Terminologianatsit ja mielensäpahoittajat

Ensiksi: minä en ole maailmankuvaltani kapeakatseinen, enkä väheksy ihmisiä sukupuolen, seksuaalisuuden, etnisyyden tai muun vastaavan syyn perusteella. Edustan itsekin tiettyjä vähemmistöjä. En pidä ihmisten solvaamisesta, enkä tosiaan kannata persunuorten viimeisintä älynväläystä. Kuitenkin, joihinkin asioihin alkaa mennä hermo.

Miten ihmeessä joillekin voi olla kuolemanvakava kysymys, käyttääkö joku sellaisia sanoja kuin "sukupuolielin" tai "sukupuolitauti", tai loukkaantuu verisesti jos sanoo jotakuta mieheksi, naiseksi, tytöksi tai pojaksi? Joo, sukupuolitauti ei tarkoita että sukupuolessa olisi tauti, ja joo-o, se pissivehkeet ei määritä yksinään kenenkään sukupuolta. Ihan varmasti olen joitakin kertoja myös sukupuolittanut jonkun henkilön vahingossa väärin, mutta onko paha asia sanoa kassatätiä kassatädiksi, vaikka ei ole kysynyt tämän sukupuoli-identiteettiä? (Jonkun mielestä "täti" on loukkaava sana, tiedän.)

Keskustelu on hirveän vaikeaa sellaisen ihmisen kanssa, joka hyökkää jatkuvasti keskustelukumppanin sanavalintoja vastaan, eikä välitä asiasisällöstä mitään. Miksi ihmisoikeusaktivismin pitää sisältää niin paljon räyhäämistä? Eikö sanoma menisi paremmin perille kun keskustelisi, eikä raivoaisi?

PS: Yritän välttää edellä kuvaamiani henkilöitä ja heidän kanssaan keskustelua, mutta se ei täysin onnistu, ellen halua irtautua suvustani ja ystävistäni. Toisinaan kyllä tekisi mieli laittaa välejä poikki moneen suuntaan.