Miten suhtaudutte kasvatusalan ammattilaisiin joilla ei ole omia lapsia?

Lapsettomuus lisää. Jaksaa paremmin töissä, kun töitä ei tarvitse tehdä myös kotona

Eipä se oma lapsi tarkoita, että ihminen osaisi niitä kasvattaa.

Eivät kykene ymmärtämään vanhemmuutta tai lapsi-vanhempi-suhdetta.

Riippuu ammattilaisesta. Jos kyseessä lastentarhanopettaja tms niin ei väliä onko lapsia tai ei. Jos kyseessä olisi psykologi/joku terapeutti niin silloin ehkä oma lapsi lisää uskottavuutta.

samalla tavalla kuin kampaajaan jolla on hiukset huoltamatta.

yleensä melkoisia seksipetoja.

Niin että se koulutus ja työkokemus ei merkkaa mitään jos ei sitä omaa lasta satu olemaan?

Nauran. Teoria on kuitenkin vain teoriaa.

Minä tunnen lapsettoman lastenhoitajan, jolla on alan työkokemusta 30 vuotta. Hän on uransa aikana hoitanut satoja lapsia, joten rohkenen väittää, että hänen uskottavuutensa kasvattajana ei ole kiinni siitä, ettei hänellä ole omia lapsia. Kokemusta ja pelisilmää löytyy taatusti enemmän kuin monelta vanhemmalta.

Kyllä ne omat lapset, mieluiten jo aikuisiksi kasvatetut, kummasti lisää sitä järkeä. Lpasettomat nuoret naiset on kaikkein kamalimpia - teoriaa on päntätty, mutta kokemusta ja ymmärrystä nolla.

Kadehtien :D Voivat nostaa jalat seinälle päästyään kotiin. Itsellä alkaa sama kurahousrumba himassa.

Lapsi lisää uskottavuutta. Kirjaviisas osaa monta asiaa teoriassa, mutta ei välttämättä tajua käytännöstä mitään. Itse en osaa suhtautua vakavasti lapsettomien neuvoihon mitä tulee lastenkasvatukseen.

Riippuu varmaan siitä, missä työssä tämä henkilö on. En usko hetkeäkään että joku lapseton aineenopettaja ei voisi olla uskottava.

Ei suhtaudu samalla tavalla lapsiin. Oman lapsen saamisella on vaikutusta.

Mun poikani opettaja oli n. kuusikymppinen "vanha piika" ala-asteella peräti viisi vuotta. Upea opettaja ja paljon parempi kuin se ekan luokan perheellinen opettaja. Oli myös arvostettu. Olin aivan onnessani, että ehdi vielä poikan kutosen opettaa ennen eläkkeelle jäämistä. Hän oli yleensä isompien opettaja, mutta jostain syystä tuli poikani luokkaa opettamaan jo kakkoselta ja opetti sitten loppuun asti koko ala-asteen. Kaikki hänestä pitivät ja poikani tietomäärä lisääntyi huimasti, osasi motivoida. 

Ihan yhtä uskottava kun tupakalle lemuava terveysvalistaja. Tai laihdutusryhmän lihava vetäjä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä uskottava kun tupakalle lemuava terveysvalistaja. Tai laihdutusryhmän lihava vetäjä.

Ahaa, jos tupakoiva terveysvalistaja kertoo tupakoinnin vaaroista, ne vaarat lakkaavat olemasta :D 

Entä miesgynekologi?

Ei vaikutusta. Omat lapset voivat lisätä ymmärrystä, mutta eivät tee sitä välttämättä. Kyllä ammattilaisen tietotaito koostuu valtaosaltaan ihan muusta kuin kokemuksesta omista lapsista.

Nuoren ammattilaisen tietotaito on usein tosi kapeaa. Ja kun ei ole mitään käytäntöä mihin sitä peilata se on usein myös jäykkää. Sitten jos vielä on huono itsetunto tai luonne jotenkin ylimielinen niin hän onkin jo kävelevä katastrofi.

Entisenä lastenkotilapsena olen sitä mieltä, että ne ohjaajat, joilla oli itselläänkin lapsia, olivat keskimäärin itsevarmempia, mutta myös heikkohermoisempia ja ns. kaikkitietävämpiä. Lapsettomilla oli nöyrempi asenne työhönsä eli esimerkiksi huomasivat ja myönsivät virheensä herkemmin, olivat jopa motivoituneempia ja tuntuivat nauttivan työstään enemmän kuin lapselliset ohjaajat. Näin karkeasti sanoen, poikkeuksia oli aina.