Veljen käytös ihmetyttää
Veljeni on aikuistuttuaan (nyt 22-vuotias) käynyt hyvin etäiseksi, eikä pidä omasta puolestaan yhteyttä minuun eli sisareensa tai vanhempiini. Muiden sisarusten kanssa välit ovat perheen kesken läheiset ja viikottain viestitellään. Lähetin veljelle synttärionnittelut taannoin, eikä hän edes vastannut.
Vaikuttaa suorastaan siltä, että hän olisi jostain suuttunut, en vain saa päähäni mistä! Hän on kaikin puolen normaali tyyppi, sosiaalinen elämä on vilkasta kavereiden kesken, käy töissä ja opiskelee, mutta ei halua jostain syystä pitää perheeseensä yhteyttä. Jouluna kävi syömässä ja lähti sitten kotiinsa kavereiden kanssa.
Vanhempani ottivat jokin aika sitten tämän puheeksi, mutta veli ei kommentoinut.. En ymmärrä. Veli on minulle rakas, aivan kuin muukin perheeni, mutta jostain syystä hän on rakentanut muurin itsensä ja meidän väliin.
Voisiko tämä kuulua itsenäistymisvaiheeseen? Mitä tehdä?
Kommentit (11)
Varmaan koittaa salata teiltä jotain
Älä tee mitään. Todennäköisesti veli nyt itsenäistyy repäisemällä itsensä irti kotipiiristä. Eiköhän se sieltä palailekin sitten kun on saanut henkisesti sen verran ison pesäeron lapsuudenkotiin, että seisoo kunnolla omilla jaloillaan myös henkisesti.
Toisaalta ei aikuisen ihmisen mikään velvollisuus ole koskaan pitää sukulaisiin yhteyttä juurikaan. Esim. itse olen hyvin erakko ihminen, ja tosi vähän olen vanhempien tai veljeni kanssa tekemisissä. En vaan kaipaa mitenkään heidän tai muidenkaan ihmisten seuraa, enkä kannata sellaista ajattelua että pitäisi vaan jostain velvollisuudentunteesta pitää yllä ihmissuhteita.
Kyllä itselläni oli myös tuossa vaiheessa, kun oli juuri muuttanut kotoa, opiskeli ja teki töitä itsenäistymisvaihe. Aika kului kaikkeen muuhun. Olin peruskoulussa myös koulukiusattu ja yliopistosta löysin vihdoin todella hyviä ystäviä. Joten siinä vaiheessa myös heidän kanssaan juhliminen, kahvittelu yms oli listalla ykkösenä. Joten anna ajan kulua. Toiset tarvitsevat enemmän hajurakoa itsenäistyäkseen perheestä
Ei tietenkään ole velvollisuutta pitää yhteyttä, mutta se mikä lähinnä ihmetyttää on se että ilman mitään syytä hän yhtäkkiä vetäytyy omiin oloihinsa eikä vastaa edes synttärionnitteluun. Itsenäistyä saa ja pitää, mutta vastaamatta jättäminen on huonoa käytöstä.
Oma kokemukseni perheestä ja meidän perheestä on se, että se on eräänlainen muuttumaton perusyksikkö elämässä, johon voi aina luottaa ja turvautua.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni perheestä ja meidän perheestä on se, että se on eräänlainen muuttumaton perusyksikkö elämässä, johon voi aina luottaa ja turvautua.
Hänellä on varmaankin oma kokemuksensa perheestä, eikö saa ollakin? :)
Hyvä kuulla, että muullakin on ollut itsenäistymisvaihe. Ja näin uumoilinkin, että asia on. Pitää antaa veljelle tilaa ja koittaa lopettaa ylianalysointi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole velvollisuutta pitää yhteyttä, mutta se mikä lähinnä ihmetyttää on se että ilman mitään syytä hän yhtäkkiä vetäytyy omiin oloihinsa eikä vastaa edes synttärionnitteluun. Itsenäistyä saa ja pitää, mutta vastaamatta jättäminen on huonoa käytöstä.
Oma kokemukseni perheestä ja meidän perheestä on se, että se on eräänlainen muuttumaton perusyksikkö elämässä, johon voi aina luottaa ja turvautua.
Nämä ovat sinun näkemyksiäsi ja arvojasi. Monet ihmiset eivät jaa niitä, eikä ole mikään pakko. Esim. itseäni ei kiinnosta yhtään se mitä muut ihmiset pitää huonona käytöksenä. Perheellä ei ole aikuisella iällä myöskään ollut minulle minkäänlaista merkitystä.
Tosin veljesi tapauksessa, kun hän muuten vaikuttaa sosiaaliselta ihmiseltä, epäilisin että tosiaan on vain tilapäinen itsenäistymisvaihe kyseessä. Yleensä me pysyvämmän pesäeron tekevät ollaan yleensäkin erakkoluonteisia, sellaisia jotka ei kavereistakaan välitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään ole velvollisuutta pitää yhteyttä, mutta se mikä lähinnä ihmetyttää on se että ilman mitään syytä hän yhtäkkiä vetäytyy omiin oloihinsa eikä vastaa edes synttärionnitteluun. Itsenäistyä saa ja pitää, mutta vastaamatta jättäminen on huonoa käytöstä.
Oma kokemukseni perheestä ja meidän perheestä on se, että se on eräänlainen muuttumaton perusyksikkö elämässä, johon voi aina luottaa ja turvautua.
jOS HÄNELLÄ ON NYT KIIREINEN JA VILKAS VAIHE ELÄMÄSSÄ, EI EHKÄ EHDI JA MUISTA KAIKEN KESKELLÄ NAPUTELLA KIITOSVIESTIÄ. sITÄPAITSI AIKA MONI YMMÄRTÄÄ ONNITTELUN NIIN, ETTEI NIIHIN VASTAILLA TAKAISIN. eSIM. JOULUKORTTIINKAAN.
sORRY JAI CAPS LOCK PÄÄLLE.
Kyllä ihmisessä on jotain vikaa jos ei perhettään vähäälään arvosta. Ei mielestäni voi laittaa epäsosiaalisuuden piikkiin. Pakko olla taustalla jotain traumaa tai negatiivista perhekokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisessä on jotain vikaa jos ei perhettään vähäälään arvosta. Ei mielestäni voi laittaa epäsosiaalisuuden piikkiin. Pakko olla taustalla jotain traumaa tai negatiivista perhekokemusta.
Kieltämättä... Miltä teistä lapsellisesta tuntuisi että oma lapsi katkaisee välit ilman syytä ja kokee ettei aikuisena perheellä ole mitään väliä?
Ei siinä mitään tarvi tehdä, anna hänen aikuistua tavallaan.