Emetofobia

Kammoan oksentamista yli kaiken, siksi välttelen vahvasti humalaisten seuraa ja yritän syödäkin niin, ettei tavara nouse ylös, juomisesta puhumattakaan.. ._. Olen lapsena sairastanut oksennustaudin parikin kertaa ja se oli ihan kamalaa. Nykyäänkin olen aina kauhusta jäykkänä, jos olen kipeänä ja oksettava olo, hyihyihyi. 

Hullultahan tämä tuntuu, mutta ei voi mtn, pelkäänhän minä klovneja. Ne on karmaisevia ja tunkevat naamalle. Ja ei, tällä ei ole mitään tekemistä Stephen Kingin It-kirjaan/elokuvaan. :D

Olen vasta 11.v tyttö ja kärsinyt emetofobiasta niin kauan kuin muistan. Minua taidettiin lääkärissäkin nelivuotiaana käyttää ja lääkäri epäili minulla olevan emetofobia. Nykyisin käyn koulupsykologilla ja psykiatri siirtoa ollaan pohdittu. Oma fobiani on paha, tosin minulla pelko tulee kausittain. Tammikuusta-huhtikuuhun ja elokuusta-lokakuuhun. Kärsin näinä aikoina yleensä paniikkikohtauksista joka ilta, ja usein herään yöllä pahaan paniikkikohtaukseen. Fobia häirinnyt untakin hirmuisesti eikä päivällä jaksaisi tehdä mitään. Usein pelottaa onko joku ympärillä oleva sattumoisin vatsataudissa tai jos joku käyttäytyy poikkeuksellisesti yhdistän sen vatsatautiin. Moni muukin asia kuten tietyt karkit, päivämäärät, ämpärit ja tuoksut yhdistän oksentamisen ja saan näistä paniikkeja. Muistan jokaisen elämäniaikaisen oksennustaudin, niiden päivämäärän ja oksennusmäärän. Karkkia en pysty syömään paljoakaan kerralla, koska pelkään sen tulevan ylös. Tätä on kuitenkin ollut niin kauan kuin muistan ja olen alkanut oppimaan kikkoja. Olen tajunnut, että paniikkikohtaukseen ei kannata nukahtaa. Kellon seinältä pois ottaminen auttaa siinä, ettei lähde miettimään paljonko ehtii nukkumaan. Jos nukahtaa paniikkikohtaukseen herään usein yöllä paniikkiin. Kirjan lukeminen ja varsinkin jos joku muu lukee sitä minulle. Ajatusten pois saaminen oksentamisesta on tärkeää. Jonkun kanssa jutteleminenkin auttaa joskus. Pahimpiin paniikkeihin ei tosin mikään tunnu auttavan.

Minulle on sanottu, että tuskin pääsen emetofobiasta koskaan täysin eroon, mutta se voi helpottaa hieman. Jokaisen paniikkikohtaukset oksennukseen liittyen ovat erilaiset. Itselläni ensimmäinen ajatus on aina "entä jos oksennan"😅 Suosittelen opetella purkamaan pelkonsa sanoiksi ja hakemaan apua. Tuntuuhan tämä tyhmältä joskus pelätä näinkin luonnollista asiaa, mutta ei sitä kannata hävetä! Voisin jutella aiheesta vaikka kuinka(=

Keskustelua? Aihe varmaan taas ajankohtainen. :(

^

.