Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaaliala, amk ja "hyvä henkinen tasapaino" - Mitä se käytännössä tarkoittaa?
08.03.2016 |
Olen siis kärsinyt traumaperäisestä stressihäiriöstä, keskivaikeasta masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä. Olin viime vuonna sairauspäivärahalla ja sen jälkeen 6kk kuntoutustuella jonka aikana sain suoritettua ed. tutkinnon loppuun. Nyt kiinnostaisi sosiaalialan opinnot, mutta voiko tyssätä nyt tähän henkiseen tasapainoon? Kuntoutustuki auttoi hyvin, olen saanut keskusteluapua ja tilanteeni on nyt hyvä. Aion myös jatkaa mtt:n asiakkuutta ja sitä kautta järjestettävää keskusteluapua tulevaisuudessakin, joskin harvemmilla käynneillä. Omasta mielestäni voin nyt paremmn kuin koskaan, oloni on tasapainoinen ja kyseessä on unelma-ala.
Mitä tuo hyvä henkinen tasapaino siis käytännössä tarkoittaa? Mistään ei tunnu löytyvän tietoa, eikä oponikaan osannut kertoa.
Kommentit (7)
Sillä haetaan
a) potilasturvallisuutta. Sitä, että sulla hermo kestää hoitaa potilaita jotka on täysin sun armoilla ja puolustuskyvyttömiä kaikenlaista väkivaltaa vastaan. Ja että sulla ei ole päihdeongelmaa, minkä vuoksi ne potilaiden kipulääkkeet meneekin ihan omaan nassuun ja esimerkiksi muistisairas potilas joutuu olemaan tuskissaan osaamatta itse sitä ilmaista.
b) sun omaa jaksamista. Hoitotyön tilanteet voivat olla rankkoja. Ne voivat olla henkisesti ja emotionaalisesti hyvin kuormittavia tilanteita. Jos ei ole kunnossa, niitä ei jaksa vaan uupuu.
Hoidossa oleva maasennnus ja vaikeudet elämässä eivät itsessään ole mikään este opiskelulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos hyvästä ja kattavasta vastauksesta kakkoselle. Päihdeongelmaa ei ole, ja oma jaksaminen on nykyään ihan ok - ja jatkuvasti parempaan ollaan menossa. Uskoisin että minulla on kaikki edellytyksen suoriutua ko. työstä. Kysessä ei siis ole sosionomi eikä sh.
No mun tuttu on sosiaalialalla ja se on henkisesti hyvin epätasapainoinen ja huono roolimalli, mut siellä se vaan saa neuvoo epävarmoja nuoria. Siis ei ole todettu koskaan mitään, koska osaa teeskennellä niin hyvin. Musta on aika ironinen toi tilanne.
Se tarkottaa sitä, että jaksat ja hyväksyt sen, että sua kiusataan. Kollegat ja asiakkaat ilkeilevät päivittäin
Sanoisin näin opiskelijana, että huono idea. Meidän ryhmässä on yksi opiskelija, joka keskeyttää nyt, koska ei pysty jatkamaan. Ja on siis myös traumasta kärsivä. Sosionomi joutuu työskentelemään esimerkiksi väkivallan, lasten seksuaalisen hyväksikäytön, koulukiusaamisen, yms. kentillä. Jos itsellä on traumaa, trauma voi iskeä päälle asiakkaan tilanteen takia ja silloin menettää ammatillisuutensa. Sosiaaliala houkuttelee särkyneitä ihmisiä. Siihen liittyy varmaankin jonkinlainen itsehoidollinen aspekti. Mutta sosionomin työssä voi vertaisuudesta olla vakavaa haittaa, jos ongelmat eivät ole sataprosenttisesti jo mennyttä ja käsiteltyinä. Mikäli prosessi on kesken, en voi mitenkään suositella hakeutumista kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro ensin miten sosiaaliala ois just sun unelma-ala? Mitä luulet että se työ on käytännössä?
Alue: Aihe vapaa
Alapeukkua taas tulee, mutta ymmärränkö nyt oikein etten arvon peukuttajan mielestä sovellu ko. alalle?