Miksi olet epäkohtelias potilaille, sh?

Minua ihmetyttää myös se, että miksi niitä töykeitä esiintyy lähinnä julkisella puolella. Siellä asioidessani usein jopa pelkäsin hoitajia ja lääkäreitä, koska usein olivat tylyjä ja epäystävällisiä, ihan kuin tulisin heitä turhaan vaivaamaan. Sitten kun sain parempipalkkaisen työn ja aloin pystyä käyttämään yksityisiä terveyspalveluita, niin kas kummaa, olen saanut vain asiallista ja useimmiten jopa ystävällistä palvelua, en koskaan epäluuloista tuijotusta "mitäs sinä täältä haet" ja tylyjä sanoja. 

Koska siitä ei seuraa mitään mulle. Välillä oh saattaa rapsalla mainita asiasta yleisesti, mutta ei noista koskaan tule mitään seuraamuksia. Vastaavasti hyvästä asiakaspalvelusta ei tule plussaa esim. palkkakuittiin, joten ei semmosta jaksa

T. Sh-04

Tarkoituksella en ole epäkohtelias, vaikka tällaista on pari potilasta väittänyt (ehkä sitten jotenkin huomaamatta). Mutta joskus vittumaisia asiakkaita (kyseenalaistavat kaiken mitä sanot ja arvostelevat kaikkea ja joka asiasta vänkäävät vastaan plus vielä vittuilu päälle) sattuu sen verran paljon samalle päivälle, että en ehkä jaksa sitten mukavalle potilaalle olla niin ihana ja hymyilevä kuin hän odottaa, mutta peruskohtelias olen aina. 

t. sh

Oma henkilökohtaisen elämän ongelmat pukkaavat läpi ja vaikuttavat kaikkiin vuorovaikutustilanteisiin, myös työkavereiden kanssa. Näin monissa tapauksissa, joita itse tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Koska siitä ei seuraa mitään mulle. Välillä oh saattaa rapsalla mainita asiasta yleisesti, mutta ei noista koskaan tule mitään seuraamuksia. Vastaavasti hyvästä asiakaspalvelusta ei tule plussaa esim. palkkakuittiin, joten ei semmosta jaksa

T. Sh-04

Kerrotko vielä, tuntuuko se jotenkin erityisen hyvältä levittää pahaa mieltä ympärillesi? Meneekö sinulla jotenkin huonosti itselläsi kun pitää purkaa se muihin?

No vittu en oo. Ja mitä sä tulet mulle sun ongelmista avautuun, ei vittu kiinnosta, mee muualle valittaan. 

-JULKISEN puolen sh

En ole potilaille töykeä. Kerran sanoin tiukemmin että minua ei nimitellä eikä persoonaani arvostella, kun sain krapulassa olevalta potilaalta ala-arvoista nimittelyä.

Sen sijaan, minulle ja ammattikunnalleni kerrotaan päivittäin millaisia me olemme vähemmän mukavilla termeillä. Tänään kun työkaverini oli auttamassa potilasta täysin ammattimaisesti potilaan kommentti kuului: "Te ootte kaikki v***n natsim*******a".

Welcome to my world.

Heh, tästä tuli mieleen, että meidän naapurissa asuu ehkä maailman kolkoin ja vittumaisimman oloinen valittaja-tylyttäjä-ämmä, ja kas kummaa, se on töissä aluesairaalassa sairaanhoitajana. Enpä usko että on potilailleen juuri mukavampi kuin vaikka naapureilleen tai omille lapsilleen, joille vaikuttaa aina karjuvan ja räyhäävän. Meitä naapureita se uhkailee valituksilla ja oikeustoimilla ja saarnaa milloin mistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska siitä ei seuraa mitään mulle. Välillä oh saattaa rapsalla mainita asiasta yleisesti, mutta ei noista koskaan tule mitään seuraamuksia. Vastaavasti hyvästä asiakaspalvelusta ei tule plussaa esim. palkkakuittiin, joten ei semmosta jaksa

T. Sh-04

Kerrotko vielä, tuntuuko se jotenkin erityisen hyvältä levittää pahaa mieltä ympärillesi? Meneekö sinulla jotenkin huonosti itselläsi kun pitää purkaa se muihin?

