Oletteko palkinneet tai rankaisseet lapsia koulutodistuksista? Miten?
Meillä huonoista koenumeroista on välillä rankaistukin, jos ovat selvästi johtuneet valmistautumisen laiminlyönneistä ja hyvistä numeroista todistuksessa oli jo etukäteen luvattu ihan selvää rahaa, mutta poika peijakas yllätti kyllä niin myönteisesti, että yritämme vielä keksiä hänelle jonkun ylimääräisen palkkion. Keskiarvo oli pitkälle yli kahdeksan ja käytöskin oli noussut kahdeksaan, sai vielä tsemppaaja stipendinkin. Parissa vuodessa siis keskiarvo noussut kaksi numeroa ja käytös kolme. On asian eteen paljon tehtykin, mutta silti tuli kyllä vähän yllätyksenä.
Kommentit (32)
Viime vuonna lupasin 10 euroa jokaisesta kympistä, kun ajattelin että ei niitä ala-astelaisille pahemmin jaeta. Mutta jaettiinpa kuitenkin ja niinpä oli rahaa hieman liikaakin tuhlattavaksi hömppään. Nyt opin ja lupasinkin vain 3 euroa. Noilla rahoilla saa sitten parilla leirillä ostaa jäätelöt yms. Käytösnumerosta en ole luvannut maksaa, koska hyvä käytösnumero kuuluu lapsen velvollisuuksiin.
Meillä ei periaatteessa rahaa anneta lapsen taskuun, muuta kuin tienaamalla. Viikkorahan edellytys on oman huoneen siisteys. Joskus jaetaan bonustilejä ylimääräisestä ahkeruudesta. Omilla rahoilla saa sitten ostaa ihan mitä haluaa, vaikka kyse olisi lelusta, jota äiti ei koskaan haluaisi muuten nurkkiin lojumaan. Viikkorahaa alettiin vanhemmalle maksaa kouluun mennessä, mutta nuorempi halusi sen jo 5 vuotiaana omine velvollisuuksineen. Ja täytyy kyllä myöntää että tuo nuorempi on selvästi hintatietoisempi ja tarkempi rahojensa suhteen. Menee nyt kouluun ja aina on taskussa rahaa, jos jonkin asian haluaa ostaa, vanhemmalla on useimmiten matti kukkarossa.
tavalliset kiitokset kuulla ja huonoista mainitaan ehkä et vois lukee ja petrata enemmän.
lupasivat 5e per numero (näille loppupään sisaruksilleni) jos numero nousee. Onhan se palkinto kannustamassa tekemään läksyjä.
itselläni oli dysleksia, joka todettiin vasta myöhemmin - lapsuudestani olisi tullut yhtä rangaistutssirtolaa, jos huonoista numeroista olisi rankaistu!
Palkita voisin, nimenomaan todistuksesta, en kokeista, ettei mene liikaa numeroiden kalasteluksi.
Fletch:
hyvistä numeroista todistuksessa oli jo etukäteen luvattu ihan selvää rahaa,
oppiminen on tärkeämpää kuin numerot - se olisi ehkä parasta mitä lpasi voisi oppia!
Minua ei onneksi rangaistu, kiusattuna oleminen oli tarpeeksi rankkaa ja se näkyi numeroissakin. Jos lapsi erityisesti kunnostautuu niin miksei joku pieni
palkkio ois paikallaan, muttei automaattisesti.
Tuleehan sitä myöhemminkin elämässä rangaistuksia, jos töitään ei tee, miksi se lapsellekaan pitäisi olla vapaaehtoista? Meillä voi tulla kyllä viikkorahan eväystä tai jopa arestia kotitöidenkin tekemättä jättämisestä, miksi sitten ei koulutöiden, jotka kuitenkin ovat paljon tärkeämpi asia? Olisi tietysti hienoa, jos oppimisenilo olisi se suurin palkkio, mutta 13 kesäisillä poikalapsilla se ei aina ole ihan niin ihanteellista. Sitä paitsi ei kai se rahapalkkiokaan välttämättä oppimiseniloa vie. Saan minäkin työstäni palkkaa, mutta ei se siitä työiloa vie, päin vastoin. Ehkä olen myös ainoa, mutta minä haluan mieluummin, että lapseni tuo hyviä todistuksia kotiin, vaikka sitä oppimisilottomasti kuin, että hän toisi huonoja todistuksia oppimisilottomasti tai vaikka sitten iloisestikin. Se oppimisilo ei paljon auta, jos mitään ei kuitenkaan opi.
Aika järkkyä käytös oli vielä siinä vaiheessakin, kun oli muuttanut meille ja käytösnumerona kutonen. Sen syksyn järjestimme niin, että pojalla oli minut, mies tai eräs kolmas henkilö aina koulussa mukana " avustajana." Käytös todella oli niin mahdotonta, että se tuntui ainoalta keinolta pysäyttää homma, kun kunta ei ollut halukas avustajaa antamaan, kun diagnooseja ei ole.
Vierailija:
Millä lailla poikasi oikein on käyttäytynyt koulussa jos käytösnumero ollut 5?
Pitäisi ensin tietää se ennen kuin voi kommentoida onko se hyväksi.
