Tiedättekös mikä ärsyttää minua tänään suunnattomasti? Voi olla, että se olet sinä.

Voi olla, että se olit sinä, joka pyysit, että lapsesi herätetään 45 minuutin jälkeen päiväunilta, jotta lapsesi menisi puoli kahdeksalta illalla nukkumaan. Koska et muuten ehtisi juoksulenkille. Lapsi sitten itkee ja karjuu 12.45-16.30 siihen asti, kun hänet haetaan, koska on väsynyt ja herätetty kesken unien. Niin ja toki tietenkin herättää ne muut lapset karjumisellaan. Mutta sinä pääset lenkille, sehän on tärkeintä.

Voi olla, että se olet sinä, joka valitat, että me puemme aivan liikaa tai aivan liian vähän lapselle päälle. Me yritämme, me todellakin yritämme. Ja yritämme opetella eri lasten kylmän- ja kuumansietokykyä ja pukea heille vaatteita sen mukaan. Mutta koska lapsia on 30 ja sää vaihtelee koko ajan, aamun ja iltapäivän välillä voi olla 10-15 asteen ero, täydellistä asua ei välttämättä ole. Eilen +2 asteessa kahdella lapsella oli täysin erilaiset varustukset: toisella oli merinovillainen alusasu, jonka päällä collegeasu, jonka päällä villahaalari, jonka päällä toppahaalari. Päässä kauluksellinen pipo, jonka päällä kauluri ja vielä toppapipo. Käsissä toppahanskat, joiden päällä kurahanskat ja jalassa villasukat ja vuorelliset kumisaappaat. Koko komeuden päällä kurahousut. Toisella oli sukkahousut ja pitkähihainen paita, välikausihaalari, kesäpipo, vuorelliset kurahanskat ja vuorettomat kumisaappaat. Molemmat puettu vanhempien toiveiden mukaisesti.

Voi olla, että se olet sinä, joka haluat tietää, söikö lapsesi desin vai puolitoista ruokaa. Koska se on tärkeää, kun miettii, paljonko ruokaa pitää vielä loppupäivän aikana antaa. Ettei liho. Tai laihdu.

Voi olla, että se olet sinä, joka sanoit aamulla lapsellesi tulevasti välipalan jälkeen, mutta tulitkin vasta puoli kuusi, koska palaveri venyi. Ja minä tyhmä täti olin sanonut klo 14 lähtien, että äiti tulee ihan kohta. Kohta venyikin kolmeen ja puoleen tuntiin ja lapsi mietti, tuleeko äiti enää ikinä.

Voi olla, että se olet sinä, joka puhut puhelimeen supertärkeitä asioitasi hakiessasi lasta. Puhut, puhut, nappaat lapsen pihalta ja katsekontaktilla välität meille, että otan lapsen ja lähdet, jatkat puheluasi ja vaihdat hands-freehen ja ajat kotiin. Ja teet tämän joka päivä. Et taida edes tietää, millainen minun ääneni on ja mitä lapsesi teki tänään päiväkodissa. Lapsesi, joka ei sitä osaa vielä kertoa, koska on vasta 1,5-vuotias.