Lapsi ilman parisuhdetta

Samassa tilanteessa olen enkä tiedä mitä tehdä. Hyvä ystävämies suostuisi isäksi mutta mitähän siitä seuraisi lapselle. Miten antaa malli parisuhteesta tai edes kertoa seksistä niin että lapselle muodostuisi normaali käsitys asioista? "Kun äiti ja isä rakastavat toisiaan paljon he ovat lähekkäin ja sitten syntyy lapsi, mutta isäsi ja minun kohdalla oli eri tilanne ja tehtiin sinut vaan koska haluttiin"?

Aivan kuten pystyt järjellä ajattelemaan eli ei mikään ideaali tilanne lapselle saada häntä tuolla tavalla. Mutta tunteillahan näitä lapsia tehdään. Näin olen ainakin tulkinnut. Siinä ei paljon järkipuheet paina.

Kohta tänne ilmestyy liuta viestejä, missä aletaan puolustella lapsen hankkimista yksin ja kuinka lapsi selviää aivan hyvin ilman toista vanhempaa ja plaa, plaa. Mutta ei sille vain voi mitään, että lapsi aina jotenkin tulee harmittelemaan sitä, että häneltä puuttuu toinen vanhempi tai että häntä pallotellaan "kodista" toiseen. Ei vaan ole lapsen etujen mukaista hankkia lasta yksin jonkun randomtyyppien kanssa.

Mutta tietenkään lapsen kanssa ei pidä jäädä huonoon parisuhteeseenkaan, jossa toinen osapuoli saattaa olla aggressiivinen ja väkivaltainen. Vaikka toisen vanhemman puuttuminen sattuu, niin se on kyllä hirveämpää, jos lapsi joutuu elämään rakkaudettomassa kodissa, jossa joutuu pelkäämään. Perhe-elämä ei loppujen lopuksi ole aina niin yksinkertaista

Vierailija kirjoitti:

Samassa tilanteessa olen enkä tiedä mitä tehdä. Hyvä ystävämies suostuisi isäksi mutta mitähän siitä seuraisi lapselle. Miten antaa malli parisuhteesta tai edes kertoa seksistä niin että lapselle muodostuisi normaali käsitys asioista? "Kun äiti ja isä rakastavat toisiaan paljon he ovat lähekkäin ja sitten syntyy lapsi, mutta isäsi ja minun kohdalla oli eri tilanne ja tehtiin sinut vaan koska haluttiin"?

Oletko koskaan kokeillut laatikon ulkopuolista ajattelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samassa tilanteessa olen enkä tiedä mitä tehdä. Hyvä ystävämies suostuisi isäksi mutta mitähän siitä seuraisi lapselle. Miten antaa malli parisuhteesta tai edes kertoa seksistä niin että lapselle muodostuisi normaali käsitys asioista? "Kun äiti ja isä rakastavat toisiaan paljon he ovat lähekkäin ja sitten syntyy lapsi, mutta isäsi ja minun kohdalla oli eri tilanne ja tehtiin sinut vaan koska haluttiin"?

Oletko koskaan kokeillut laatikon ulkopuolista ajattelua?

Kovasti yritän. :)

Onhan se kyllä lapselle parempi syntyä pitkän harkinnan jälkeen /ystävyksille kuin harkitsemattomaan suhteeseen josta voi seurata riitaisa ero, väkivaltaa, turvattomuutta yms. Sen parisuhteen mallin voi toki saada muualtakin.

Jos ap:lla on ystävä, jonka kanssa voisi tehdä lapsen, niin miksi ei? Jos ei ole, miksi ei voi tehdä randomin kanssa? Itse olen randomin tuotos ja tädilläni on kaverin kanssa tehty lapsi, molemmat ok.

Ap silti haluaa lapsen isälleen, koska ei tee randomin kanssa tai hoitojen kautta tee. Se riippuu ihan lapsesta ja luonteesta, kumpi on parempi vai onko kumpikaan, kohtalon peliä.

Minä sain lapsen sinkkuna lapsettomuushoidoilla lääkäriklinikalla. Hyvin on mennyt, mutta jokainen yh tarvitsee hyvät turvaverkot sairastumisten tms varalta. Myös omien sukulaisten merkitys korostuu ja mun lapsella onkin poikkeuksellisen läheiset suhteet isovanhemöiinsa ja serkkuihinsa.

Lapsi on jo iso ja on tosi fiksu ja tasapainoinen ja hänellä on paljon kavereita. Kun hän meni aikoinaan ekalle luokalle, tapasin yhtäkkiä unelmien miehen ja ollaan nyt naimisissa ja uusperhe. Siten lapsi sai myös isäpuolen ja kaksi sisarusta. Mulla oli siis taloudelliset mahdollisuudet tehdä näin ja hyvä tukiverkko, jokaisen kannattaa miettiä asiat omalta kannaltaan.

Myös vaikuttanee, asuuko tuppukylässä vai isossa kaupungissa, jossa ihmiset ovat avarakatseisia eikä joudu kohtaamaan asenteellisuutta. Meillä on muitakin tällaisia tuttuja perheitä ja pari naisparin lasta, joten ei ole koettu syrjintää tms. Voi tosin varmasti vaihdella paikkakunnittain. Toisaalta mä olen niin paksunahkainen, etten välitä jos joku on niim ääliö, ettei hyväksy perhettäni. Kukaan ei ole koskaan sanonut mitään kasvotusten enkä ole kuullut kritiikkiä kiertoteitsekään.

Voi kunpa olisitte yhtä kriittisiä lesbojen lastenhankintaa kohtaan. Mutta ehei. Sehän on niin ihanaa kun lesbot saavat lapsen vaikka isä joku ulkomaalainen sperman luovuttaja.

Tärkeintä minulle olisi se että lapsi olisi onnellinen. On mahdotonta kuvitella, miltä tuntuu kasvaa yksinhuoltajan kasvattamana, koska omat vanhempani ovat olleet yhdessä koko elinikäni. Onnistuneet kokemukset tietenkin antavat minulle rohkeutta, kiitos niistä! Asun Tampereella, joten vaaraa leimaantumisesta pikkukylässä ei ole.

Mietin myös sitä, jos lapsi syntyykin kehitysvammaisena. Ilman puolison tukea olisin todella yksin tilanteessa. Osaisinko olla hyvä äiti stressaantuneena lapsen kehityksestä?

Haluaisin niin paljon huolehtia ja rakastaa pientä nyyttiä, mutta pelkään epäonnistuvani yksin tai jo lähtökohdalla pilaavani kaiken. Tarvitsen kipeästi vertaistukea...

Jos olet noin 30, onhan sulla vielä monta vuotta aikaa tavata mies, jonka kanssa perustaa perhe. Älä stressaa! Yksi sinkkukaverini sai juuri lapsen hedelmöityshoidoilla, ja ihan hyvin hänellä on mennyt. Lapsi on terve ja suht helppo. Turvaverkkoja pitää olla, kavereita, sukulaisia tms., joilta saa tarvittaessa apua.

Kiitos rohkaisusta... :)

Toki lapsen voi yksin tehdä, mutta se todella raskasta, jollei ole hyviä tukiverkkoja. Vaikka isä olisi kuvioissa, silti voi käydä niin että jää lopulta yksin lapsen kanssa ja tukiverkosto hiipuu. Paniikkia pukkaa siinä vaiheessa kun sekä sinä että lapsi olette sairaana, eikä ole ketään kuka auttaisi.