Lue keskustelun säännöt.
Hillittömän huono itsetunto
27.03.2016 |
Ikää 43v. Harkitsen jopa eroa pitkäaikaisesta miesystävästäni kun pidän itseäni niin rumana ja kamalana. Katselen hänen exänsä kuvaa facessa ja mietin mitä tämä mies näkee minussa. Jopa itsetuhoiset ajatukset käyvät välillä mielessäni. Ihmisten ilmoilla käymisen olen lopettanut. Kärsin todella. Vielä 10v sitten pidin itseäni ihan mukiinmenevänä. Nyt vihaan kaikkea itsessäni. Syön maseenuslääkettämutta tästä itseinhosta ja myös muista neurooseista en ole tohtinut lääkärille puhua. Tuntuu niin naurettavalta.
Kommentit (3)
Niin. Tiedän että pitäisi muuttaa asennetta. Vihaan vainniin voimakkaasti itseäni. Pohdin alinomaa, miksi kukaan haluaisi olla kanssani. Olen tosi ahdistunut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kanssa saman ikäinen parisuhteessa oleva nainen. Itse koen myös olevani aika kamalan näköinen, epämiellyttävä ja epähaluttava. Asumme mieheni synnyin kotona ja anoppi kuuluu "kauppaan". Mieheni ja hänen äitinsä ovat vahva pari, saan jatkuvasti palautetta heiltä ihan yhtäaikaa aikaan saamattomuudestani tai huonosti tehdystä työstä. Vuosia jatkunut negatiivisen palautteen saaminen on syönyt itsetuntoni 0:n. Käyn tilan ulkopuolella töissä ja se on henkireikä, olen töissä ihmisen arvoinen. Asiaa kummastelen joka viikonlopun jälkeen, miksi lähisuhdeväkivaltaan ei totu koskaan? Mitä minun pitäisi tehdä että voisin välttyä jatkuvalta pahalta ololta, miten päästä tilanteen yläpuolelle? Ero ei ole ykkösvaihtoehto, koska on vielä alaikäiset lapset, haluan heille ehjän lapsuuden.
Sun täytyisi muuttaa sun ajatusmallejasi. Valinta kysymys. Haluutko tuntea olosi kurjaksi vai tehdä asialle jotain. Aloita vaikka katsomalla peiliin ja sano itsellesi, -ihan ok, mukiin menevä,esim.