Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä ihmeen "annettavaa" kaverisuhteessa täytyisi muka olla?

Vierailija
28.03.2016 |

Muuta kuin henkilökemiat ja sama huumorintaju=kaveruus.
Mä juoksen ja lujaa heti, jos haistankin hyväksikäytön elkeitä.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
28.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä ainakin saan eri kavereilta eri asioita: yhden kanssa käydään usein juoksemassa, toisen kanssa nautitaan kulttuurista, jotkut on tosi taitavia keskustelemaan, toisten kanssa voi tehdä yhdessä taideproggiksia. He rikastavat elämääni eri tavoin.

Vierailija
2/6 |
28.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei antaminen ja saaminen ole hyväksikäyttöä. Antaminen tarkoittaa sitä, että antaa itsestään jotain, vaikkapa empatiaa ja tukea, tai sitten ihan vain hyvää seuraa. Tämän näkee erityisen hyvin silloin, jos itsellä ei oikein tunnu olevan mitään annettavaa, niin kun mulla tällä hetkellä. Ystävyyssuhteet tuntuvat vaikeilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
28.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka olisi miten samanlainen huumorintaju, ei kaveruus mielestäni voi rakentua pelkästään sille. Kaveriin pitää voida luottaa. 

Vierailija
4/6 |
28.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi miten samanlainen huumorintaju, ei kaveruus mielestäni voi rakentua pelkästään sille. Kaveriin pitää voida luottaa. 

Se on mulle niin itsestäänselvyys että jäi listaamatta.

Ja eikö tuo, kun sanoin, etten siedä hyväksikäyttöä tarkoita juuri sitä?

A.p

Vierailija
5/6 |
28.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaa. Minulla on ollut kaverisuhde, jossa toinen vaati ja vaati koko ajan jotain reissua ja menoa. Aina olisi pitänyt olla jossain muotimessuilla, laivalla, ulkomaanmatkalla, bilettämässä, shoppaamassa... Tunsin oloni todella nöyryytetyksi kun kerta toisensa jälkeen jouduin muistuttamaan toiselle että valitettavasti rahavarani eivät riitä tuollaiseen elämään, voisimmeko tehdä jotain halvempaa. Koin hyvin vahvasti, että minulla ei ollut mitään annettavaa tuolle ihmiselle.

Toinen kaverisuhde oli sellainen, jossa kaveri vuodatti minulle jatkuvasti elämäänsä. Miehet sitä, kaverit tätä. Blaablaa ja minäminä. Tuin ja kuuntelin, autoin ja tsemppasin. Ja sitten kun omassa elämässäni olisin tarvinnut kuuntelijaa ja tukijaa, kävi ilmi ettei kaveria kiinnostanut ollenkaan, hän olisi halunnnut vain tilittää omista asioistaan ja minun olisi pitänyt kuunnella kiinnostuneena, aina vaan. Ei ymmärtänyt ollenkaan, että hänenkin tulisi antaa minulle jotain. Luuli varmaan että olin ihan oikeasti todella kiinnostunut hänen tarinoistaan.

Vierailija
6/6 |
28.03.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, ymmärrät kovin kirjaimellisesti asiat. Oletko asperger? Antaminen tarkoittaa ystävyyssuhteessa vain sitä yksinkertaista seikkaa, että ihminen tuntee olonsa hyväksi toisen seurassa, ystävyys antaa siis hyvää mieltä. Kyse ei siis ole materiasta tai hyväksikäytöstä vaan siitä, onko suhteella henkisesti jotain positiivista sisältöä, vai viekö se enemmän energiaa ja tekee mielen apeaksi.