Oletko hiljaa kampaajalla vai jutteletko hänen kanssa?

Mieluiten olen myös hiljaa. En ainakaan aloita keskustelua. Kampaaja kysyy aina samat kysymykset (Kun aloin käymään hänellä, olin juuri muuttamassa mutta en oikein pitänyt asunnosta, jonka kerroin - joten kysyy edelleen vuodesta toiseen että "vieläkö olet viihtynyt asunnossasi?", josta siis en pidä. Toisekseen kysyy aina, että "oletko käynyt mökillä viime aikoina".). Tämän jälkeen alkaa kertoa juttuja "yhdestä ystävästään", veikkaan että kertoo eteenpäin asiakkaidensa asioita. Reagoin asiaankuuluvasti hymähdellen, lyhyin kommentein tms., mutta tuntuu että on ihan sama mitä sanon, kun hän pitää sitä yksinpuheluaan... Sitten uppoudun lehteen ja toisinaan ottaa sen merkkinä vaieta.

Kyllä mä tykkään, että jotain höpötellään, mutta tykkäisin pitää aiheet suht neutraaleina - etenkin jos kampaamossa on samalla muitakin asiakkaita. Pidän siitä, että minulle esitellään käytettävien tuotteiden ominaisuuksia, suositellaan sopivia tuotteita, jutellaan ajankohtaisista asioista tai vaikka lomasuunnitelmista, mutta välillä kampaajat kyselevät kyllä tosi henkilökohtaisia esimerkiksi työasioistani. Kaikista kiusallisin kampaamokokemukseni oli opiskeluajalta, joilloin kampaaja uteli siis ihan kaiken siitä, mikä minusta tulee isona ja mitä nyt oikein opiskelenkaan ja mihin ammattiin tutkinnollani pääsee ja kuinka kauan koulutus kestää ja voitko antaa esimerkkejä ja sitä ja tätä ja tota. Oli todella kiusallista, varsinkin kun olin juuri silloin tosi epätoivoinen sen suhteen, mitä ktm-tutkinnollani oikeasti tulevaisuudessa tekisin. Lähdin kampaajalta tyyliin itku kurkussa ja ihan paniikissa sen vuoksi, etten vieläkään tiedä, mikä minusta tulee isona ja olen ihan luuseri ja yhyy :D Nykyään naurattaa, mutta silloin se oli ihan hirveä ristikuulustelu. 

Juttelen mielelläni, koska kampaajani on nuori ja puhelias. Ei tunnu siltä, että hän höpöttää vain velvollisuudesta. Puhumme tietysti hiuksista, tuotteista ja kuulumisia vaihdellaan sekä jostain yleisestä puheenaiheesta. Juttelu on piristävää, koska hän on niin eri ikäinen.

Mua kanssa ahdistaa, jos kyselevät henkilökohtaisuuksia. Itse en koskaan kysyisi keneltäkään mitään työ- tai opiskelupaikkaan liittyvää. Nykypäivänä on monia työttömänä ja se voi olla tosi vaikea ja kipeäkin aihe.

Ihan mielelläni juttelen, mutta en tahdo kertoa itsestäni mitään henkilökohtaisia asioita. Olen kuitenkin sellainen hölösuu, että en osaa vastata mitenkään ympäripyöreästi tai vaihtaa aihetta vaikka joku kysyisi jotain mihin en tahdo vastata. Harvoin käyn samalla kampaajalla kahdesti, kun nolottaa mitä olen siellä hölöttänyt. Onneksi kampaajia tässä maassa riittää (enkä ole vielä löytänyt sitä oikeaa, jolla välttämättä tahtoisin käydä uudestaan).

Mulla on ihana kampaaja, me rupatellaan kaikesta taivaan ja maan välillä.

Ja joskus kiroillaankin yhdessä.

Mä parannan kampaajan kanssa maailmaa, eli suu käy kummallakin vaikka asiaa ei olisikaan.

En kovinkaan tykkää jutella, koska olen lähes sen koko toimenpiteen ajan aina ilman silmälaseja ja on todella hankala keskustella, kun ei näe toisen kasvoja.

Muuten ihan tykkäisin jutella niitänäitä.

Ja joku sanoi, että tykkää, kun suositellaan tuotteita. Mä taas inhoan sitä eniten! Varmaan siksi, kun en koskaan osta niitä, kun ovat niin kalliita.

Musta taas se hiljaisuus on kiusallista mutta oon itse kauheen huono alottamaan juttua tyhjästä, vieraan ihmisen kanssa. Toivoin aina että kampaaja aloittaisi jutun :D Nykyään käyn (noin 3 vuotta olen käynyt) tutulla kampaajalla niin hänen kanssa tulee aina höpistyä kaiken maailman juttuja. Hän on vanha kaveri jonka kanssa ei enää oikeestaan olla muissa tekemisissä kun niillä kampaajakäynneillä joten silloin riittäää aina juttua :)

En käy kampaajalla siinä pelossa että sen kanssa pitäisi puhua. Samasta syystä en koskaan osta mitään kioskilta, grilliltä tms. missä ostos on pyydettävä.

Juttelen jos tulee jotakin juteltavaa ja hieman kaikkea mitä nyt keksii, mutta en ala kyselemään kampaajilta mitään samalla tapaa kun he joskus yrittävät kysellä minulta. Joskus jo kampaajalle mennessä sanon, että ihanaa kun voi pari tuntia vaan istua ja lueskella - tästä kampaajat yleensä osaavat päätellä etten jaksa puhua muuta kun asiaan liittyvää. Olen itsekin asiakaspalvelutyössä ja pidän sen jälkeen hiljaisuudesta.