Lue keskustelun säännöt.
Kun ystävä on henkisesti rasittava
PV
11.03.2016 |
Eräs mun kavereista, jota oon jostain syystä pitänyt vieläpä yhtenä läheisimmistä ystävistäni, ei tunnu olevan yhtään kiinnostunut mun kuulumisista tai huolista. Tää ystävä kyllä puhuu omista vaikeuksistaan ja avautuu tämän tästä millon mistäkin, ja koetan silloin ymmärtää sen murheenaiheita ja kuunnella parhaani mukaan. On vaan aika rankkaa, kun omassa elämässä tapahtuu juttuja, joista luulis voida puhua ystäville jotka kuuntelis tai osoittais ees jonkunlaista tukea, mutta tää henkilö aina kuittaa mun huolet suurin piirtein hymähdyksellä ja vaihtaa puheenaiheen itseensä. En tiiä, mitä pitäisi tehdä tän ihmissuhteen kohdalla, koska kuitenkin muuten tykätään toistemme seurasta, mutta välillä vaan tuntuu siltä että mä oon sille vain terapeutti. Pitäiskö ottaa asia puheeksi (pitäis?) ja miten?
Kommentit (6)
Mulla oli ihan samanlainen tapaus. Usko mua kun sanon että parempi ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin oli tuollainen ystävä. Ja minä vielä soitin sille, niin se kehtasi puhua vain itsestään. Ei olla enää tekemisissä.
Kerro suoraan kaverillesi miltä susta tuntuu. Oon ite vähän sellanen että jos en keksi mitään sanottavaa niin puhun paljon itsestäni. Arvostaisin sitä jos joku huomauttaisi asiasta sillä onhan se todella noloa puhua vain omista jutuistaan. Välillä pelkään kysellä asioita joiltakin kun en halua vaikuttaa liian uteliaalta. Myönnän olevani sosiaalisesti vähän kömpelö.
Puhu suoraan. Se on paljon reilumpi vaihtoehto kuin feidata hitaasti pois kuvioista, ja myös itsellesi tulee siitä parempi olo. Puhukaa kaikessa rauhassa silloin kun tunteet eivät ole pinnassa ja olet miettinyt valmiiksi miten muotoilet asian. Painota omaa tunnekokemustasi "Minusta tuntuu ikävältä/Minä koen etten tule yhtä lailla kuunnelluksi ja se harmittaa/saa minut tuntemaan itseni vähemmän tärkeäksi" mielummin kuin olemalla liian hyökkäävä tai syyttävä "Sä olet itsekäs kun puhut vain itsestäsi/sä aina teet näin ja näin". Jos ystäväsi ei kestä keskustella asiasta, ei hän ole seurasi arvoinen. Sinä olet tehnyt parhaasi ja sen on riitettävä. Joskus eri suuntiin lähteminen on ystävyydessäkin paras vaihtoehto jos toinen osapuolista ottaa enemmän kuin antaa, eikä halua edes yrittää muuttaa käytöstään. Tsemppiä!