Lue keskustelun säännöt.
Ahistaa ja masentaa, avaudun.
20.03.2016 |
Nyt vaa mietin et miks helvetissä oon avautumassa vauva.fi'hin. Sanon vielä sen, että tää teksti tulee olemaan täynnä kirjotusvirheitä ja yms. koska kirjotan kännykällä.
Alotetaan vaikka siitä, että oon yläasteella käyvä tyttö, ja mua ahistaa joka ikinen päivä. Vihaan itteeni, eikä mulla oo kun yks ainut kaveri koulussa ja se onkin sit ainoo kaveri koko mun elämässä. Siihenkään kaveriin ei oo kovin lämpimät välit, ei me muuten ees kaveerata ku ollaan vaan koulussa kaksin. Vapaa-ajalla oon yksin. Googlettelen aina kaikkee masennukseen ja ahistukseen liittyviä juttuja, ja kaikki masennuksen oireet on just niinku mä. Oon kotona kaiket päivää joko oon koneella tai kännykällä, kuuntelen musiikkia ja yritän viedä aikaa sen avulla että selaan demiä, tätä palstaa tai suomi24 keskusteluja. Vihaan mun ulkonäköä, kroppaa ja kaikkea. Perheeseen kuuluu alkoholisti äiti ja pikkuveli. Mä en ees tiiä miks tein tän keskustelun ja asfktld. Ehkä siks, että mietin joka ikinen päivä että onko mulla masennus. Oon niin sosiaalisesti paskavammanen, etten osaa tutustuu ihmisiin ja musta tuntuu että kaikki pitää mua rumana, outona ja muuten vaan vastenmielisenä. Ahistaa jopa kävellä ulkona koiran kanssa vilkkailla kaduilla, ku tuntuu että vastaantulevista autoista ihmiset tuijottaa ikkunoista. Sama pätee siihen, ku musta tuntuu että talojen ikkunoista tuijotetaan. Miten saan tän ahistuksen pois ja jotain valoo tähän elämään? D: Mietin aika usein kaikkia itsetuhosia asioita, ja sit itken melkein jokapäivä kuinka säälittävä oon. En oo kertonu tästä kellekkään, tää on eka kerta ku avaudun D: Nyt lopetan, oli vaan pakko avautua.
Kommentit (19)
Ajatus puhumisesta jollekin tuntuu mahdottomalle D:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:/ Samassa tilanteessa olleena kehottaisin että puhut jollekin tai haet apua - mulla ahdistus meni koko ajan pahemmaksi kun en tehnyt asialle mitään. Jätin sitten koulutkin kesken enkä vastannut enää kavereiden viesteihin, kaikki sosiaaliset suhteet ja harrastukset jäi pois.
Toivottavasti myös löydät jotain muuta ajanvietettä kuin tietokoneella olemisen, se auttaisi varmasti myös sun itsetunnon kanssa! Voimia sulle :)
Mene puhumaan terkkarille. Pystyy varmasti auttamaan kaikissa noissa. Ite olin myös tosi yksinäinen ja jäin sen takia paljosta paitsi. Jos ite voisin mennä ajassa taaksepäin olisin alottanu jonkun harrastuksen.
Tsemppiä!
Hmmhh, mulla on ensviikon torstaina koululääkäri aika jossa just puhutaan asioista ja siellä varmasti ilmenee nääkin asiat esille. Toivottavasti D: Jos uskallan kertoo ää
Ahistaa mennä sinne terkkarille koska tiiän että purskahdan itkuun. Mulla on aika sinne keskellä päivää, ja kaikki sit varmasti näkee että oon itkeny ja ää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu jollekulle, terkkarille, MLL:n auttavaan puhelimeen, nämä tuli ekaks mieleen.
Ja mitä tulee ihmisten tuijottamiseen, ihmiset on yleensä niin omissa jutuissaan ettei ne ainakaan jää ajattelemaan olemustasi sekunnin murto-osaa pidemmäksi ajaksi.
Ahdistus on siitä outo olotila, että sitä tuntuu, että kaikki kiinnittää huomiota ja sit taas toisaalta kukaan ei piittaa pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhu jollekulle, terkkarille, MLL:n auttavaan puhelimeen, nämä tuli ekaks mieleen.
