En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka pitävät merestä.

Musta taas meri on tosi tärkeä. Ilman merta tulisi tunne, että tukehdun. En kestäisi asua sisämaassa. Meri yhdistyy mun mielikuvissa myös vapauteen.

Minä en ole koskaan asunut kummankaan rannalla, mutta jotenkin meri viehättää enemmän. Siihen liittyy jo mielikuvana rajattomuus ja vapaus, ja usein rannat ovat karun kauniita, siinä missä  monien järvien rantamat pöheikköisiä ja metsäisiä.

Merelle on ihanaa katsella saarimökin kuistilta. Meri on elementtini, ja olen meren rannalla elänyt lapsuuteni. En ymmärrä pieniä, kuppaisia järviä, pitää olla aava ulappa, ja meren tyrskyt.

Järvi on jotenkin lempeämpi, meri pelottava. Pidän avarasta järvimaisemasta enemmän, en tietenkään umpeen kasvaneesta lepikkolammesta. Yleisesti pelkään vettä, mm. veneilyä ja sukeltamista, järvessä uskallan kyllä hyvin uida.

Meren ääni on lumoava ja moniulotteinen. Se rauhoittaa. Meri myös muistuttaa luonnonvoimista, joille ihmisen on syytä olla nöyrä. Merestä tulee mieleen joku illuusio uusista mahdollisuuksista ja vapaudesta. Ihana ja voimakas meri!

olen asunut kuivalla maalla kohta 20 vuotta ja tämä on kovin ahdistavaa, varsinkin keväisin kaipaan meren rantaa ja lokkien kirkunaa :)

Minä en osaisi asua muualla kuin meren vieressä. Tänäänkin vain istuskelin keittiön ikkunan ääressä ja tuijottelin ajatuksissani merta.

Meri on vain jotenkin niin kiehtova.

Minä käyn mielelläni meren rannalla, mutta ihan sen lähellä en haluaisi asua. Vietän kesiä Irlannissa, ja voimakas tuuli aiheuttaa minulle päänsärkyä. Mutta rakastan vuorimaisemaa, ikkunasta näkyy useita vuoria, osa kaukana, ja se valojen ja varjojen leikki, pilvet yms vuoren rinteillä on uskomattoman kauniita. Paitsi jos sataa kunnolla, rikä vuoria edes näy. Joten vuorimaisemaa minulle.

Joen rannalla on paras asua.

Meren läheisyys on liian raju ja arvaamaton ainakin minulle.

Minua ahdistaa järvenrannat: kaislikkoa, mutaa johon uppoaa, lumpeita, joihin kietoutuu ja syvyydessä leijuu puolimätänä humalassa verkkoja kokenut mökkinaapuri joka katosi.... huuu! Ja vastarannalla kyttää naapuri tontillaan, mitä sinä teet. 

Meri taas on vapautta, mahdollisuus päästä halutessaan kauas. Yksinäisyyttä ilman ihmisiä, ihanaa! No  joo, ehkä sielläkään en uisi.

Ei kyllä lämmitä mikään sisämaan lätäkkö alkuunkaan. Itämerikin vähän siinä ja siinä, mutta parempaakaan ei Suomessa ole tarjolla. Kirkas ja kylmä Jäämeren pauhu, se on musiikkia korville ja sielulle.

Itämeri ainakin näyttää ja haisee paskalle. Tuulee vittumoisesti syksyllä voi mennä Lauttasaareen testaamaan.

Saastuneita kaloja ei kannata syödä merestä,on PCB:tä ,dioksiinia,elohopeaa ja herra tietää mitä kaikkia myrkkyjä.

Minä olen jostain syystä syntynyt sisämaahan ja kasvanut järvien keskellä. En näe niissä mitään ihmeellistä tai hienoa....mutta sydämeni olen menettänyt merelle, Jäämerelle, vaikka eihän niissä muissakaan merissä vikaa ole, mitä olen matkoilla nähnyt.

En ole koskaan nähnyt mitään niin kaunista kuin se tietty vihreä väri, lasinkirkas vesi, aalloissa huojuvat rakkolevät ja pyöriäisparvet. Meressä on jotain lohdullista, se on valtava ja ikuinen, vuorovesi nousee ja laskee ajasta ikuisuuteen ihan riippumatta siitä, mitä ihminen typeryyksissään tekee. Me olemme pieniä ja merkityksettömiä, ja se on jotenkin vapauttava ajatus...

...jota ei jostain syystä tule ajateltua täkäläisten ruskeavetisten järvien kaislikkorannoilla :)

Mulla on joku täysin selittämätön mystinen kaipuu aina meren rannalle. Se on kiehtova, pelottava ja samalla äärimmäisen rauhoittava elementti. Voisin vain tuijottaa sitä, kuunnella liplatusta ja lokkeja ja haistella meri-ilmaa loputtomiin. En oikein ymmärrä itsekään miten se niin kiehtoo.. Onneksi asumme lähellä merta ja käyn ulkoilemassa ja lataamassa akkuja rannoilla säännöllisesti.

Kannattaako aina tulla palstalle ällistelemään kaikenlaista mitä ei ymmärrä?

Olen asunut neljä vuotta merenrantakaupungissa, enkä vaan saa tarpeekseni. Meri on kiehtova, ja mä koen äärettömän suurta kunnioitusta sitä kohtaan. Etenkin yöllä se musta vesi on lumoava, tai myrskyn aikana ne upeat aallot. Tai öinen myrskyävä meri, tulee kylmät väreet kun ajatteleekin.

Asuin koko lapsuuden ja nuoruuden sisämaassa ja aina haaveilin siitä, että joskus saan asua meren lähellä. Nyt asun, meiltä on 500m merenrantaan ja lähes joka päivä käyn tuijottelemassa merta kävelylenkeillä.

En tiedä, saattaisin pitääkin. Olen nähnyt meren vain muutamia kertoja, mutta jotenkin se kiehtoo.