Sukulaiseni ovat eri planeetalta
Oli pari viikkoa sitten juhlat, jossa tapasin isäni puolen sukua. En ole ikinä tullut heidän kanssaan kovin hyvin juttuun. Ihan asiallisissa väleissä olemme, mutta meillä ei tunnu olevan mitään yhteistä.
Isälläni on kolme sisarusta, joista kaikki ovat opiskelleet teknillistä alaa. Isäni taas on kouluttautunut kaupalliselle alalle. Sekä isä että hänen sisaruksensa ovat tahoillaan menestyneitä ja hyvätuloisia. Ajattelumaailmaltaan isäni vain poikkeaa muusta porukasta melko paljon.
Myös isäni sisarusten lapsista eli serkuistani on tullut teknillisen alan korkeakoulutettuja. Pari heistä on luonut oman elämänsä ja ovat ihan jalat maassa, mutta iso osa elää vanhempiensa rahoilla ja siivellä vielä yli kolmekymppisinä. Joukkoon mahtuu myös pari ikuisuusopiskelijaa, jotka eivät eläessään ole töitä tehneet. Pari serkkua lähinnä harrastaa vähän työntekoa ja muuten elelevät ilmeisesti vanhempiensa varoilla. Suurin osa on vanhempiensa järjestämissä työpaikoissa töissä.
Tämän serkuskatraan kun laittaa yhteen, kaikki vain kerskuvat omilla opinnoillaan, fiksuudellaan ja elintasollaan. Heidän alansa on ensinnäkin AINOA oikea ja kaikki typerät matalasti koulutetut, AMK-koulutetut, humanistit yms. ihmiset ovat roskasakkia. Serkut piilov*ttuilevat ja jopa suoraan v*ttuilevat minulle, joka opiskelen aivan toista alaa kuin he ja olen 18-vuotiaasta saakka elättänyt itseni töitä tekemällä. Minun alani ja kaikki työni ovat heille naurun, v*ttuilun ja silmien pyörittelyn arvoisia. Eivät myöskään voi ymmärtää, miksen asu vielä omistusasunnossa tai omista uutta autoa... No kun ei ole isi ostanut, onneksi.
Minunkin vanhemmillani olisi varmaan ollut varaa elättää minua vaikka kolmekymppiseksi saakka, mutta sain lapsesta asti oppia, että rahan eteen tehdään töitä ja aikuisena elämä hoidetaan itse. Toki vanhempani ovat joskus pahassa paikassa tukeneet, mutta olen erittäin kiitollinen siitä, että minun on pitänyt oppia elämään omaa elämääni ja tienaamaan omat rahani. Tulee suorastaan myötähäpeä kuunnelessa näiden todellisuudesta irtaantuneiden serkkujeni kerskailua. Tämä ei siis liity mitenkään heidän alaansa tai koulutukseensa (vaikka ne mainitsinkin), vaan mitä ilmeisimmin kasvatukseen. Älkää vanhemmat koskaan tehkö lapsistanne tuollaisia!
Kommentit (4)
Anna heidän vaan olla mitä ovat, mutta ei sinun pakko ole niiden kanssa tekemisissä olla, kun ette kerran selvästikään yhdessä viihdy. Itse olen jo pari vuosikymmentä sitten katkaissut suhteet kaikkiin sellaisiin sukulaisiin, joiden kanssa en aidosti viihdy heidän itsensä takia, joiden kanssa olisin tekemisissä vain jonkun sukulaisuuden velvoittavuuden takia.
Nuorena seurustelin rikkaan suvun pojan kanssa. He olivat kaikki tuollaisia, inhottavia itsekehujia rahanahneita paskoja. Huh. Vieläkin ihmettelen miten jaksoin 4 vuotta hänen kanssaan kun hän itse oli moniongelmainen kakkapää. Siitä asti olen vieroksunut ns rikkaita. Pakkohan tosin niitäkin on mukavia olla... Vai onko? Kaikki niiden ystävätkin olivat ihan hirveitä.
Moni ei usko, että tuollaisia ihmisiä on edes olemassa. En varmaan minäkään uskoisi, jos en olisi sellaisille sukua.
Tämä tuorein tapaaminen oli siis meidän isovanhemman merkkipäivillä. Muuten ei tosiaan ollakaan sukulaisteni kanssa pahemmin tekemisissä, mutta näitä "pakollisia" sukujuhlia on joskus. Sukulaisteni joukkoon tosiaan mahtuu muutama mukavakin tapaus ja heihin haluaisin säilyttää välit ja yhteydet.
Ap
Onneksi ei ole pakko olla tekemisissä.