Lue keskustelun säännöt.
meinasin saada sydärin eilen pyöräillessäni 9v poikani kanssa.
17.04.2016 |
Pyöräilin itse ajotiellä ja poika jalkakäytävällä. Yhtäkkiä irroitti kädet ohjaustangolta ja samalla menetti tasapainoa sen verran, että singahti pyöränsä kanssa kuitenkin pysytyssä pysyen suoraan keskelle ajotietä.
Tie yleensä tosi vilkkaasti liikenneöity, mutta juuri sillä hetkellä ei sattunut tulemaan autoja.
Pelästyin todella ja huusin kurkku suorana pojalle.... ei kyllä todellakaan lähde vielä yksikseen tai kaverin kanssa pyöräilemään vielä tämän kesän aikana.
Juuri olin miettinyt, että uskaltaisiko häntä päästää kaverin kanssa keskenään polkupyörällä esim kilometrin päässä oleviin treeneihin.
Kommentit (16)
en kyllä itsekkään päästäisi omaa samanikäistäni yksin/kaverin kanssa pyöräilemään, varsinkaan jos joutuvat pyöräilemään vilkkaamman liikenteen vieressä.
Ovat aika toheloita vielä tuossa iässä ja varsinkin jos ovat kaverin kanssa liikenteessä meno välillä täysin päätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai. Meillä ekaluokkalainen pyöräilee 2km Tampereella kouluun joka päivä. Pyöräily on rutiinia, ei enää tarvitse temppuilee + ajokokemus tuo varmuutta. Ollaan kyllä pyöräilty koko perhe aina.
Jaa, minä olisi sanonut että "huomasitko, että autotien vieressä ei kannata harjoitella temppuajoa" ja mietittäisiin että missä olisi hyvä paikka harjoitteluun.
Niin no... liikennekasvatus aloitetaan heti, kun lapsen kanssa aletaan kulkea, ensin kävellen sitten fillarilla. Toki vahinkoja sattuu, mutta kyllä se asenne lähtee vanhemmista. Liikenteeseen lähdetään kulkemaan paikasta A paikkaan B ja jos tahtoo pelleillä, harjotella, crossailla, keulia tms. niin sitten vanhemman kanssa lähdetään turvalliselle paikalle pyörillä ja vaikka pallo mukaan, ulkoilua.
Viikolla autolla ajaessani tuli vastakkaisella kaistalla jyrkkään mäkeen vastaan kaksi reilu 10 vuotiasta rinnakkain pyörillä keulien vaikka takana tuli autoja. Siitäkun olisivat yllättäen kaatuneet tai ajautuneet vastaantulijoiden kaistalle. Vieressä olisi ollut pyörätiekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajelin jo 6-vuotiaana kaverien kanssa esim. heille kylään, kiskaan tai kauppaan. Koskaan tarvinnut vanhempien huolehtia. Tuossa 9 vuoden iässä ajeltiin jo sellaisia 5-10 kilometrin lenkkejä kauempanakib asuville kavereille. 10-vuotiaana ajoin mummulle 8 kilometrin päähän ominani. Asuttiin kyllä pienemmässä kunnassa, mutta osassa reiteistä joutuin ylittämään vilkkaita ajoteitä. Itsestä vaan jännä, että tuon ikäinen ei osaisi liikennesääntöjä ja huolehtia turvallisuudestaan sen vertaa ettei voisi kulkea kaverien kanssa pyörillä. Liikennesääntöjen ja - turvallisuuden opetus tulisi omasta mielestä aloittaa viimeistään kun lapsi menossa kouluu. Kyllä ekaluokkalaiset tulisi jo osata liikennesäännöt.
Meillä lapsi on polkenut tokaluokan keväästä asti reilun 3 km matkaa kouluun ja takaisin. Olisi siis silloin 8v. Tänä lukuvuonna pyöräillyt koko syslukukauden kouluun ja nyt taas keväällä. On nyt 10v. Ei ole autoa niin viedä en voi ja bussilipua en periaatteesta osta koska tuleepa samalla kuntoiltua .
