Jos lapsesi katoaisi pienenä, toivoisitko että hänet löydettäisiin elävänä ja kidutettuna vai että löytyisi kuolleena?

Kukaan normaali ei halua pohtia tällaista vain huvikseen.

Kaikkea pitäävoida pohtia!

Uskovaiset pikkulapseni saisivat kernaasti kuolla, koska heillä on vastaanottaja rajan takana ja heillä on siellä kaikki paremmin kuin tällä koskaan olisi ollut.

Teini sen sijaan, jonka uskon vahvuudesta en ole oikein varma... näkisin hänen mieluummin elävän. Koska toisaalta uskon,, että se mikä ei tapa, se vahvistaa. Teinilläni ei ole heikko psyyke. Hän kestäisi mitä tuleman pitää ja saisi sitten vielä elää elämäänsä edelleen, kun painajainen päättyy.

-viiden äiti

Vierailija kirjoitti:

Kukaan normaali ei halua pohtia tällaista vain huvikseen.

Siksi aloitus onkin täysin oikeassa paikassa.

Mielummin tietenkin elossa kuin kuollut.

4, kuvittele tilanne omalle kohdallesi. Jos sinut on raiskattu kymmenen vuotta päivittäin monta kertaa ja viilletty tylsällä veitsellä kädet ja jalat halki, etkö olisi mielummin kuollut?

Se nyt vähän riippuu. Itse pedofiilin uhrina esimerkiksi mieluummin tappaisin lapseni omin käsin (mahdollisimman kivuttomasti tietenkin) kuin antaisin heitä pedofiilin rääkättäväksi.

Minäkin olen "elossa", mutta en ole elossa. En ole ollut 30 vuoteen.

En halua edes ajatella asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan normaali ei halua pohtia tällaista vain huvikseen.

Siksi aloitus onkin täysin oikeassa paikassa.

:DD

6, anteeksi, en tajunnut että tämä menisi näin. Itse joutunut uhriksi, mutten onneksi mihinkään kaappaukseen tai puukotukseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vähän riippuu. Itse pedofiilin uhrina esimerkiksi mieluummin tappaisin lapseni omin käsin (mahdollisimman kivuttomasti tietenkin) kuin antaisin heitä pedofiilin rääkättäväksi.

Minäkin olen "elossa", mutta en ole elossa. En ole ollut 30 vuoteen.

Anteeksi jos utelen tai tungettelen, mutta oikeasti? Vaikka tuommoisen kokemuksen jälkeen pääsisi pitkäksi aikaa hyvään terapiaan ja olisi rakkaita tukena? Vai eikö se olisi tarpeeksi vastustamaan niitä pahoja kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

6, anteeksi, en tajunnut että tämä menisi näin. Itse joutunut uhriksi, mutten onneksi mihinkään kaappaukseen tai puukotukseen.

Ap

?

Ei tarvitse pyytää mitään anteeksi, esitit selkeän kysymyksen jonka kukin käsittää omalla tavallaan ja täällä ihan vapaaehtoisesti vastaa omista lähtökohdistaan.

-6-

Taas näitä viisaita juttuja..(lääkkeet?)

No eihän se siellä kidutettavana ikuisesti ole, jos nimittäin löytyy. Miksi pohdit tällaisia lysymyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vähän riippuu. Itse pedofiilin uhrina esimerkiksi mieluummin tappaisin lapseni omin käsin (mahdollisimman kivuttomasti tietenkin) kuin antaisin heitä pedofiilin rääkättäväksi.

Minäkin olen "elossa", mutta en ole elossa. En ole ollut 30 vuoteen.

Anteeksi jos utelen tai tungettelen, mutta oikeasti? Vaikka tuommoisen kokemuksen jälkeen pääsisi pitkäksi aikaa hyvään terapiaan ja olisi rakkaita tukena? Vai eikö se olisi tarpeeksi vastustamaan niitä pahoja kokemuksia?

Ei tarvitse pyytää anteeksi, saa kysyä. En voi vastata kuin omasta puolestani; mulle se mitä koin oli niin pahaa ja lopullisesti rikkovaa, ettei mikään ole voinut mua enää "korjata", vaikka terapiassa mm. olen käynyt kohta 15v.

Varmaan persoonastakin kiinni, minä olen äärimmäisen herkkä ihminen, joka tavalla miten sitä nyt on keksittykään mitata :D

Siis kuka helvetti tekee tällaisia aloituksia?!

Vierailija kirjoitti:

Mielummin tietenkin elossa kuin kuollut.

No tämä. Jotain haastetta näihin kysymyksiin. Vaikeampi pala olisi vaihtoehdot, jossa lapsi löytyisi hengissä, mutta olisi käännytetty feministiksi tai kokoomusnuoreksi. Siinä pitäisi jo pohtia pitkään. No, valitsisin tässä tapauksessa kuoleman.

Uskon myös kokemuksesta että kuolema on armollisempi kuin lopullisesti särkynyt mielenterveys. En tosin ole äiti niin en pysty "äidinvaistot täysillä" kysymykseen vastaamaan eikä kysymyksessä edes ilmene kuinka vakavasti tapaus tulisi lapseen vaikuttamaan.