Tuntuu paremmalta. Välillä menee hyvin ja välillä huonommin. Tein opiskeluaikana aspatyötä, jossa piti väkisin hymyillä ja se oli ihan perseestä. Ei tämäkään työ aina herkkua ole, mutta kieltämättä yksi duunin parhaita puolia

Hei, en ole sairaanhoitaja, mutta terveydenhuoltoalalla töissä ja vielä julkisella puolella. En koskaan anna henkilökohtaisten ongelmieni näkyä työssäni, vaikka kärsin ajoittain vakavastakin masennuksesta ja olen aikalailla katkeroitunut paska. Silti töissä olen ystävällinen potilaille, joiden ei todellakaan tarvitse saada osaansa minun omista ongelmista.

Asennevamma on niillä, jotka eivät osaa käyttäytyä kiireisessäkään työssä asiallisesti muita kohtaan.

Minä olen saanut aina hyvää palvelua sh ja lääkäreiltä. Tietysti joskus on voinut jäädä jostain tilanteesta vähän huono maku.

Mut se voi olla ,että kemiat eivät aina kohtaa, joten siksi voi ärsyttää jokin ihminen. Mutta nykyään saa onneksi päättää mihin tahtoo mennä hoidettavaksi.

Aika vaikea nähdä, että tässä ketjussa esiintyisi oikeita sairaanhoitajia "vittuineen". Eiköhän se ole ihan yleinen ja väistämätön ilmiö missä tahansa työssä, jossa ollaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä; töykeän käytöksen taustalla on väsymys, jota kuormittavat potilaat vaatimuksineen lisäävät. Aina ei jaksa olla kovin ystävällinen, olisi luonnotonta olettaa, että ihminen on työuransa jokaisena päivänä iloinen -sen sijaan asiallinen pitää olla.

Minä hymyilen ja olen puhelias töissä, pyrin kohtaamaan asiakkaita tasavertaisesti hyväntuulisena. Mutta joskus alkaa kyl ottamaan päähän omaisten tai asiakkaiden jatkuva kitinä. Olen myös joutunut napakasti ajaamaan ulos kännissä olevia omaisia sekä sanallisesti ojentamaan potilaita mitkä käyttäytyy alaarvoisesti. Minua ei tarvitse huoritella mun työpaikalla ja rakkaat omaiset, osastolla on yli 30 muutakin sairasta ihmistä joten anteeksi kamalasti jos olen laittanut mummollenne väärät villasukat jalkaan

Vierailija kirjoitti:

Aika vaikea nähdä, että tässä ketjussa esiintyisi oikeita sairaanhoitajia "vittuineen". Eiköhän se ole ihan yleinen ja väistämätön ilmiö missä tahansa työssä, jossa ollaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä; töykeän käytöksen taustalla on väsymys, jota kuormittavat potilaat vaatimuksineen lisäävät. Aina ei jaksa olla kovin ystävällinen, olisi luonnotonta olettaa, että ihminen on työuransa jokaisena päivänä iloinen -sen sijaan asiallinen pitää olla.

Ja olen siis oikea sh.

Lisään myös, että monilla ihmisillä on vääristyneitä odotuksia sen suhteen, mitä toivovat hoitajilta. He uhriutuvat ja tulevat hoitoon "paijattaviksi ja hoidettaviksi", ja kun hoitajat eivät nosta tätä "sairasta" ihmistä jalustalle vaan jopa "vähättelevät" sitä, koetaan se epäempaattisena ja kylmänä. Ja vaiva on jokin nuha tms.

Vierailija kirjoitti:

Koska siitä ei seuraa mitään mulle. Välillä oh saattaa rapsalla mainita asiasta yleisesti, mutta ei noista koskaan tule mitään seuraamuksia. Vastaavasti hyvästä asiakaspalvelusta ei tule plussaa esim. palkkakuittiin, joten ei semmosta jaksa

T. Sh-04

Sinulle maksetaan asiakaspalvelusta. Ja asiakaspalvelu ei todellakaan ole sitä, että palvelet asiakkaita töykeästi naama rutussa.

Olen huomannut jotta monille tulee varsinkin iän ja stressaavan työympäristön myötä kyyninen asenne työtä ja auttamista kohtaan. Varsinkin vähäresurssisilla osastoilla vanhustyön puolella, missä asiakkaatkin ovat kyllä ajoittain rasittavia ja raskashoitoisia. Monelta meinaa vaan unohtua, että usein se rasittavuus johtuu sairaudesta ja kivusta.