Ja mitä tulee ihmisten tuijottamiseen, ihmiset on yleensä niin omissa jutuissaan ettei ne ainakaan jää ajattelemaan olemustasi sekunnin murto-osaa pidemmäksi ajaksi.
Ahdistus on siitä outo olotila, että sitä tuntuu, että kaikki kiinnittää huomiota ja sit taas toisaalta kukaan ei piittaa pätkääkään.
Joku pieni asia sanoo mun pääkopassa että ketään ei kiinnosta jos meen ulkona koiran kanssa, silti aina vaan ahistaa ja ahistaa jos nään että auto tai ihminen on tulossa D: Jos ihminen on tulossa kaukaa, mahdollisuuteni mukaan käännyn esim. toiselle kadulle. Jos tätä mahollisuutta ei ole, otan kännyn esiin ja oon ku en huomais sitä ihmistä ja sit mun sydän alkaa tykyttää tuhatta ja sataa, ja toivon että tilanne ois mahdollisimman nopeesti ohi. Sama juttu on siinä, että kuuntelen aina ovin läpi ettei vaan rapussa oo just naapureita menossa D:
Mullakin oli nuorena hankaluuksia puhua, eritoten vieraille ihmisille ja puhelimessa. Mut sit ku sitä vaa joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemissä niin oppii luottamaan omiin taitoihinsa. Etsi läheltäsi jotain seuroja mihin voisit tutustua, harrastuksia mitkä kiinnostaa, hiihto, suunnistus, itsepuolustus, yms. Valokuvaus tms. Ja terkkarille jos tuntuu olevan vaikea puhua niin olisiko asioiden kirjoittaminen paperille mahdoton ajatus? Itse toimin näin kun piti soittaa jollekin asioita hoitaakseni 😊 ja edelleenkin teen niin, pysyy keskustelu raiteillaan ja hommat hoituu.
Liikunnallinen harrastus voi kasvattaa kunnon lisäksi itsetuntoa, sellaista suosittelen. Lehdissä ja paikkakunnan kotisivuilla löytyy yleensä ilmoituksia alkavista kursseista ja seuroista. Tsemppiä, hyvin siä pärjäät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli nuorena hankaluuksia puhua, eritoten vieraille ihmisille ja puhelimessa. Mut sit ku sitä vaa joutuu olemaan ihmisten kanssa tekemissä niin oppii luottamaan omiin taitoihinsa. Etsi läheltäsi jotain seuroja mihin voisit tutustua, harrastuksia mitkä kiinnostaa, hiihto, suunnistus, itsepuolustus, yms. Valokuvaus tms. Ja terkkarille jos tuntuu olevan vaikea puhua niin olisiko asioiden kirjoittaminen paperille mahdoton ajatus? Itse toimin näin kun piti soittaa jollekin asioita hoitaakseni 😊 ja edelleenkin teen niin, pysyy keskustelu raiteillaan ja hommat hoituu.
Liikunnallinen harrastus voi kasvattaa kunnon lisäksi itsetuntoa, sellaista suosittelen. Lehdissä ja paikkakunnan kotisivuilla löytyy yleensä ilmoituksia alkavista kursseista ja seuroista. Tsemppiä, hyvin siä pärjäät!
Harrastuksen alottaminen vaan tuntuu nii pelottavalta ajatukselta, että menisin johonkin paikkaan ihan yksin D: kaikessa liikunnassa oon niin paska, koska kunto on niin paljon huonontunu ku oon vaan kotona.
Eläkä mieti mitä muut sinusta ajattelee, sinä elät omaa elämääsi itseäsi varten ja vain sinä päätät minkälainen itse olet. Plus näytät pikkuveljellesi hyvää esimerkkiä, be strong.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla on kunto ensin huono, siitähän se alkaa vaan nousemaan, ei sille minkään voi.
