Miten lopettaa äidin/isän etsiminen?

Olen jäänyt lapsena vaille perusturvaa ja huomaan nyt aikuisena vieläkin hakevani äitiä/isää. Etsin aina tuntemattomiltakin ihmisiltä ystävällistä hymyä ja hyväksyntää ja sitten petyn kun en sitä saa. Yritän puhua miellyttävästi, mutta tuntuu että sitä pahemmin tiuskaistaan takaisin, mitä ystävällisempi on.

Aina jos on joku tuttu vanhempi ihminen (kuten työnantaja) yritän saada hänet suhtautumaan lempeästi minuun, siinä onnistumatta. Ja koen aina itseni hylätyksi, surulliseksi ja nolatuksi kun en saa vastakaikua. Tämä tapahtuu automaattisesti, vaikka en edes pitäis i ihmisestä, haen silti jotain lämpöä ja turvaa. Surettaa monesti kun se vastareaktio on inhoa.