Miten joku suurituloinen johtajanainen voi pariutua normaalituloisen miehen kanssa?

On munalla mittaa

Ok.

Right. Onneksi kaikkien miesten itsetunto ei ole kiinni rahasta. 

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot ;)

Mitä sitten tapahtuu kun miehuus murenee?

Vierailija kirjoitti:

Tässä näkyi kerran TV:stä ohjelma, jossa jokin amerikkalainen nainen oli erittäin isotuloinen kansainvälisen firman toimitusjohtaja. Naisen tulot mitattiin miljoonissa. Hän oli kuitenkin mennyt naimisiin ja perustanut perheen normaalituloisen miehen kanssa. Tämä nainen sanoi vielä olevansa ylpeä siitä ja olevan sen kunnia-asia hänelle, että hän voi kokonaan omilla tuloillaan elättää koko perheensä.

Tässä vain mietin, että miksi joku suurituloinen johtajanainen pariutuu normaalituloisen miehen kanssa? Tai miksi normaalituloinen mies pariutuu niin suurituloisen naisen kanssa? Miehuushan siinä murenee, jos nainen tienaa jo kuukaudessa paljon enemmän kuin mitä mies vuodessa.

Tiedän pariskunnan jossa nainen tienaa viikossa enemmän, kuin mies vuodessa. Ei ole ihan terve parisuhde tämä, mutta en tiedä mikä on suurin probleemi, mies on erittäin hyvin varustettu ja juoksee vieraissa, nainen elättää sitä. Tappelevat lähes koko ajan

Vai sellaista. Eikai tossa mitään ihmeellistä, varmaan aika yleistä rikkailla naisilla muutenkin, että löytyy joku nuorempi mies elätettäväksi. Varmaan tonkin äijä komea

Vierailija kirjoitti:

Vai sellaista. Eikai tossa mitään ihmeellistä, varmaan aika yleistä rikkailla naisilla muutenkin, että löytyy joku nuorempi mies elätettäväksi. Varmaan tonkin äijä komea

Mies oli ulkonäöllisesti kyllä ihan ok, mahdollisesti komeakin, mutta kyseessä ei ollut mikään "nuorempi poju" vaan ihan suunnilleen naisen kanssa samaa ikäluokkaa oleva mies. Eli mistään nuoremman miehen elättämisestä ei tässä ollut kyse, vaan siis kumppanista, jonka kanssa on perhekin jo perustettu, heillä useampi lapsikin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten tapahtuu kun miehuus murenee?

Seksi on varmaan hankalaa, jos vaan muruset pitää karistella sisään.

En itse haluaisi olla parisuhteessa, jossa on isot varallisuuserot kumpaankaan suuntaan. Se, että ansaitsen itse enemmän kuin mieheni tai että minulla sattuu lukemaan käyntikortissa vähän parempi titteli ei ole kummallekaan ongelma. Mies on yhtä korkeasti koulutettu, eri tiedekunnasta vain, ja todellisuudessa paljon minua lukeneempi ja sivistyneempi ja seuraa aktiivisemmin mm. taloutta ja politiikkaa.

Meillä on niin myös että minä tienaan huomattavasti enemmän kuin mies. Asia ei ole meillä koskaan ollut ongelma. Minä tykkään luoda uraa, ja mies taas on rennompi tyyppi, jolle kävi hyvin esim. koti-isänä oleminen kun lapset oli pieniä. Se oli molemmille win-win: mies sai kotoilla ja ottaa rennosti, ja minä sain keskittyä uraan, esim. ottaa tehtävän jossa oli paljon työmatkoja, koska mies hoisi kodin ja lapset. 

Meillä on yhteiset rahat, joten miehen ei tarvitse nöyrtyä pyytelemään minulta rahaa kun omat loppuu. Sen kun käyttää sieltä tililtä vaan. Koskaan en ole kysellyt siitä mitä on käyttänyt. Tosin mies on kohtuullisen vähän kuluttavakin kun on ekohenkinen ihminen joka ei erityisemmin pidä materialistisesta kulutuskulttuurista. Mutta siis meillä ei tosiaan ole kahta elintasoa erilaisista tuloista huolimatta, koska rahat on yhteiset. 

Noille miehuuden murenemisjutuille oma mieheni varmasti vaan nauraisi. Hänen käsityksensä miehuudesta kun on paljon laajempi kuin se perinteinen luolamiesajalta periytyvä perheen elättäjä ja suojelija. Itse asiassa henkisessä mielessä hän on meistä kahdesta monessa mielessä naisellisempi: hoivaavampi, tunteellisempi, pehmeämpi luonne, rauhallisempi. Mutta emme me silti koe että hän jotenkin ei olisi miehekäs, tai että minä olisin miehekäs siksi että olen suoraviivainen ura- ja suoritusihminen. Jokainen on sitä sukupuolta minkä värkit on jalkojen välissä, silti vaikkei vastaisi sukupuolensa stereotyyppejä.

Joillakin merkitsee suhteessa jokin muu kuin raha. Sille en voi mitään, jos Ap:n miehuus murenee. Oma onneksi kestää ihan hyvin.