti löytyy. Mutta vaikka olen sinkku ja välillä kaipaan todella paljon läheisyyttä ja kumppania ja vaikka minulla ei ole komeusta vastaavasta tilanteesta (mahd ero ja kaksi lasta) niin esitän toiveen: Eroa ensin. Sitten annat hetken pölyn hieman laskeutua ja vasta sitten aktivoidut hakemaan uutta kumppania. Toki mistä sitä tietää, milloin se oman elämän prinssi tai prinsessa astuu omaan elämään. Mutta sanonpahan vaan, että hätäsisesti solmitut "laastarisuhteet" saattavat olla kuluttavia sekä itselle että lapsille, joiden elämään ero väkisin vaikuttaa. Mutta niin vaikuttaa sekin jos jäät vanhaan suhteeseen ja teeskentelette lapsille, että kaikki on hyvin. Mutta, mutta, kuten sanoin suosittelen etenemään lähtökohtaisesti asekel -kerrallaan.  

Kyllä löytyy uusi mies. Mies joka välittää mukavasta luonteestasi(sen takiahan varmaan eroatkin) .

Muutama liikakilo ei haittaa kun luonne on tärkein.

Tietenkin plussaa ovat myös toisen miehen lapset joita uusi mies elättää. Häneltähän jää silloin raskas lapsenteko pois .

Toivottavasti empaattisena löydät kaltaisesi empaattisen yksilön.

Muista,vakka kantensa valitsee.

3: olen samaa mieltä ja ei ole suunnitelmissa heti etsiä uutta kumppania. Varmaan erosta selviytymiseen menee ensin vuosi tai pari.

Nro 2: ei kannata ehkä kuvitella yhden viestin perusteella tuntevasi elämääni.Toisinaan myös kumppanin käytös voi olla niin vaikeaa, että se ihan oikeasti tekee onnettomaksi. Mielestäni tässä ei ole kyse siitä, olenko surullinen yksin vai en.

Ap

Vierailija kirjoitti:

3: olen samaa mieltä ja ei ole suunnitelmissa heti etsiä uutta kumppania. Varmaan erosta selviytymiseen menee ensin vuosi tai pari.

Nro 2: ei kannata ehkä kuvitella yhden viestin perusteella tuntevasi elämääni.Toisinaan myös kumppanin käytös voi olla niin vaikeaa, että se ihan oikeasti tekee onnettomaksi. Mielestäni tässä ei ole kyse siitä, olenko surullinen yksin vai en.

Ap

Kieltämättä aloituksestasi tulee sellainen kuva, että vain yksinäisyyden pelko pitää sinua nykyisessä parisuhteessasi. En ehkä osannut ilmaista omaa ajatustani kovin hyvin. TIETENKIN on mahdollista, että et löydä enää koskaan uutta kumppania. Se ajatus sun täytyy hyväksyä, jos aiot erota. KUKAAN ei voi lähteä siitä ajatuksesta, että SITTEN olen onnellinen KUN löydän uuden, paremman kumppanin. Omaa onneaan vaan ei voi laittaa toisen ihmisen harteille.

2

Kyllä löydät seuraa. Suomi on pullollaan eronneita miehiä, joilla myös itsellä lapsia, joten lapset ei ole este. Elämä on paljon mukavampaa ihan yksinkin kuin huonossa suhteessa. Taloudellisestikin voi pärjätä ihan ok.

Jännää tämä sarkasmin määrä! Kuitenkin tuhannet ihmiset vuosittain eroaa; oletteko tuttaviannekin kohtaan näin sarkastisia? Otan osani vastuusta suhteeni ajautumisesta tähän pisteeseen. Olen myös vuosien mittaan tehnyt kaikkeni, että tämä suhde voisi toimia, mutta joskus ihmiset on vain liian erilaisia.

On aivan totta, että aika näyttää, miten asioissa käy. Joskus vain haluaisi saada toivoa siitä, että elämässä voi tapahtua myös hyviä juttuja. Siksi olisin halunnut lukea niistä hyvistä asioista tai aiempaa toimivammasta suhteesta, jotka erosta on ehkä jollekulle seurannut.

Ap

Ensin pitää miettiä mikä nykyisessä parisuhteessa niin tökkii että miettii eroa. Jos suhteessa ei ole mitään kriittisesti vialla (esim. pettäminen, vakivalta) niin harvoin vaihtamalla paranee. Uudessa kumppanissa on uudet ongelmat, koska täydellistä ihmistä ei ole.  Suosittelisin laittamaan kaiken energian nykyisen suhteen korjaamiseen. Toki jos loppuelämän yksinäisyyskin tuntuu paremmalta kuin jatkaminen, niin sitten eroa.  Kukaan ei voi sinulle antaa takeita uudesta (hyvästä) kumppanista.