Vierailija:
Pitäisi ensin tietää se ennen kuin voi kommentoida onko se hyväksi.
jo senkin vuoksi, että yhdelle lapselle 6 jostain hänelle vaikeasta aineesta on paljon suurempi saavutus kuin 10 toiselle lapselle hänelle helposta aineesta. Ja joskus joku lapsi tekee paljonkin töitä, mutta silti aina ei kokeissa onnistu. Tai päinvastoin, kokeissa menestyy välillä ihan tuurilla. Todistuksen arvosanat tietysti ovat pidemmän puurtamisen tulosta kuin kokeet, mutta meidän perheessä kaikki olivat sitä mieltä, että onnistuminen on riittävä palkinto. Siis onnistuminen kunkin oman tason ja kykyjen mukaan, pääasia että on itse tyytyväinen ja tekee parhaansa. Kannattaa jutella lasten kanssa näistä palkitsemisasioista, heillä on tosi fiksuja mielipiteitä!
Huonon koulumenestyksen rankaisemisesta emme ole koskaan jutelleet, ei ole tullut moinen mielenkään. Ehkä siksi, että tiedän kaikkien lasteni tekevän parhaansa koulun eteen. Se paras voi myös vaihdella elämntilanteen ja iän mukaan. Enkä kyllä muutenkaan usko rangaistusten tehoon, vaan positiiiseen kannustamiseen ja onnistumisen kokemusten ruokkimiseen.
Sai jo eskarilaisena pienen kesälomarahan (5e) ja saman sai nyt, kun kesäloma alkoi. Tyytyväinen oli tuohonkin pikkusummaan, kun sai käyttää sen juuri siihen mihin halusi, summa varmaan nousee kun ikää tulee lisää. Hyvästä todistuksesta saa paljon kehuja, muttei varsinaisesti palkita rahalla tulevaisuudessakaan, vaan juuri tuommoisella kesän aloitus rahalla;)
ja tänä vuonan olikin sitten 6,9 muuttunut 8.3
hiljaseksi vetää, mutta maksellaan
keskiarvot 9,3 ja 8,9 joten ei ole nokan koputtamista.
Meillä saavat paljon kannustusta ja kiitosta.
Isovanhemmat antavat perinteisesti lukuvuoden loputtua 20 euroa ja joskus muulloinkin käydessään kympit tai kaksikymppiset.
Minulla tulisi konkurssi jos lahjoisin rahalla hyvistä koenumeroista, käyttäytymisestä sekä todistuksista. Lapset kantaa kotiin 9 ja 10 kokeita allekirjoitettavaksi.
Lapset ymmärtävät että opiskelevat itseään varten, rakentavat tulevaisuutta varten. Käyttävät omia kykyjään. Minun tehtäväni on luoda olosuhteet sellaisiksi että tarvittavat perusasiat ovat kotona kunnossa, ruokaa, vaatteet, koti, mielekkäitä harrastuksia ja ennen kaikkea välittämistä ja rakkautta.
alkavan kesäloman kunniaksi. hyvistä numeroista tulee kehuja ja kerrotaan, kuinka ylpeitä ollaan hienoista suorituksista. Huonoista numeroista sanotaan, että ei nyt masennuta, joskus menee paremmin ja joskus huonommin, ensi vuonna on aikaa petrata. hyvin on toiminut.
Meillä ei ole mitään selaista, että taulukosta katsotaan mitä mistäkin saa ja sitten autommaattisesti saa jonkun summan. Siinä ei ole mitään järkeä. Yksi saa aina matikasta täydet, vaikkei edes läksyjä olisi kunnolla tehnyt, toinen taas äidinkielessä. Toiselle matikka on vaikeaa, vaikka kuinka on eritysopella ja tukkarissa ja laskettaisiin kotona. Yritämme palkita hyvästä yrittämisestä ja tsemppaamisesta. Palkinto voi olla rahaa, pitkään kaipailtu tavara, monesti jotakin yhteistä tekemistä tai vähän herkumpi iltatee koko perheen voimin. Itse kokisin jotenkin välinpitmättömäksi törkätä setelin kouraan perehtymättä asiaan sen kummemmin.
Vierailija:
Itse kokisin jotenkin välinpitmättömäksi törkätä setelin kouraan perehtymättä asiaan sen kummemmin.
numerot ovat se palkinto tai rangaistus. Huonosta menestyksestä rangaistaan huonommalla arvosanalla jne. Siksipä minäkään en palkkioita jakele.
t: kahden opettajan lapsi
Ihanteellista tietysti on, jos lapsi saa iloa oppimisesta, mutta ei se varsinkaan murkkujen kanssa ihan niin toimi. Ja se on kyllä muutaman kympin arvoista, jos saa lahjomalla pidettyä lapsen todistuksen niin hyvänä, että hän pääsee lukioon tai haluamalleen linjalle ammattikouluun. Siinä vaiheessa järkeä sitten onkin usein tullut lisää. Kannattaa myös muistaa, että lapsi tottuu nopeasti saamiinsa numeroihin ja jos ne ovat alusta lähtien huonoja, eivät edes viitsi yrittää enempää, joten parempi saada ne numerot hyviksi jo heti alkujaan ja vanhemmilla on tässäkin rooli. Ei kouluikäinen vielä ole aikuinen, eikä kykenevä huolehtimaan yksin niin isosta asiasta kuin koulu lapsen tulevaisuudelle on.