Ihan yksin meneminen toisten ihmisten ilmoille voi tuntua pelottavalta, ja itseänikin jännittää vieläkin uusiin paikkoihin meneminen yksin, en voi sille mitään. Usein olenkin aluksi hiljaa huomiota herättämättä ja tarkkailen tilanteita ja ihmisiä. Aina on löytynyt vähintään yksi jonka kanssa niin sanotusti natsaa ja aletaan puhua ja ollaan samalla aaltopituudella. Keskity tavoitteeseesi eli oppimiseen ja ole oma itsesi. Olen varma että muutaman vuoden päästä tällainen on historiaa ja uskallat ottaa rennommin. Olethan jo tänne kirjoittanut ja tuntemattomille ihmisille, selviydyit tästäkin hengissä 😀
Hyvä että avauduit, ei ole hyvä pantata sisälleen kaikkea ikävää mitä tuntee. Kokeile jotain harrastusta, aloita vaikka lenkkeilemällä. Itse sairastan masennusta ja ulkoilu tekee todella hyvää. Se auttaa ulkonäköpineisiinkin kun kroppa kiinteytyy. Muistathan syödä terveellisesti ja monipuolisesti ja nukkua hyvät yöunet.
Kaikkea hyvää sun elämään :)
T. Nainen 24 vee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos susta tuntuu vaikeelta puhua terkkarille niin kirjoita kirje (tai printtaa tuo mitä tänne kirjoitit) ja ojenna se sille. Siitä se asia lähtee selkeytymään.
Tsemppiä, olet ihana just tuollaisena kuin olet!
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että avauduit, ei ole hyvä pantata sisälleen kaikkea ikävää mitä tuntee. Kokeile jotain harrastusta, aloita vaikka lenkkeilemällä. Itse sairastan masennusta ja ulkoilu tekee todella hyvää. Se auttaa ulkonäköpineisiinkin kun kroppa kiinteytyy. Muistathan syödä terveellisesti ja monipuolisesti ja nukkua hyvät yöunet.
Kaikkea hyvää sun elämään :)
T. Nainen 24 vee
Taidanki alottaa lenkkeilemään heti kun säät vähän alkaa lämmetä ja aurinko paistaa kunnolla :) Tässä lähellä on hyviä sellasia paikkoja missä ei paljon ihmiset liiku, ei ainakaan sit pelota et jostain tulee joku D:
Ps. kiitos kaikille tsemppaajille, ootte ihania <3
Ompa harvinaisen ystävällisiä viestejä täällä. Oma kokemukseni on, että yläasteaikaset kaverit on taakse jäänyttä elämää enkä ole enää kehenkää yhteydessä, vaikka oltiin niitä ns. suosittuja. Sain vaan pitkäaikasia "traumoja" kaikista niistä säännöistä mikä oli hyväksyttävää ja mikä ei, jotka vaikuttaa osin vieläkin elämääni. Sielläkin porukasta ulkopuolelle jättäminen oli arkipäivää. Kukaan heistä ei ollut oikeen samalla aaltopituudella ja löysinkin pidempiaikaisia ystäviä vasta oman alan koulutuksessa ja töissä johon selkeesti hakeutui paljon samanhenkisiä ihmisiä. Katse tulevaisuuteen tai mielummin tähän hetkeen. Miten saat tästä hetkestä paremman? Olisiko joku kirjasarja, tai elokuvamaratooni? Sinä olet arvokas juuri itsenäsi ja ansaitset hemmottelua. Avain ainakin parempaan elämään löytyy lauseesta "älä välitä paskan vertaa mitä muut sinusta ajattelee". Sisäistä se ainakin. On rankkaa katsoa alkoholistivanhempia, koska vanhemmat pistävät alkoholin sen lapsen edelle ja näin jää kokemus että on arvoton, mutta alkoholismi on sairaus. Koita viimeistään aikuisuudessa antaa anteeksi vanhemmillesi, jotta et täytä elämääsi katkeruudella. Kokemusta on. Ja olen muuten itkenyt psykologeilla vaikka ulkokuoresta sitä heti uskoisi. Nyt vanhempana ei ole ongelmaa myöntää itkeneensä, sehän puhdistaa niin mieltä että kehoa. Tsemppiä ja haleja <3
Suomi24 pois,tuhoaa kenen hyvänsä mielenterveyden!
Voitko hankkia harrastuksen? Jotain kiva tekemistä tylsyyden tilalle? Opiskele joku kieli hyvin...juttele koulussa röterceydenhoitakalle tai jollekin sukulaiselle. Mummolle? Isälle?
Hakeudu kouluun pois kotipaikkakunnalyätay