Lue keskustelun säännöt.
Kuinka toimia ystäväni kanssa?
31.03.2016 |
Olemme tunteneet jo ala-asteesta asti ja siitä asti kaverrattu. Ennen hän oli mukavaa seuraa, mutta jotenkin aikuistuttua hänelle on tullut outoja piirteitä.
Hänellä ei esimerkiksi ole ketään muita läheisiä kuin minä ja hänen veljensä.
Välit on katkaissut muihin tai sitten muut häneen, selvää en ota koska tarina aina muuttuu.
Hän on myös todella takertuvainen, soittelee ja tekstailee.päivittäin ja loukkaantuu jos sanon ettei minulla ole aikaa jutella.
Suuttuu pienistä asioista ja loukkaantuu kaikesta mikä ei hänen korvaansa miellytä.
Hänellä on myös tapana saivarrella asioita ja haukkuu aina ihmisiä, joiden kanssa ei ole enää tekemisissä.
Veljensäkin on puhunut että on hyvin väsynyt tämän kaverini käyttäytymiseen, ja haluaa ottaa etäisyyttä.
Toisaalta en haluaisi hylätä häntä koska minulla käy sääliksi, mutta toisaalta olen väsynyt hänen saivarteluihin.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (6)
Hyvä vastaus, olen hänelle kyllä maininnut tiettyjä asioita ja puhunut siitä ettei jatkuvaa valittamista jaksa kukaan kuunella. Hänelläkin tietysti on niitä parempia päiviä jolloin tosissani tykkään olla hänen seurassaan.
Mutta nuo huonot puolet tulevat kyllä myöskin turhan usein esiin
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna ottaisin ehkä etäisyyttä väliaikaisesti. Ystävälle voi ihan suoraan sanoa ettei asiaa tarvitse ottaa henkilökohtaisesti ja että et ole häntä mitenkään hylkäämässä. Pahimmillaan vaan uuvutat itsesi jos jäät ahdistuneena pyörimään tilanteeseen. Eihän välejä tarvitse katkaista tms.
Hän vain ottaa kaikki asiat niin henkilökohtaisesti, että uskoisin välien katkeavan sitten hänen osaltaan.
Siksi tämä onkin vähän mutkikasta
Ap
Jos hän loukkaantuu siitä ettet ehdi jutella, vaikka hän on päivittäin yhteyksissä niin se ei ole sun asia näin töykeästi sanottuna.
Ymmärrän ettet halua hylätä häntä, kun käy sääliksi. Mutta sääli ei voi olla ystävyyden määrittäjä. Itse yrittäisin rauhallisesti jutella ystäväsi kanssa ja kertoa miltä susta tuntuu hänen käytöksensä ja kysellä, että onkohan hänellä kenties jotain huolia ja niistä voi mennä juttelemaan vaikka terapeutille. Jos samanlainen käytös kuitenkin jatkuu, niin ottaisin ettäisyyttä. Et ole velkaa hänelle mitään selityksiä mikset vastaa tai mikset ehdi kuuntelemaan häntä, vaan kylmästi jätät vain vastaamatta. Sitten voit taas vähän ajan päästä ottaa yhteyttä, jos siltä tuntuu. Siis sun täytyy laittaa rajat ystävyydelle.
Kyllä minusta viimeistään aikuiselle ihmiselle pitää voida sanoa, että millainen käyttäytyminen on sallittua ja odotettavaa ja, että käyttäytymisellä on vaikutusta! Näitähän opetetaan jo lapselle! Kerrot tyynesti, että hänen toimintansa lopputulos voi olla suuri yksinäisyys! Huomioi omat voimavarasi - et ole velvoitettu olemaan toisen terapeutti! Et ole velvollinen sietämään lapsellista käyttäytymistä. Muuttuuko käytös, jos siihen ei puututa!