Lapsista puhuminen

Ymmärrän jotenkin että pikkulapsihuumassa niistä kullannupuista puhutaan töissä, ainakin niiden kanssa joilla on sama tilanne eli taaperoita kotona, mutta sitten kun jauhetaan yläkouluikäisistä lapsista kaikki aika niin vaikea tajuta.. Työpaikalta löytyy tällainen henkilö. Koenumeroista alkoholikokeiluihin on käyty kaikki läpi kahvitauolla. On meillä muillakin lapsia ( ei kaikilla )ja mukavan leppoisa jutustelu vaikka edellisillan tv-ohjelmista kääntyy yhtäkkiä vaikka heidän teineihin jotka ei telkkua katso ja istuvat vaan tabletti sylissä tms. Tämä nyt siis vain esimerkki. Mieluummin kuuntelisin mitä tämä henkilö on katsonut eilen tv:stä. Yleensä muut ovat hiljaa ja toiset nyökkäilevät, jotkut lipuvat pikkuhiljaa siitä omiin työpisteisiinsä. Miksi jotkut eivät osaa puhua muista kuin lapsistaan ? Miten tuollaiselle voi sanoa kauniisti että ei kiinnosta jutut seiskaluokan kokeista ja wilma -viesteistä? Ei mitenkään 😔 Meillä on pieni työyhteisö ja mukava porukka, tämä nainen on myös ihan kiva tyyppi kun ei puhu lapsistaan, mutta ei kukaan jaksa 70% ajasta kuulla hänen lapsistaan. Toki muutkin välillä lapsistaan puhuvat ja ei siinä ole mitään pahaa,tietenkään, mutta ei aina 😡 Onko muilla tällaista työyhteisössä ?