Jos perheenjäsenesi eivät olisi sinulle sukua, olisitko heidän

En ainakaan äitini... Hän on sellainen ihminen jota ei vain voi arvostaa mutta on kai pakko sietää...

Olisin jos olis musta kiinni. Mutta jos ei oltais perhettä, niin vaan yhden kanssa saatettaisiin jossain tavata ja ystävystyä. Muut elävät niin erilaista elämää. Olen onnekas kun ollaan perhettä ja siksi myös ollaan yhteydessä toisiimme.

Suku on pahin.

No olisin kyllä veljieni kaltaisten kanssa tekemisissä, koska olen muutenkin kaikenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä, mutta pakko myöntää, etten toisen vanhempani kaltaisia ihmisiä voi kunnioittaa ja toisen vanhempani kaltaiset ihmiset säälittävät minua tai he eivät pidä minusta. Muuta sukua en edes tunne.

Joo sukuaan ei voi valita, mutta valitsen itse tilanteet, jossa heidän kanssa olla.

Esim. tappeluun ja riitaan taipuvainen pikkuveljeni (30v) todellakin jää pois juhlista, missä porukkaa ja alkoholia. Alkoholittomiin juhliin tervetullut toki.

Ja haluan olla tekemisissä. Se on mun veli ja rakas.

Vierailija kirjoitti:

Olisin jos olis musta kiinni. Mutta jos ei oltais perhettä, niin vaan yhden kanssa saatettaisiin jossain tavata ja ystävystyä. Muut elävät niin erilaista elämää. Olen onnekas kun ollaan perhettä ja siksi myös ollaan yhteydessä toisiimme.

Aivan sama juttu kohdallani. Tuntuu valtavan hienolta, että voi olla oma itsensä niin erilaisten ihmisten kanssa ja silti tulla niin hyvin toimeen keskenämme. Ystäviksi yleensä valikoituu samalla tapaa ajattelevia tai samantapaisessa elämäntilanteessa olevia, joten pidän itseäni etuoikeutettuna, kun voin perheenjäsenteni kanssa vapaasti keskustella (tai riidellä :D) tai muuten avautua asioista, joista ajattelemme ihan eri tavoin, tietäen etteivät välit voi mennä poikki vaikka meillä menisi näkemysten suhteen sukset aivan ristiin.

Jaa, paha sanoa. Itse olen hiljainen ja ujo, isä taas on sosiaalinen, aina se suupaltti jolla juttua riittää. Yhtään hänen kaltaista kaveria minulla ei ole, en varmaan hänen kaveri sitten olisi. Mutta oikeestaan se varmaan johtuis siitä, että ei kukaan niin ekstrovertti kestäis tällästä hissukkaa kuin mä.

Sisko taas on hieman.. erakko, meillä ei ole mitään yhteistä, ei kai hänestäkään kaverikseni olisi. Äiti on melko normaali, hänen kanssaan voisin olla joku työkaveri tms.

Sisaruksia ei ole ja äiti on kuollut. Isäni kanssa en missään nimessä haluaisi olla tekemisissä jos hän ei olisi Isäni. Pitää vaan yrittää sietää ja hoitaa velvollisuutensa.

Äiti oli ihana, oltaisiin voitu olla ystäviä.

Olisin todellakin :)