Ulkonäköä palvova yhteiskunta ahdistaa
Kaipaisin teiltä nyt näkökulmia tai vertaistukea tai jotain. Olen niin ahdistunut naisena, kun tuntuu että vielä nykyaikakin naisen tärkein ominaisuus on ulkonäkö, joka määrää leijonaosan markkina-arvosta. Ahdistaa kaikki instagramit ja blogit, joissa kauniilla ihmisillä on kauniita kuvia. Sitten vielä kun kauneusleikkaukset yms toimenpiteet ovat yleistyneet ja verrattain moni niihin turvautuu, tulee olo että ei missään nimessä kelpaa enää "luomuna". Jos olisin peruskaunis, olisin luultavasti silti jonkin verran huolissani kelpaanko, mutta minun tilanteessani mietin ulkonäköäni lähes koko valveillaoloaikani. Minulla on jo nyt lista toimenpiteistä, mitä haluaisin itselleni tehtävän, ainoastaan rahat ei riitä. Olen aika nuori, mutta riesanani on jo nyt paha couperosa-iho, suonikohjuja ja nasolabiaalijuonteet sekä suupielet kääntyvät ikävän näköisesti maata kohti :( eikä ole kuvittelua, koska minulle on näistä huomauteltukin ja esim. kosmetologi oli sitä mieltä että kannattaisi käydä laseroinnissa. Suomeksi näytän siis rupsahtaneelta, paljon ikäistäni vanhemmalta. How old -sovellus arvioi kuvani aina 7-15 vanhemmaksi mitä todellisuudessa olen :((
Olen niin masentunut ulkonäköni takia, ja pelkään hakea suunnittelemalleni alalle, sillä siellä on paljon esilläoloa. Pitäisi tietysti olla kiitollinen että on suht terve jne, mutten voi sille mitään että alan itkeä joskus kun katson peiliin. Kertokaa siis, miten te näette tämän asian? Onko ulkonäöllä oikeasti niin suuri merkitys ja helpottavatko ulkonäköpaineet koskaan? Entä te itsenne rumiksi mieltävät, oletteko sinut itsenne kanssa ja onnistuneet ikään kuin kompensoimaan mielestänne puutteellista ulkokuorta jollakin muulla hyveellä?
Tällaisella vuodatuksella aloitan nyt viikonloppuni. Kiitos vastaajille!
Kommentit (5)
öshfös74985 kirjoitti:
Nasolabiaalijuonteet? Ja mäkun luulin olevani sekaisin.
Naso viittaa nenään, labia huuliin.
Hmm, itse en koe ollenkaan ulkonäköpaineita. Se on tosin helpompaa näin iän myötä, kun olen jo nelikymppinen.
Minun puolestani yhteiskunta ja muut ihmiset saa palvoa ulkonäköä ihan niin paljon kuin niitä huvittaa, mutta minä en siihen peliin osallistu. Minä olen mikä olen, enkä mieti mitä muut minusta ja ulkonäöstäni ajattelevat. Työelämässä pärjään ammattitaidollani ja osaamisellani, en pärställä. Parisuhteista en onneksi ole kiinnostunut, joten ei tarvitse miesten viehättämistäkään miettiä.
Minusta koko ulkonäöllä ei ole mitään väliä, ellei itse omaksu mieleensä joidenkin toisten pinnallisten ihmisten asenteita ja sitten punnitse itseään niitä oletuksia vastaan. Itse en ajattele ulkonäköäni käytännössä koskaan, joten asia ei mitenkään häiritse elämääni. Ei silti, vaikka olen aina ollut muiden ihmisten mielestä poikkeuksellisen ruma.
Ei noista kannata välittää. Liiku kaupungilla ja kaupoissa yms ja katso porukkaa. Kuinka monta erityisen kaunista näät sadassa tallaajassa? Niimpä.
Kyllä se näin vähän pömppövatsaisena pullanaamaisena miehenäkin ahdistaa. Kun tuntuu että naiset kuolaavat niiden 'kilpahevos'mallisten miesten perään. Ei pelkästään se löysä kroppa, mutta korvien välissäkin pitäisi olla sitä suorituskykyä. Ts. älyä, hoksottimia, monipuolisia kiinnostuksen kohteita jne. Jos ei nämä ominaisuudet ole huippuluokkaa, niin aika rämpimistä tämä naisen löytäminen on.
Nasolabiaalijuonteet? Ja mäkun luulin olevani sekaisin.