Miten reagoisit, jos sinusta tehtäisiin kiusaamistarkoituksessa keksitty lastensuojeluilmoitus?

Menisin varmaan shokkiin. Jotenkin se ajatus, että joku jossain ajattelee meistä jotain noin pahaa? En heti ehkä osaisinko edes alkaa miettiä kuka se olisi, olisin varmaan vaan niin shokissa.

Myöhemmin varmaan alkaisin selvitellä kuka se voisi olla, kyselisin kaikilta tutuiltani, jos kehtaisin. Toisaalta tosi paikan tullen en ehkä haluaisi sittenkään levitellä tietoa että meistä olisi tehty tuollainen ilmoitus. Mutta varmaan epäilisin kaikkia tuntemiani ihmisiä ja lähimmiltä kysyisin suoraan. 

Olisin kyllä tosi ihmeissäni ja pettynyt. En ennen tuota toista keskustelua tiennyt edes että niitäkin käytetään kiusaamisen välineinä. Jos olis sattunut siihen aikaan kun olin univelkainen, niin varmaan olisin ruvennut itkemään. Se ei varmaan sosiaaliviranomaisten silmissä olisi antanaut kovin hyvää kuvaa. En osaa edes kuvitella miltä tuntuisi, tosi pahalta. Varmaan kyseenalaistaisin itseni äitinä, ja kun saisin kerättyä itseni, alkaisin selvittää kuka ja miksi sen on tehnyt. En kyllä tiedä, miksi tekijä myöntäisi, jos olisi sen ilkeyttään tehnyt. Kyllä tuo horjuttaisi perusluottamusta ihmisiin ja turvallisuuden tunnetta. 

RIippuen ilmon sisällöstä, varmaan kyyläisin naapureita tai lasten kaverien vanhempia ja kaikkia mahdollisia tyyppejä ja miettisin kuka se voisi olla ja miksi...

Järkyttyisin, kauhistuisin, itkisin. Puhuisin tietysti viranomaisten kanssa ihan avoimesti ja rehdisti, koska uupumus ei ole mikään rikos. Luultavasti hakisin tukea myös mielenterveystoimistosta tuttujen terapeuttien luota.

Muuttuisin joksikin aikaa sulkeutuneeksi omista asioistani tuttaville. Aika kyllä näyttäisi kuka jutun takana oli. Olisi hienoa päästä katsomaan suoraan silmiin ja sanoa jäätävästi, että hänelle on riittävän kova kohtalo joutua elämään itsensä kanssa joka jumalan päivä. Hyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttyisin, kauhistuisin, itkisin. Puhuisin tietysti viranomaisten kanssa ihan avoimesti ja rehdisti, koska uupumus ei ole mikään rikos. Luultavasti hakisin tukea myös mielenterveystoimistosta tuttujen terapeuttien luota.

Muuttuisin joksikin aikaa sulkeutuneeksi omista asioistani tuttaville. Aika kyllä näyttäisi kuka jutun takana oli. Olisi hienoa päästä katsomaan suoraan silmiin ja sanoa jäätävästi, että hänelle on riittävän kova kohtalo joutua elämään itsensä kanssa joka jumalan päivä. Hyvästi.

Todellakin. Uskon, että tällaiselle henkilölle kyllä itsensä kanssa eläminen riittää sopivaksi kohtaloksi. 

Kehtaisitteko puhua avoimesti tuttaville että tällainen perätön ilmoitus on tehty? En ole ihan varma, koska juorut voisivat lähteä liikkeelle, ja perhe leimautuisi. Vaikka mitään syytä alunperin ei olisi ollut. Kyllä ottaisi päähän! 

Onneksi mun väsyneinä vuosina ympärillä ei ollut ketään noin kettumaista ihmistä. Olis nimittäin tasan tarkkaan osunut jos olisi silloin liioitellut jotakin asiaa ja laittanut meistä ilmoituksen. Itse ilmoitus olisi tuskin johtanut yhtään mihinkään mutta se loukkaantumisen ja epävarmuuden tunne, että joku meidät tunteva olisi tehnyt tuollaisen tempun meille. Se veisi kyllä syvälle suohon pitkäksi aikaa.