Naiset lettavat, että mies maksaa treffeillä - miten tämä tapahtuu homojen ja lesbojen deiteillä?

Naiset sanovat, että kutsujan velvollisuus on maksaa. Jos nainen kutsuu ystävättärensä kahville tai lounaalle tai skumpalle, tuskinpa maksaa toisen kuluja. Ja jos vaikka työkaveri on kutsunut minut kaljalle, en oleta, että hän maksaa minun kaljani.

Eikkö ole deittailevia homoseksuaaleja paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Naiset sanovat, että kutsujan velvollisuus on maksaa. Jos nainen kutsuu ystävättärensä kahville tai lounaalle tai skumpalle, tuskinpa maksaa toisen kuluja. Ja jos vaikka työkaveri on kutsunut minut kaljalle, en oleta, että hän maksaa minun kaljani.

No se henkilö yleensä tarjoaa treffeillä, joka kutsuu. Eli treffeillä, ei ystävien tai työkavereitten tapaamisessa. Eikä se ole mikään oletus, että miehen pitäisi kaikki maksaa - olen itsekin tarjonnut miehelle baarissa, kun olemme maksaneet juomia vuorotellen. Jos kutsuisin miehen vaikka picnicille tai kotiini illalliselle, niin ilman muuta ottaisin silloin päävastuun tarjottavista. Toki kohtelias seuralainen kysyy, että mitä voisi tuoda.

Summa summarum, ei deittailu ole sitä, että kytätään kuka mitäkin tarjoaa ja mitä mikäkin maksaa.

Välillä jompi kumpi vain sattumanvaraisesti päättää maksaa molempien kulut. Yleensä molemmat maksaa omansa.

Itse kyllä tykkäisin tästä kutsuja maksaa -periaatteesta, mutta tosi harvoin toteutuu.

t. homo

Lesbojen ei tarvitse maksaa ja homot joutuu maksamaan kummatkin täyden summan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset sanovat, että kutsujan velvollisuus on maksaa. Jos nainen kutsuu ystävättärensä kahville tai lounaalle tai skumpalle, tuskinpa maksaa toisen kuluja. Ja jos vaikka työkaveri on kutsunut minut kaljalle, en oleta, että hän maksaa minun kaljani.

No se henkilö yleensä tarjoaa treffeillä, joka kutsuu. Eli treffeillä, ei ystävien tai työkavereitten tapaamisessa. Eikä se ole mikään oletus, että miehen pitäisi kaikki maksaa - olen itsekin tarjonnut miehelle baarissa, kun olemme maksaneet juomia vuorotellen. Jos kutsuisin miehen vaikka picnicille tai kotiini illalliselle, niin ilman muuta ottaisin silloin päävastuun tarjottavista. Toki kohtelias seuralainen kysyy, että mitä voisi tuoda.

Summa summarum, ei deittailu ole sitä, että kytätään kuka mitäkin tarjoaa ja mitä mikäkin maksaa.

Hieno homma että sinun elämässäsi vastavuoroisuus toteutuu!

Mutta mikä niissä treffeissä on se ero? Pitää vakuuttaa ettei ole persaukinen pummi?

Itse olen maksanut treffeillä aina koko illan ateriasta baariin. Jos ei seuraavanakaan päivänä kuulu kiitosta niin se on moido, eikä ole yksi tai kaksi kertaa kun on otettu itsestäänselvyytenä.

No minun mielestäni ensitreffeille kutsuja maksaa siksi, koska on oletettavasti myös järjestänyt sen ohjelman. Jos joku pyytäisi mut ulos ja veisi 5 tähden ravintolaan kysymättä, saisi todellakin maksaa sen myös, koska mulla ei ole varaa, enkä itse ikinä valitsisi tuollaista treffipaikkaa. Treffeille pyytäjällä on vastuu tämän suhteen. Seuraavat treffit voidaankin sitten sopia yhdessä, jolloin molemmat myös maksavat omansa, ellei toinen välttämättä halua tarjota.

En ole koskaan ollut treffeillä, joissa mies olisi maksanut vaan aina on maksettu puoliksi tai kumpikin omansa.

N43

Maskuliinisempi osapuoli maksaa.

