Miksi mun työkaveri keksii juttuja ja kertoo niitä totena?
Siis ei nyt suoranaisesti valehtele, mutta jos ei tiedä jotain, kehittelee siihen jonkun oman älynväläyksensä ja kertoo tämän totena muille.
Esimerkkinä juuri toisen työkaverin saikku. Olin kuullut häneltä itseltään saikun syyn (leikitään nyt vaikka selkäkipu). No, tälle keksivälle työkaverille ei syytä kerrottu, ja hän tuli sitten mulle kertomaan, että "Mirkku onkin saikulla rytmihäiriöiden takia!"
Ihmettelen ylipäätään, että mitä helkuttia asia sille tai mullekaan sen koommin kuuluu, että hänen pitäisi sitä tulla erikseen kertomaan. Kollega on pois ja sillä sipuli.
Näitä vastaavia tilanteita on ihan päivittäin...
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Onko hänellä muuta elämää? Perhettä? Kuulostaa aika tylsältä elämältä, jos pitää värittää juttuja.
Ei ole miestä tai lapsia, kissa on ;) Klassinen "vanhapiika" siis kyseessä. En usko hänen jutuistaan enää mitään kun en jaksa jänkätä vastaankaan, siis sellaisissakaan asioissa joissa voisin, tällaisia saikkuasioita en juoruaisi eteenpäin itse.
Tiedän ihmistyypin. Vaikeaa sellaisen kans on töitäkin tehdä, kun rakentava keskustelu ei yksinkertaisesti onnistu. Kun ei saa suustaan "en osaa kyllä sanoa" tai "en tiedä", niin eihän asiat voi silloin minnekään kehittyä, vastausta ei siten etsitä eikä löydetä. Jossain vaiheessa käsissä onkin sitten ongelma.
Sanoisin varmaan seuraavalla kerralla suoraan, jos itse tietäisin totuuden, että eipäs se ihan noin menekään. Ehkäpä hän nolostuisi ja jättäisi juoruilut. Mutta parhaiten tollanen juoruaminen tai valehtelu kuivuu kasaan, kun ei kommentoi mitään.
Onko hänellä muuta elämää? Perhettä? Kuulostaa aika tylsältä elämältä, jos pitää värittää juttuja.