Itse olen myös yksityisellä puolella ollut työssä, ja haluaisin tuoda julkiselle puolelle lisää asiakaspalveluhenkisyyttä. Usein jopa se hymy saa asiakkaan ihan eri mielelle.

Ymmärrän kyllä, jotta esimerkiksi tk:ssa voi olla hankalaa, usein potilaat purkavat pahan mielen hoitajaan (esimerkiksi lääkäriaikojen puute jne..) mutta nämä on asioita johon harvoin puhelimessa vastaava hoitaja voi vaikuttaa. Parasta olisi laittaa palautetta suoraan ylemmälle taholle.

Ehkä vähän ohi aiheen, mutta vähän sinne suuntaan.. t.nuori sh

No minä olen sairaanhoitaja ja periaatteena ollut aina se että potilas/asiakas on tavallaan meidän hoitajien armoilla- en koskaan ole tyly tai epäempaattinen. Potilaat ovat joskus kyllä hankalia..mutta syytkin siihen on.

Vierailija kirjoitti:

Koska siitä ei seuraa mitään mulle. Välillä oh saattaa rapsalla mainita asiasta yleisesti, mutta ei noista koskaan tule mitään seuraamuksia. Vastaavasti hyvästä asiakaspalvelusta ei tule plussaa esim. palkkakuittiin, joten ei semmosta jaksa

T. Sh-04

Ei mitään hyvää? Mulle ainakin tulee hyvä mieli itselleni, kun voin olla avuksi. 

Sairaanhoitajan, samoin kuin lääkärinkin, työ on asiakaspalvelutyötä mitä suurimmassa määrin. Harmi, ettei tätä koulutuksessa painoteta tarpeeksi! 

-Sh, jolla myös kaupallisen alan koulutus sekä ennen kaikkea empatiakykya

Minä kyllä olen saanut ihmeellistä kitinää ja suoranaista pään aukomista osakseni kysymättä yhtään mitään tai jonkun yksinkertaisen kysymyksen, johon vastaamiseen menisi ehkä pari sekuntia.

Olen nuori asiallinen nainen, aika hiljainen ja ujokin. En ymmärrä, miten saan useinkin osakseni tuollaista kohtelua.

Olen vasta valmistumassa,  ja miettinyt sitä kuinka vähän opinnoissa annetaan työkaluja tällaisiin hyvin tärkeisiin asioihin kuin stressinhallintaan ja tunteiden hallintaan. Tulet huoneesta jossa potilas on juuri kuollut tai kuolemassa, käytävällä sua odottaa joku jolla on hiiva varpaanvälissä, ja siinä sekunnissa kun sen oven avaa, pitää jättää sinne huoneeseen se omakin järkytys ja huoli ja olla empaattisen kiinnostunut siitä varpaanvälistä. Potilaskontaktien välissä ei ole mitään palautumisaikaa, ei mitään hetkeä että ehtisi vaihtaa ne kasvonilmeet ja käsitellä ne omat tunteet joita minä ainakin tunnen. Potilaiden tilanne koskettaa minuakin, varsinkin niiden kohdalla joilla on huolta lapsista tai jos lapsi on sairastunut.

Ja se stressinhallinta; kun sulla on siinä päiväsalissa hoidettavana monta dementikkoa joista puolet on kusella jukkapalmun juurella, toinen puoli aspiroi keittonsa oikein syvälle keuhkoon ja yksi yrittää keksiä keinoja karata, niin hermo vaan ei saa mennä. Ei saa hermostua, ei hätääntyä, vaikka tuntuu että voisko tässä palapelissä edes yksi palikka pysyä paikoillaan, että saan pidettyä teidät hengissä ja ehdin siivota nää entiset pissat uusien tieltä, hyvät herrat ja rouvat.

Minä ainakin olen ihan tavallinen kuolevainen jolle jo pelkästään vuorotyö itsessään on kuormittavaa, samoin se että työnohjausta on hyvin vähän ja tilanteita joissa ne omat tunteet voi käsitellä ohjatusti on niitäkin vähän. Yritän, mut aina en onnistu.