Me ollaan tehty niin että kumpikin maksaa omansa tai jos toinen tulee kaukaa niin toinen korvaa bensarahat maksamalla ruoat.

Minusta (romanttisilla) treffeillä maksaa se, kumpi haluaa tehdä vaikutuksen toiseen. Jos haluaa antaa toisen tietää/ymmärtää että ei ole ihan tyhjätasku tai että on antelias ja toisesta huolehtiva. Yleensä siis se joka kutsuu, sillä kutsujahan se on ainakin näkyvästi enemmän toisesta kiinnostunut ja haluaa tehdä hyvän vaikutuksen. Ja tuo oli myös ihan hyvä pointti, että jos kutsuu treffeille ja päättää itse ohjelmasta (esim. juuri kutsuu johonkin vähän kalliimpaan ravintolaan), niin on kohteliasta ihan senkin vuoksi sitten tarjota tämä ohjelma sille kutsutulle. Ei voi olettaa, että toinen tulee kanssasi treffeille ja vielä maksaa siitä ilosta itsensä kipeäksi (jos sattuu olemaan vaikka vähän huonompi rahatilanne, ja vaikka ei olisikaan).

Itse saattaisin lähteä vaikka hieman vähemmän kiinnostavankin/tuntemattomamman tyypin kanssa treffeille, jos tietäisin että siitä ei tule minulle mitään extra kuluja. Jos taas tietäisin, että iltaan menee esim. 50€, niin en välttämättä jaksaisi lähteä jos en olisi valmiiksi erittäin kiinnostunut tyypistä. Ja tässä ei ole kyse rahanahneudesta tai piheydestä, vaan siitä että ei olisi motivaatiota pistää esim. sitä 50€ johonkin tyyppiin tutustumiseen, joka lähtökohtaisesti ei vaikuta niin hirveän kiinnostavalta.

Olen bi-nainen, ja sekä miesten että naisten kanssa on mulla aina ollut oletuksena että kumpikin maksaa omansa. 

Nro 7:n kuvaamaan ongelmaan en ole törmännyt, vaan pidän sitä itse asiassa aika epäkohteliaana ehdottaa jotain hirveän kallista treffipaikkaa jos ei tiedä toisen varallisuudesta - ellei sitten itse halua tarjota. Jos olen halunnut tehdä jotain kalliimpaa, olen maksanut kumppanin osuuden myös, ellei tämä muuten pääsisi. Tätä ei kuitenkaan ole tapahtunut millään ekoilla treffeillä, vaan vasta vakiintuneemmassa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut treffeillä, joissa mies olisi maksanut vaan aina on maksettu puoliksi tai kumpikin omansa.

N43

Miksi tätä alapeukutetaan? 

Vierailija kirjoitti:

Minusta (romanttisilla) treffeillä maksaa se, kumpi haluaa tehdä vaikutuksen toiseen. Jos haluaa antaa toisen tietää/ymmärtää että ei ole ihan tyhjätasku tai että on antelias ja toisesta huolehtiva. Yleensä siis se joka kutsuu, sillä kutsujahan se on ainakin näkyvästi enemmän toisesta kiinnostunut ja haluaa tehdä hyvän vaikutuksen. Ja tuo oli myös ihan hyvä pointti, että jos kutsuu treffeille ja päättää itse ohjelmasta (esim. juuri kutsuu johonkin vähän kalliimpaan ravintolaan), niin on kohteliasta ihan senkin vuoksi sitten tarjota tämä ohjelma sille kutsutulle. Ei voi olettaa, että toinen tulee kanssasi treffeille ja vielä maksaa siitä ilosta itsensä kipeäksi (jos sattuu olemaan vaikka vähän huonompi rahatilanne, ja vaikka ei olisikaan).

Itse saattaisin lähteä vaikka hieman vähemmän kiinnostavankin/tuntemattomamman tyypin kanssa treffeille, jos tietäisin että siitä ei tule minulle mitään extra kuluja. Jos taas tietäisin, että iltaan menee esim. 50€, niin en välttämättä jaksaisi lähteä jos en olisi valmiiksi erittäin kiinnostunut tyypistä. Ja tässä ei ole kyse rahanahneudesta tai piheydestä, vaan siitä että ei olisi motivaatiota pistää esim. sitä 50€ johonkin tyyppiin tutustumiseen, joka lähtökohtaisesti ei vaikuta niin hirveän kiinnostavalta.

