Jatkaako vai ei

Olen kolmen suloisen, tosin vilkkaankin, lapsen isä. Lapset n. 8v, 5v ja 3v. Yhdessä oltu n. 15v. Ja olen taas miettimässä että miksi jatkaa liittoa lasten tähden. Viimeiset kolme-neljä vuotta on mennyt kuunnellessa vaimon raivostumista ties mistä seikoista, eikä syyn tarvitse olla kummoinen saati että sitä saisi. Tuntuu että pitäisi olla ajatustenlukija koska jos jotain kysyy niin vastaus on yleensä en tiedä, ihan sama. Eli turhaa edes kysyä mitään. Eli kommunikaatio ei toimi. Varsinkin lapsille hermostuu välillä tosi pienistä asioista ja saa jännittää kauppareissuja että miten käy.

Rikkana rokassa on vähän isompi selkävammani jonka paraneminen saattaa vielä kestää, joten tarvitsen hieman nostoapua jokapäiväiseen elämään. Tämäkin on pitänyt liittoa kasassa vaikka vaimon puolelta ei ole juuri henkistä apua tullut. Se on tullut kyllä opittua että perheellinenkin voi olla todella yksin. Lähinnä lapset ovat se kantava voima jolla jaksan eteenpäin. Olen tuonut perheen rahat ja maksanut kaiken, sillävälin kun puoliso on työttömänä. Turha odottaa kiitosta.

Tänään oli jo viimeisenä pisarana raivoaminen siitä että harjasin pihakäytävältä hiekat väärään paikkaan. Siinäkin ensireaktio oli suora raivo ja kiukku, ilman normaalia puhetta. Ajattelin joskus että kyllä se siitä helpottaa mutta jatkuu ja jatkuu niin nyt alkaa riittää.

Olen alkanut unelmoida puolisosta joka välittäisi, semmoisesta vähän normaalimmasta suhteesta. Ehkä siihen pitäisi ottaa ensiaskel ja jättää tämä taakse? Epäluuloa vain tuo nuo lapset, haluaisin pitää lapset kotona mutta tyypillisestihän isä jää etävanhemmaksi.

Tuossa se taas facebookissa istuu ja minä laitan lapsille iltapalaa ja menen tästä kohta lukemaan iltasatua.