Omat "erikoisemmat" piirteensä vai autismikirjoa?

Pian 13v täyttävä poika ollut aina enemmän tai vähemmän "erikoinen" tyyppi, mutta ei niin, että esim päiväkodissa jossa oli 3,5-6v ikäisenä, olisi kiinnitetty mihinkään ns huomiota tai olisi jostakin "narahtanut" ja ryhmässä kuitenkin työskenteli 2kpl lto:ta. Myöskään koulussa ei ole koskaan mistään sanottu että olisiko jotakin vai ei ja kohta päättyy ala-aste.

Mutta siis sen lisäksi että poika on hyvin temperamenttinen ja lyhytpinnainen niin on joitakin muita juttuja jotka, vaihteeksi, mietityttävät minua. Hän ei kaipaa yhtään, ei siis tippaakaan, kaveriseuraa vapaa-ajalla, ei yhtään. Harrastaa joukkuelajia 2-3x/vkossa mutta ei siinäkään pahemmin hakeudu porukkaan mukaan eikä ota kontaktia enempää kuin on ns pakko. Hän tykkää ulkoilla pää syvällä hupun sisässä, ikäänkuin piilossa. Tämä korostunut viime 1v aikana. Hän ei pidä katsekontaktista yhtään vieraampien ihmisten kanssa. Välillä vilkaisee kasvoihin päin ja sitten taas pää painuksiin ja räplää esim paidan hihojaan. Hän haluaa juoda aina tietystä mukista vetensä koska vesi maistuu siitä paremmalle, se muuten luki jossain tiede-artikkelissa miten vesi maistuu paremmalta muistaakseni oranssista mukista kuin esim lasista..
Hän menettää malttinsa nopeasti, on tosi voimakastunteinen ihminen. Tietyt jutut tosi tärkeitä. Muisti on erittäin hyvä, ulkoalukemisjutut esim kokeeseen helppoja, sen sijaan jotkut abstraktimmat asiat vaikeampia. Lukee englantia kuin "piru raamattua", ei ymmärrä miten joku onkin suomeksi jotakin ihan muuta kuin teksti tai sana sanoo, esimerkkiä en nyt jaksa muistaa.
Väsyttää koska poika on oikeasti todella rasittava tyyppi päivittäin jonkin verran. Ei ymmärrä lopettaa jotakin jäynäänsä/kiusantekoaan ajoissa vaan vasta kun hänelle hermostuu tms. Hygienia-asiat tökkii, ei välitä vaikka haisisi hielle mutta toki peseytyy ja käyttää dödöä.

En tiedä, tutkiiko ne näitä juttuja yläkoulun puolella vai jatketaanko tässä porskuttamista kuten tähänkin asti...