Vierailija kirjoitti:

Jännää tämä sarkasmin määrä! Kuitenkin tuhannet ihmiset vuosittain eroaa; oletteko tuttaviannekin kohtaan näin sarkastisia? Otan osani vastuusta suhteeni ajautumisesta tähän pisteeseen. Olen myös vuosien mittaan tehnyt kaikkeni, että tämä suhde voisi toimia, mutta joskus ihmiset on vain liian erilaisia.

On aivan totta, että aika näyttää, miten asioissa käy. Joskus vain haluaisi saada toivoa siitä, että elämässä voi tapahtua myös hyviä juttuja. Siksi olisin halunnut lukea niistä hyvistä asioista tai aiempaa toimivammasta suhteesta, jotka erosta on ehkä jollekulle seurannut.

Ap

Olen ihan vilpitön, enkä missään nimessä halua loukata. Olen itse eronnut avioliitosta parisen vuotta sitten. Yksinäisyyden pelko oli mullakin silloin mielessä, mutta tulin lopulta siihen tulokseen että mieluummin olen yksin kuin siinä parisuhteessa jossa olin. Nyt olen niin onnellinen yksikseni, että en tällä hetkellä ainakaan edes haluaisi miestä saman katon alle. Edelleen vähän ihmettelen, miksi nimenomaan uusi parisuhde on sulle se asia, jota sä eniten tunnut miettivän. Tuntuu kuin olisit menossa ojasta allikkoon, jos et opettele olemaan yksin ja silti onnellinen.

2

Meinasin sanoa otsikon perusteella joo, mutta sitten mainitsit lapset. Ehkä joku eronnut lapsellinen mies saattaa kiinnostua

Ei löydy. Oot jo tossa iässä ja varsinki lasten jälkeen ns. damaged goods. Sorry.

Vierailija kirjoitti:

Olen kitkutellut pitkään huonossa parisuhteessa ja pohdin eroa. Mutta mietin, jäänkö loppuelämäkseni yksin. Löytyykö eronneelle 35 v naiselle (+ 2lasta) uutta kumppania kovinkaan helposti? Asun isossa kaupungissa mutten tapaa töiden parissa kiinnostavia miehiä. En oikeastaan käy baarissa. En ole laiha mutten myöskään hirveän ylipainoinen. Vahvuutenani on mukava luonne, olen kiltti ja haluan antaa rakkautta. Arvostan kumppanissakin kiltteyttä ja empatiakykyä, sitoutumista yhteiseen arkeen ja älyä. Ulkonäkö on sivuseikka.

Kertokaa kokemuksianne te jotka olette toisella kierroksella!

Ihanalta kuulostat. Mä olen kiltti ja empaattinen mies, mutta osaa myös hoitaa hommat jämptisti. Naista ei löydy, koska kiltteyteni ja empatiani käännetään heikkoudeksi ja outoudeksi...

Hyvä on, teen itseni jatkossa onnellisemmaksi. Osaan mielestäni jo nyt elää riittävän hyvää elämää toisen ihmisen rinnalla, mutta häneltä en kuitenkaan saa lämpöä ja rakkautta, joita parisuhteelta odotan. Jäänkin miettimään, ettekö te muut odota, että parisuhteesta myös saisi jotain hyvää itselle,esimerkiksi rakastetuksi tulemisen tunteita. Olen itse siinä uskossa, että läheisten ja nimenomaan parisuhteen olemassaolo ja tuki ovat tärkeitä kenen tahansa elämänlaadun kannalta. Mutta samapa tuo, tämä on minun elämääni ja itse on se sopiva polku löydettävä. Ap

35 vuotiaalle löytyy kyllä mies, mutta ei välttämättä ihan saman ikäistä 5-10 vuotta nuorempi tai vanhempi löytyy helpommin. Nimittäin 35 vuotias sinkkumies on halutuin mies ikinä.

Olen sellainen ollut ja 20 vuotta vanhemmat ja saman verran nuoremmat pörräsivät ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

35 vuotiaalle löytyy kyllä mies, mutta ei välttämättä ihan saman ikäistä 5-10 vuotta nuorempi tai vanhempi löytyy helpommin. Nimittäin 35 vuotias sinkkumies on halutuin mies ikinä.

Olen sellainen ollut ja 20 vuotta vanhemmat ja saman verran nuoremmat pörräsivät ympärillä.

Vmp!

Ap, minä olin juurikin 35-vuotias kahden lapsen äiti kun erosin avioliitostani, joka oli yrityksistä huolimatta siinä vaiheessa jo monta vuotta ollut niin huono, että totesin olevani mieluummin loppuelämäni yksin kuin exäni kanssa. Löysin upean, joka suhteessa exääni "paremman" eli minulle paremmin sopivan, kumppanin n. 1,5 vuotta erosta ja muutkin kokemukset, omat ja lähipiirin, puhuvat sen puolesta, että vientiä kyllä riittää. Mutta kuten joku edellä jo neuvoi, erotessa kannattaa henkisesti varautua siihen pärjäämään myös yksin.