Lue keskustelun säännöt.
En saa pysyvää ihmissuhdetta aikaiseksi
09.04.2016 |
En edes muista kuinka monta kertaa mut on jätetty, mutta jokainen ihmissuhde on päättynyt siihen että mut on jätetty. Ite en ole jättänyt ketään. Yleensä mun ihmissuhteet kestää muutaman kuukauden, joskus jopa yli vuoden, mutta ei koskaan kauempaa. En tajua mikä on vikana, mutta kaikki vaan haluaa eroon. Mulla on ollut suhteita 17-vuotiaasta asti jolloin tämä tapahtui ekan kerran ja nyt viimeinen pari kuukautta sitten kun olen kohta 35v.
Olen ollut uskollinen ja aina kohdellut hyvin, joten en ymmärrä mikä mussa on vikana. Yleensä syynä on vaan sanottu että ei tämä toimi tai että ei ole tunnetta. Ite kuitenkin oon ollut innoissani, mutta alkaa jo tuntua etten jaksa koko ajan aloittaa alusta ja taas pettyä. Oonko mä tylsä tai jotakin. Kuitenkin vastapuolet ollut ihan tavallisia tallaajia, eikä mitään täyden kympin kumppaneita, niin en tajua mitä ne sitten haluaa. Kait sitten jotain muuta vaan ku mut.
Onko ketään muuta jolla olisi näin?
Kommentit (5)
Sama juttu. Oon ollut matalapalkka-alalla töissä niin ei ole kukaan nainen halunnut pysyä yhdessä. Kaikki haaveilevat paremmasta elintasosta ja jättävät. Pisin suhde kesti 3vuotta. Nykyään olen työtön, enkä jaksa enää edes yrittää töitä tai naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ikävältä! Tuosta tylsyydestä tuli mieleen, että mitä koet suhteisiisi antavan? Jotenkin tylsyyteen liitän sen, että suhteessa ollessa vain ollaan passiivisina. Aktiivisuus on kuitenkin tärkeä ihan itsen ja sen toisenkin kannalta.
Samanlainen tarina täällä! Olen tullut monta kertaa jätetyksi samoin sanoin, että tunteita mua kohtaan ei vaan ole tarpeeksi. Olen myös tosi kiltti nainen, teen kaikkeni poikaystävän eteen, kun sellainen on, ja joidenkin kavereiden näkemyksen mukaan tämä on juuri se ongelma: jännite ei pysy yllä. Ihan tavallisia miehiä mun seurustelukumppanit on myös olleet mielestäni, ei mitään suosittuja naistenmiehiä tms. En vaan osaa alkaa keinotekoisesti vähemmän miellyttäväksi, kun oon ihastunut. Mä toivon vielä joskus löytäväni samanlaisen tossukan kuin itse olen, että molemmat sitten kilvan yritetään miellyttää toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen tarina täällä! Olen tullut monta kertaa jätetyksi samoin sanoin, että tunteita mua kohtaan ei vaan ole tarpeeksi. Olen myös tosi kiltti nainen, teen kaikkeni poikaystävän eteen, kun sellainen on, ja joidenkin kavereiden näkemyksen mukaan tämä on juuri se ongelma: jännite ei pysy yllä. Ihan tavallisia miehiä mun seurustelukumppanit on myös olleet mielestäni, ei mitään suosittuja naistenmiehiä tms. En vaan osaa alkaa keinotekoisesti vähemmän miellyttäväksi, kun oon ihastunut. Mä toivon vielä joskus löytäväni samanlaisen tossukan kuin itse olen, että molemmat sitten kilvan yritetään miellyttää toisiamme.
Minä olen aina halunnut vain tehdä sen miehen onnelliseksi. Jollain tasolla tiedostaa, että se voi olla toiselle rasittavaa ja läheisriippuvaistakin, eivätkä miehet ole sitä halunneet. Mutta eri asia on miten tuosta voisi opetella irti...
Oletko kloonini? Täysin sama: ei toimi/ei tää tunnu oikealta/sussa ei ole mitään vikaa, mut en vaan ole ihastunut. Olen aina tullut jätetyksi. Olen sopeutuvainen luonteeltani ja on sanottu, että kiltti, mutta veikkaan sen olleen kiertoilmaus miellyttämiseen pyrkivälle kynnysmatolle. Alkaa tuntua, että olen vaan niin kuolettavan tylsää seuraa... Sitä en tiedä miksi en sitten ole silti kelvannut kellekään, koska yksi naispuolinen ystäväni on samanlainen ja hän löysi jo nuorena itselleen miehen, joka arvosti naisen luonnetta.
Nykyisin pelkään hylkäämistä niin paljon että en oikein ole enää pitkiin aikoihin lähtenyt noihin juttuihin. Kun en edes tiedä mitä voisi muuttaa kun en ole vaan kellekään se ihanin ja rakkain koskaan.