Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko sosiopaatiksi kehittyä vasta aikuisiällä?
30.03.2016 |
Mulla on ollut aika pahoja kokemuksia monta 20 ikävuoden jälkeen. Olen kehittänyt aika hyvän sietokyvyn kestää vaikeuksia ja taidon olla tarvitsematta toisia ihmisiä tueksi. Tuntuu, että tämän myötä empatiani on toisia kohtaan paljon heikompaa ja välitän yhä vähemmän normeista. Lisäksi on vaikea tajuta niitä, jotka itkevät joka asiaa ja eivät pärjää kuten minä. En oikein tunnista itseäni samaksi ihmiseksi, joka olin joskus nuorena - tunteellinen, aito ja herkkä. On vaikea tutustua toisiin syvällisesti, ajattelen, että jossain vaiheessa he huomaavat kylmyyteni ja pahuuteni, sen, etten ole ihan samanlainen kuin muut.
Kommentit (15)
Millainen lapsuutesi oli? Vanhempasi? Oletko kokenut jonkun pahan trauman joskus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persoonallisuushäiriöt kehittyvät lapsuudessa, eli ei.
Aika ristiriitaista, että kestää hyvin vaikeuksia ja kuitenkin on paha ihminen yms?
Koska eikös terveet ihmiset yleensä paremmin kestä elämän vaikeuksia kuin persoonaltaan häiriintyneet?
Lapsuus oli ok, ihan onnellinen. Vanhemmat olivat ehkä molemmat tavallaan etäisiä, isä varsinkin, olin aika paljon yksin ja viihdyin. Ajattelen silti äitini rakastaneen minua ja olleen aika hyvä äiti. Murrosiässä oli vähän aikaa kaverittomuutta ja masennusta. Aikuisiän vaikeudet: kaksi rakastamaani ihmistä joista toinen lähisukulainen ja toinen oma entinen rakastettu rakastuivat toisiinsa ja viettivät salasuhdetta, mikä särki sydämeni täysin. Myöhemmin yksittäisiä toisten minulle tekemiä väkivallan/seksuaalisia tekoja (ei liity edelliseen), pitkäaikaisempi sairaus johon liittyi kuolemanvaara sekä läheisten jättäminen yksin tässä tilanteessa, tässä ei ollut kaikki, mutta ehkä tärkeimmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että mikään persoonallisuushäiriö voisi alkaa "yhtäkkiä" aikuisiällä. Pitkittynyt stressi voi kyllä muuttaa ihmisen persoonallisuutta ja käyttäytymistapoja, ainakin tilapäisesti. Terveen ja häiriintyneen persoonallisuuden raja on muutenkin epämääräinen ja liukuva, joten nämä ovat hankalia asioita.
Ap, sinä vaikutat ajattelevalta ja tarkkanäköiseltä ihmiseltä, jolla on vain ollut vaikeaa. Ehkä tuo "tunnekylmyys" on vain ohimenevä vaihe. Ehkä sitä empatiakykyä voisi harjoittaa jotenkin - tee vaikka joku hyvä teko tuntemattomalle. Siitä tulee hyvä mieli, ja muiden ilahtumisen nähtyäsi haluat ehkä tehdä hyviä tekoja lisää. Tsemppiä.
Jos sulla onkin vaan masennus ja/tai posttraumaattinen stressihäiriö, joka kroonistunut? Aika pahoja kokemuksia sanoisin ja mullekin käynyt aika vastaavasti. Ei mun persoonalisuus muuttunut vaan koki aika pitkän inventaarion, johon kuului noita oireita.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole päässyt joistakin asioista yli ja olet kyyninen. Mulla sama. Vatvotaanko me vaan liikaa menneitä? Mä tosin esitän sellaista työni takia, että olisin muka ok, vaikka en ole ja ihmiset ei tiedä, että olen ihan rikki oikeesti.
Uskon pohjimmiltani, että tästä pääsee eroon vain keskittämällä energian johonkin muuhun kuin neljän seinällä itsensä tutkiskelemiseen päivästä toiseen. Menemällä lenkille ja tapaamalla muita ihmisiä. Ihan mitä tahansa, ettei tarvitse olla yksin ja murehtia.
Ymmärrän kyllä tuota. Ehkä olet saanut keskustella vaikeista asioista liian vähän ja vain pintapuolisesti. Voi jäädä jäljelle vain yksi selviytymistapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
diagnostiset persoonallisuushäiriöt syntyvät lapsuudessa ja nuoruudessa, mutta kai aikuisenakin voi sellainen kehittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Kykenemättömyys toimia sosiaalisten normien tai lakien mukaisesti
- Petollisuus, joka ilmenee jatkuvana valehteluna tai muiden huijaamisena oman hyödyn tai nautinnon vuoksi
- Vastuuttomuus, impulsiivisuus tai kykenemättömyys suunnitella elämää eteenpäin
- Ärtyneisyys ja aggressiivisuus, joka esiintyy väkivaltaisuutena
- Piittaamattomuus omasta tai muiden turvallisuudesta
- Katumuksen puute, joka esiintyy piittaamattomuutena tai kykenemättömyytenä ymmärtää loukanneensa tai kohdelleensa väärin muita tai varastaneensa heiltä
- Muiden ihmisten hyväksikäyttö
Nämä ovat psykopatian kriteereitä, ja niiden pitää kaikkien ilmetä selkeästi valtavirrasta poikkeavina. Usein sosiopaatit ovat huonoja noudattamaan yhteiskunnan peliääntöjä ja joutuvat sen vuoksi vaikeuksiin (rikokset, liikennerikkomukset, toistuvat ongelmat työpaikalla)
Jokainen katkera elämäänsä leipääntynyt kusipää ei ole sosiopaatti.
jos olisit oikeasti sosiopaatti, et todennäköisesti osaisi olla huolissasi empatian puutteestasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän palstan lukemisen myötä voi.
Alue: Aihe vapaa
En usko, että ihminen noin voisi muuttua. Kestät siis hyvin vaikeuksia? Millaisia?