Miksi parisuhde laimenee kämppäkaverimaiseksi, ja voiko sitä jotenkin estää?

Mitä esimerkkipariskunnan nainen teki?

Meillä on ihan samalla lailla käynyt. Vaimo keskittyy vain työuraansa ja lapsiin ja vuosiin en ole mitään huomiota osakseni saanut. Ei auta vaikka kuinka yrittäisi keksiä kaikkea. Tuntuu tosi pahalta.

Kun lapset nukahtavat pariskunta ottaa tavaksi mennä sohvalle suutelemaan ja syleilemään toisiaan. Joka ilta jos vaan ovat molemmat kotona. Riittää vaikka 10 minuuttia ja voi johtaa seksiin tai olla johtamatta. Jos näin toimitaan suhde ei voi mennä kämppäkaverimaiseksi.

Itse miettinyt samaa vähän väliä koko päivän. Avoliiton myötä pikku hiljaa alkanut nukkumaan menemiset "irtaantua" eli mies on ekana petissä ja minä menen perässä. Ennen avoliittoa lähes aina. Piti nukkua aina kylki kyljessä ja jos yöllä heräsi piti kömpiä taas kainaloon, nyt nukkumaan mennään kainalossa, mutta yöllä on mukava saada omaa tilaa. Päivisin kuitenkin pussaillaan ja ollaan lähekkäin kuten ennenkin eli se kipinä ei ole hävinnyt. Mietin vain onko tuo nukkumis homma vain alkua.

Ei ole aikaa hellyydelle ja seksille. Lapset ja työ ja arki vie suurimman osan ajasta ja lopulta tuntuu että se kumppani on vain kämppis. Sen kanssa ei olla osoitettu hellyyttä tai harrastettu seksiä saatikka puhuttu muusta kun siitä arjesta. Kumppani alkaa tuntua vieraalta.

Tämän voi estää sillä että ottaa joka päivä hieman aikaa vaikka vaan halimiselle ja keskustelulle muista asioista kun siitä arjesta.

Käsittelemättä jätetyt pikkuloukkaantumiset. Plus se tappava arki, kun yritetään hoitaa sen kasvattavan kylän tehtävät kahdestaan monen vuoden ajan, ilman taukoja. Mutta kyllähän siellä taustalla kai usein on sitten isompiakin mörköjä. Ei saada vastakaikua syvätasolla. Eikä haasteta toinen toistaan, vaan siedetään vain hiljaa, ja lasketaan odotuksia kunnes ei kiinnostakaan sitten enää toinen ollenkaan.

Meillä asia kaatui myös kertakaikkiaan siihen, että ensimmäinen lama sitoi väärät ihmiset toisiinsa taloudellisesta pakosta, ja toinen lama söi jaksamisen. Lamat ovat talouden ristiretkiä, joilla ryöstellään mikä irti saadaan. Me olemme ne pakanat, joita saa kohdella miten huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Käsittelemättä jätetyt pikkuloukkaantumiset. Plus se tappava arki, kun yritetään hoitaa sen kasvattavan kylän tehtävät kahdestaan monen vuoden ajan, ilman taukoja. Mutta kyllähän siellä taustalla kai usein on sitten isompiakin mörköjä. Ei saada vastakaikua syvätasolla. Eikä haasteta toinen toistaan, vaan siedetään vain hiljaa, ja lasketaan odotuksia kunnes ei kiinnostakaan sitten enää toinen ollenkaan.

Meillä asia kaatui myös kertakaikkiaan siihen, että ensimmäinen lama sitoi väärät ihmiset toisiinsa taloudellisesta pakosta, ja toinen lama söi jaksamisen. Lamat ovat talouden ristiretkiä, joilla ryöstellään mikä irti saadaan. Me olemme ne pakanat, joita saa kohdella miten huvittaa.

Tarvitaan koko kylä kasvattamaan lapsi mutta nykypäivän ongelma on että sillä kylällä on omat kiireet eikö ehdi kasvattaa sitä toisen lasta

Kyllä voi. Parisuhde ja rakkaus vaatii hoitoa ja ylläpitoa. Yhteisiä hetkiä. Vaikka ihan sivumenen kosketuksesta se lähtee. Puolituntia edes telkkariohjelmaa sylikkäin. Ruuanlaittoa yhdessä... Pienistä arkisista hetkisistä se kipinä löytyy uudelleen. Toki sillä edellytyksellä, että molemmat haluavat.

Meillä on 22 vuotta takana ja kahdesti olemme joutuneet siihen itsestäänselvyys tilanteeseen, jossa toimitaan kuten kämppikset. Toisella kertaa ei edes asiasta keskusteltu, vaan totesin tilanteen ja aloin ottamaan aikaa miehelleni. Sitten kun kipinä sieltä löytyi, niin mieskin tajus sen mitä oli taas tapahtunut. 

Se vaan, ettei meitä noi kämppisajat ole hirveesti häirinnytkään. Arjen kiireet toisinaan ajaa siihen pisteeseen, että se rakas jää ensimmäisenä arjen jalkohin... koska lapset ja duuni. Jos siinä pystyy olemaan loukkaantumatta, niin toivoa varmasti vielä on. :)

Eihän tämä kaava tietenkään kaikilla onnistu. Me ollaan päätetty olla yhdessä. Helpostihan sitä tuommoisina kämppisaikoina voisi vilkuilla vieraita.. ja unohtaa se oma kumppani. Silloin kun vilkasututtaa, niin hälytyskellojen pitäisi viimeistään soida, että onhan mulla käypä tyyppi kotonakin. Miksipä en pistäisi sitä suhdetta kuntoon? Edes yrittäisin, jos ei kipinää löydy, tai toinen ei ole vastaanottava, niin sitten miettiä eroa. Kipinäkään ei välttämättä löydy päivässä parissa, vaan sillekin pitää antaa aikaa kuukausia... Ei se suhteen laimeneminenkaan yhdessä yössä tapahtunut.