Olen syrjäytynyt koska en löydä kaltaistani seuraa
On helppo tutustua uusiin ihmisiin, mutta ei se hyödytä mitään kun en viihdy niiden seurassa eikä ne mun. Olen vaan niin kummallinen. Joskus olen tämmöisiä ihmisiä tavannut, mutta ne on kadonnut vaan sitten. Niitä ei ole paljon enkä usko että enää juuri tapaan ketään kun keski-ikäkin on pian edessä. Mietin vain että elänkö tätä puuduttavaa elämää vai otanko kaikki unilääkkeet ja käyn nukkumaan.
Kommentit (9)
Jospa koittaisit löytää sisältöä elämään jostain muusta kuin muista ihmisistä?
kuule kun mulla on sama juttu, mutta en kyllä jaksa nyt puhua itsestäni. Millainen sitten olet?
Vierailija kirjoitti:
Jospa koittaisit löytää sisältöä elämään jostain muusta kuin muista ihmisistä?
Ihminen on laumaeläin
Koetapa löytää netistä keskusteluryhmiä tai muita yhteisöjä, jotka kiinnostavat. Ei nykyaikana tarvitse kavereita etsiä lähinaapurustosta.
Miten syrjäytynyt?
Se, ettei ole varsinaisia luottoystäviä ja hengenheimolaisia ei täytä syrjäytyneen määritelmää. Käytkö töissä? Oletko yhteiskunnan täysivaltainen jäsen?
Itselläni on hyvä työ, jopa perhe, mutta tunnen samoin.
Tiedän tunteen mutta tiedän myös sen, että monessakin paikassa tuolla on ihmisiä joiden kanssa synkkaisi. Pitää vaan päästä uusiin kuvioihin mukaan.
Millä tavalla koet olevasi kummallinen, ap? Kuvaile jotenkin?
Sitten niillä jäljelle jääneillä kummallisilla on vielä vaikeampaa.