Te jotka vihaatte lapsia
Ja jauhatte lasten järkyttävyydestä jne täälläkin, onko teille tehty jotain pahaa kun itse olitte lapsia?
Kommentit (15)
Lasten vihaaminen sopii ihmisille, jotka eivät koskaan ole olleet lapsia, ja joita vanheneminen ja kuolema ei koske. Muut ymmärtävät käsitteen sukupolvien ketju, ja lapsuusiän aseman tuossa ketjussa. Paitsi jos ovat täysiä idiootteja...
Lapset nyt vaan sattuu olemaan niin helvetin ärsyttäviä vinkujia, mistään ei osata olla kiitollisia. Itse kysyit, kiitos ja hei.
En vihaa lapsia, vaan näiden lasten vanhempia, jotka eivät osaa sitä lastaan kasvattaa tai pitää kurissa.
Tuskin moni muukaan.
Edellisen kanssa samaa mieltä, vanhempien vikahan se on eikä lasten. Lapset nyt vaan ärsyttävät. En silti käyttäydy epäkohteliaasti tai pyörittele silmiä julkisissa kun vauva itkee. Minkäs se vauva sille voi. Lapset eivät osaa käyttäytyä, jos ei vanhemmat opeta. Nenä kiinni kuolaten ikkunassa, juostaan, huudetaan, tyrkitään, vedetään tukasta jne. Vituttaa, mutta osaan onneksi käytöstavat, toisin kuin ne vanhemmat, jotka eivät kiellä lastaan riehumasta.
Kun minä olin lapsi, meitä osattiin kasvattaa. Jossain vaiheessa n. vuoden 1978 ja 2016 välillä on tullut se taitekohta, jolloin hyvin kasvatetut laspet itse lapsia saaneina antoivat vain mennä ja luovuttivat, nostivat kädet pystyyn, ja sitten heidän lapsistaan kasvoi näitä nykyisiä lapsihirviöitä. Mikä sai hyvin kasvatetut lapset valahtamaan aikuisina noin apaattisiksi, en tiedä. Joku instanssi voisi tehdä jonkin yliopistotasoisen tutkimuksen aiheesta, tulokset olisivat varmasti mielenkiintoisia. Ja tutkimusmateriaalia on saatavilla yllin kyllin, se ei tästä maasta lopu.
Vierailija kirjoitti:
Edellisen kanssa samaa mieltä, vanhempien vikahan se on eikä lasten. Lapset nyt vaan ärsyttävät. En silti käyttäydy epäkohteliaasti tai pyörittele silmiä julkisissa kun vauva itkee. Minkäs se vauva sille voi.
Ei ne vanhemmatkaan sille vauvan itkulle usein mitään voi. Ja niitä vanhempia se hermostuttaa kaikkein eniten, jos sitä ei loppumaan saa.
Joo, ei se lasten vika ole, että ovat tämän maailman rasittavin kiusa 😃 Onneksi heitä on kuitenkin erittäin helppo vältellä, omat elämänvalinnat (asuinpaikka, kulkuvälineet, työ) on tehty se mielessä, että takaan itselleni arjen parasta luksusta: lähes sataprosenttisesti lapsivapaan elämän.
Minulla oli ihan hyvä lapsuus.
Lapset vain ovat kertakaikkisen ärsyttäviä enkä halua niitä lähistölleni. Kohtaan työssäni kaiken ikäisisä lapsia ja ovat meinaan erittäin harvinaisia sellaiset kivat ja fiksut lapset.
No mulla oli tosi tiukka kotikasvatus ja sain helposti turpaani aina väsyneeltä ja kiukkuselta mutsiltani, varmaan sen takia en pysty sietämään lasten metelöintiä tai huonoa käytöstä ollenkaan, kun multakaan ei kerran siedetty sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Lasten vihaaminen sopii ihmisille, jotka eivät koskaan ole olleet lapsia, ja joita vanheneminen ja kuolema ei koske. Muut ymmärtävät käsitteen sukupolvien ketju, ja lapsuusiän aseman tuossa ketjussa. Paitsi jos ovat täysiä idiootteja...
Miten vanheneminen ja kuoleminen liittyy lapsiin?
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihan hyvä lapsuus.
Lapset vain ovat kertakaikkisen ärsyttäviä enkä halua niitä lähistölleni. Kohtaan työssäni kaiken ikäisisä lapsia ja ovat meinaan erittäin harvinaisia sellaiset kivat ja fiksut lapset.
Outo alanvalinta tässä tapauksessa.
Teen myös työtä lasten parissa ja minusta epämiellyttävä lapsi on harvinaisuus -- kivoja ja fiksuja on riittämiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ihan hyvä lapsuus.
Lapset vain ovat kertakaikkisen ärsyttäviä enkä halua niitä lähistölleni. Kohtaan työssäni kaiken ikäisisä lapsia ja ovat meinaan erittäin harvinaisia sellaiset kivat ja fiksut lapset.
Outo alanvalinta tässä tapauksessa.
Teen myös työtä lasten parissa ja minusta epämiellyttävä lapsi on harvinaisuus -- kivoja ja fiksuja on riittämiin.
Näinä aikoina on valittava sellainen ammatti jolla töitä saa.
Mä valitettavasti pyörittelen silmiäni jos lapsi rääkyy jossain junassa/metrossa. Oon aistiyliherkkä ja ahdistun sellaisesta helposti. Muuten kyllä pidän lapsista. Tai ainakin hauskoista, fiksuista tai rauhallisista lapsista. Sellaiset rääkyvät mamman pikkuprinsessat, ei.
Minua ärsyttävät vanhemmat, jotka eivät osaa eivätkä viitsi kasvattaa lapsiaan. Ja lasten kauheaan käytökseen löytyy aina mukamas syy jostain oireyhtymästä. Lapsi on erikoisherkkä, add, adhd, jne. Jokainen on niin uniikki. Vitut on. Pennulle ei vaan ole ikinä osattu sanoa ei. Vanhemmat, selkärankaa nyt vähän. Lasten hankkiminen on vapaaehtoista.
Tykkään hyvinkäyttäytyvistä ihmisistä, oli ne lapsia tai aikuisia. Rääkyjiä ja kitisijöitä en jaksa. No, vauva ei muuta voi, mutta isommat kyllä, äityleistä ja isukeista puhumattakaan. Lapsiperhearki blaa, kun itse on lisääntymispäätös tehty. Mitäs läksit, kikkelis kokkelis.
Ei