Kyse on tasan tarkkaan pummaamisesta ja sydämettömästä sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut treffeillä, joissa mies olisi maksanut vaan aina on maksettu puoliksi tai kumpikin omansa.

N43

Miksi tätä alapeukutetaan? 

N43 vie oikeutuksen naisten pummaamiselta, siksi.

Enpä ole koskaan olettanut miehen tarjoavan, ellei hän ole ilmaissut kutsua niin että haluaa tarjota minulle jotain. Ja ensitreffit ovat käsittäneet kävelyretken ja sen päälle kahvit, ei yhtään sen enempää. Jos mies on sen kahvikupillisen halunnut tarjota, niin en todellakaan ole tehnyt siitäkään kyllä numeroa vaan antanut maksaa. Yhtä hyvin olisin itse voinut maksaa, koska en lähtisi treffeille joilla ei olisi varaa maksaa loppulaskua vaikka yksin, jos sellainen tilanne tulee.

Mitenkäs tämä "kutsuja maksaa"-periaate menee yksiin sen kanssa että se on miehen tehtävä pyytää treffeille?

Joo, moni nainen pyytää nykyään itse treffeille ja hyvä niin, mutta kyllä minä 22-vuotiaana naisena tiedän todella paljon ikätovereita ja vähän vanhempia jotka ovat erittäin tiukasti sitä mieltä ettei nainen voi pyytää miestä ulos.

Vierailija kirjoitti:

Minusta (romanttisilla) treffeillä maksaa se, kumpi haluaa tehdä vaikutuksen toiseen. Jos haluaa antaa toisen tietää/ymmärtää että ei ole ihan tyhjätasku tai että on antelias ja toisesta huolehtiva. Yleensä siis se joka kutsuu, sillä kutsujahan se on ainakin näkyvästi enemmän toisesta kiinnostunut ja haluaa tehdä hyvän vaikutuksen. Ja tuo oli myös ihan hyvä pointti, että jos kutsuu treffeille ja päättää itse ohjelmasta (esim. juuri kutsuu johonkin vähän kalliimpaan ravintolaan), niin on kohteliasta ihan senkin vuoksi sitten tarjota tämä ohjelma sille kutsutulle. Ei voi olettaa, että toinen tulee kanssasi treffeille ja vielä maksaa siitä ilosta itsensä kipeäksi (jos sattuu olemaan vaikka vähän huonompi rahatilanne, ja vaikka ei olisikaan).

Itse saattaisin lähteä vaikka hieman vähemmän kiinnostavankin/tuntemattomamman tyypin kanssa treffeille, jos tietäisin että siitä ei tule minulle mitään extra kuluja. Jos taas tietäisin, että iltaan menee esim. 50€, niin en välttämättä jaksaisi lähteä jos en olisi valmiiksi erittäin kiinnostunut tyypistä. Ja tässä ei ole kyse rahanahneudesta tai piheydestä, vaan siitä että ei olisi motivaatiota pistää esim. sitä 50€ johonkin tyyppiin tutustumiseen, joka lähtökohtaisesti ei vaikuta niin hirveän kiinnostavalta.

Mutta sen toisen pitäisi maksaa tutustumisesta 100€ vaikka sua ei edes kiinnosta? Kuinka itsekäs voi olla?

Kotona laitan ruokaa jos tapaan jonkun, ja samoin jos menen itse jonkun luo niin se laittaa ruokaa. Jos päätetään käydä jossain ulkona syömässä/ bilettämässä tai mitä vaan niin molemmat maksaa itse oman osuutensa.

Homomiehillä oletuksena on aina että jokainen maksaa omansa. Joskus toisinaan saatan tarjota ja minulle saatetaan tarjota, joka silloin on todella vahva ele toisen kiinnostuksesta. Olen käynyt useilla kymmenillä treffeillä, joten tietoa löytyy. Homot ovat vapaita heteroiden normeista. Siihen tämä perustuu.