Onko sulla paljon kavereita ja ystäviä?

Ei ole yhtään.

No sanotaanko näin että enemmänkin voisi olla. :)

Ei ole. Minua on niin monta kertaa kohdeltu huonosti ns. ystävien taholta, että jo riittää. Paljon mieluummin ilman ystäviä kuin tulla jatkuvasti petetyksi ja selän takana haukutuksi, puhumattakaan siitä, että levitetään perättömiä juoruja. En aio enää koskaan joutua sellaiseen ansaan.

ei ole yhtään. Tuttavia joo, sukulaisia kyllä, mutta ei yhtään kaveria.

No ei tod ole. Yhtään.

Ehkä siksi olen täällä tänään.

On. En usko, että on periytyvää. Omilla vanhemmillani ja sisaruksillanikin on muutamia ystäviä, mutta ei mitenkään erityisen paljon. Mulla taas on paljon ystäviä ja kavereita ja käyn paljon juhlimassa ja kyläilemässä. Toisella lapsistanikin on paljon kavereita, toisella vain muutama. Eli minä ja esikoiseni olemme pikemminkin poikkeus joukossa.

Itselläni on 7 ystävää joita pidän todella läheisenä. he käyvät luonani/minä käyn heidän. yleensä näen vain yhtä ystävää viikon aikana kun olen muuttanut usein ja osa kavereista asuu toisella paikkakunnalla. joskus on sellaisiakin viikkoja että on mahdollista nähdä vaikka kaikkia :) soitellaan myös usein. kun muutin kaupunkiin jossa nyt asun, olin aika yksinäinen mutta etsin netin kautta kavereita ja sainkin sieltä yhden sellasen josta on tullut todella läheinen ja yhden kaverin vielä. suosittelen muillekin jos on yksinäisyyttä niin etsikää netistä kaveri ja rohkeasti näkemään ihmistä :)

Ei ole periytyvää, mutta sosiaalisen elämän taidot opitaan kotoa. Jos ei kotiväen kanssa koskaan kyläillä tai tavata muita kuin pakollisia sukulaisia, niin mistäpä sosiaalisten suhteiden ylläpitoa ja sosiaalisissa tilanteissa toimimista oppisi.

Meillä on ollut vilkas sosiaalinen elämä sekä lapsuuskodissani että nyt oman lapseni kanssa. Lapsen yksivuotispäivillä leikkipuistossa kävi reilu 50 vierasta ja läheisiä ihmisiä nähdään pikaisesti ja pidemmin monta kertaa viikossa.

Oli aikoinaan, mutta sitten kasvoivat kaikki aikuiseksi ja alkoi heitä kiinnostaa muut asiat kuin ystävät.

Pari kaveria on. Aikasemmin oli enemmän, olin aika sosiaalinen. Yhteydenpito kuitenkin jäi suurimpaan osaan ja vaikka nyt opiskelen, niin en ole saanut uusia kavereita. Oon alkanu hermoilemaan ihmisten seurassa, en tunne oloani hyväksi joten en koululla oikeestaan puhu kenellekään. Meen joskus luennoille, useimmiten vain luen kotona ja sitt meen tenttiin. En jaksa nähdä vaivaa tutustuakseni muihin :/

Ei ole yhtään, mutta onneksi teinilläni sentään on.

Ei ole ketään, jonka kanssa soittelisin kuulumisia. Töissä on riittävästi sosiaalisuutta, olen lto. Yksi ystävä olisi kiva, mutta perhe vie kaiken ajan.

Mulla on 2 ystävää joita nään säännöllisesti. Pari asuu sitten kauempana ja nähdään muutama kerta vuodessa. Sitten on työkavereita ja naapurituttuja.. Kaipaisin sellaista ystävää jolle voisin soittaa aina kun joku vaikka harmittaa tai on tylsää, sellaista siskon korviketta.

Lapsella 4 vuotta on paljon päiväkoti kavereita jotka kyläilevät toisillaan, ihme kyllä sillä tyttöni on todella ujo ja hiljainen muualla paitsi kotona..

On paljon. Kaksi sellaista niin hyvää ystävää, että olemme yhteyksissä oikeastaan päivittäin ja näemme aina kun vain suinkin ehdimme. Lisäksi useita hyviä ystäviä, joita näen vähän harvemmin mutta yhteyksissä useita kertoja viikossa. Sitten vielä uudet opiskelukaverit, vanhat opiskelukaverit, työkaverit, harrastusten kautta tavatut kaverit...

Eli kyllä on sekä määrää että laatua. Silti vietän paljon aikaa itsekseni, mutta on ihanaa tietää että ympärillä on ihmisiä jotka välittävät ja joista välitän itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole periytyvää, mutta sosiaalisen elämän taidot opitaan kotoa. Jos ei kotiväen kanssa koskaan kyläillä tai tavata muita kuin pakollisia sukulaisia, niin mistäpä sosiaalisten suhteiden ylläpitoa ja sosiaalisissa tilanteissa toimimista oppisi.

Meillä on ollut vilkas sosiaalinen elämä sekä lapsuuskodissani että nyt oman lapseni kanssa. Lapsen yksivuotispäivillä leikkipuistossa kävi reilu 50 vierasta ja läheisiä ihmisiä nähdään pikaisesti ja pidemmin monta kertaa viikossa.

Kävikö muuten mielessä, että ihminen voi olla erittäin taitava sosiaalisesti, vaikka hän olisi mieluummin itsekseen? Me emme todellakaan kyläile, jollei ole "pakko". En kestäisi tuommoista, että monta kertaa viikossa pitäisi tavata joku työn ulkopuolella, eikä lapsenikaan ole sitä sorttia. Pari läheistä ystävää ja that`s it. Tästä huolimatta olen supliikki ja sosiaalisesti taitava henkilö.