Pullossa ei voi kasvattaa ja joskus on vain luotettava lapseen vaikka pelottaisikin. Järkeä tosin pitää takoa kyllästymiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyöräilin n. 10-vuotiaana koulusta hammaslääkäriin ja päätin kokeilla ajaa ilman käsiä. Ensin meni hyvin ja sitten horjahdin niin, että törmäsin viereisen hautausmaan kiviaitaan ja lensin aidan yli hautausmaalle. Kypärä oli päässä eikä muuta käynyt kuin joku pieni haava poskeen, jonka hammaslääkäri puhdisti. Kotona en tunnustanut koskaan, oli kielletty ajamasta ilman käsiä. Meillä kuljettiin aina pyörällä kaikki mahdolliset matkat, tokaluokalla aloin kulkea 4 kilometrin koulumatkat yksin. Pyöräilen edelleen paljon ja nyt osaan ajaa ilman käsiä. ;)
Petyin taas, kun näin potentialisen lapseni kaverin pyöräilemässä yksin. En aio antaa 8- vuotiaani pyöräillä hänen kanssaan. Pidin lapsen vanhempia jotenkin järkevinä ja huolestuneinakin lapsensa liikkumisen suhteen. Koulumatkat jalan ovat näet tällä lapsella sujuneet omissa mielikuvitusmaailmoissaan. Aina on ollut jotain hankaluutta, kun ei katso eteensä ja nyt vielä pyörän käyttö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se pyöräily harjoittelematta parane. 9-vuotias on yleensä jo hyvin varma pyöräilijä, jos on paljon pyöräillyt.
Yritti siis harjoitella ilman käsiä ajoa? Se on hyvä taito pitää tasapaino myös ilman käsiä ohjaustangossa. Eli kannusta vain sitä harjoittelemaan, mutta ei nyt tietenkään ajoradan vieressä.
Riippuu ihan lapsesta.
Omani olen päästänyt 6v ikäisestä pyöräilemään isomman sisaruksen kanssa Mummolaan 3km päähän turvallista, lukuisat kerrat yhdessä pyöräiltyä reittiä pitkin. Yksin on saanut mennä vasta kun on koululainen. Kypäräpakko ja liikennesäännöt opeteltu huolella.
Joissain toisissa asioissa missä omat lapseni toheloivat, joutuu pitämään tiukempaa ikärajaa.
Itse tiedät lapsesi parhaiten,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sydänvaivoista kannattaa keskustella lääkärin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ai. Meillä ekaluokkalainen pyöräilee 2km Tampereella kouluun joka päivä. Pyöräily on rutiinia, ei enää tarvitse temppuilee + ajokokemus tuo varmuutta. Ollaan kyllä pyöräilty koko perhe aina.
Meillä koulu on kieltänyt alle 3 luokkalaisten pyöräilyn kouluun. Tutkimusten mukaan vasta 10 vuotiaalla on havaintokyky kehittynyt tarpeeksi vaikka auton etäisyyksien ja nopeuksien arvioimiseen. Oma lapseni on pyöräillyt aina päiväkotiin ja 3 vuotiaasta ilman apupyöriä, mutta vasta tosiaan 10 vuotiaana tuntuu olevan valmis liikenteen sekaan. Silloinkaan ei ryhmässä, missä järki unohtuu ja mennään yhden johtajasekopään vauhdissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyöräilen samaa matkaa kuin paikkakuntani lapset kulkevat kouluun. Kyllä siellä on sellaista pyörämenoa, että heikompaa hirvittää. Uskon, että jokainen lapsi ajaa yksinään järkevästi, mutta sitten kun on muita lapsia ympärillä se liikenne unohtuu. Tytöillä on kypärä ohjaustangossa ja toinen tyttö tai parhaassa tapauksessa kaksi kyydissä. Pojat taas temppuilevat pyörillään. Yrittävät keulia toisten kävelyvaiudissa ja tekevät kaikkea akrobatiasta lähtien. Ihan pienet koululaiset eivät näytä kulkevan pyörillä, mutta kyydissä sitäkin useammin. Pojilla on kypäriä, tytöillä ei.
Mitä ihmettä täällä puhutaan? Ette anna lapsienne ajella pyörillä? Meillä lapsi kulki heti ekaluokan alusta pyörällä yksin kouluun, en kai nyt ala estämään jos lapsi välttämättä haluaa, ja kaikki on mennyt hyvin.. talven käveli, nyt taas ajaa... Kasvattakaa niitä lapsianne vastuuntuntoisiksi ja järkeviksi. Oppivat ottamaan vastuuta itsestään. Ei kai ne opi koskaan ajamaan, jos ette uskalla luottaa.
Juuri äsken ihmettelin sitä yhtä äitiä, joka ei päästänyt teiniä mökille koska oli kylmää ja pimeää. Teiniä! Melkein aikuinen. Itse asuin jo 15 v. omillani. Kas kummaa kun on pullamössöä koko nyky nuoriso.
niin ja oli juuri hetkeä aiemmin kieltänyt pelleilemästä pyörällä kun yritti pahasti horjuen ajaa yhdellä kädellä.