keskivaikean dysfasialapsen tulevaisuus

on pojalla mm. keskivaikea dysfasia. Poika aloitti nyt eka luokan dysfasia luokassa ja näyttää pärjäävän ihan hyvin muiden mukana. Dysfasia näkyy edelleen puheen tuotossa, puhe on epäselvää, sanojen taivutukset vääriä, lauseet välillä " omituisia" jne. Puheen ymmärryksessä ei enään niin paljon probleemaa kuin vielä 3v. nyt ne näkyvät enään monimutkaisempien ohjeiden ymmärtämisessä.



Kaverit eivät ainakaan vielä ole mitenkään erityisesti kummastelleet pojan puhetta ja olemme neuvoneet häntä kertomaan ihan suoraan ihmettelijöille että hänellä on dysfasia. Välillä häntä selvästi harmittaa oman puheensa kankeus ja se että muut eivät aina ymmärrä, mutta ainakaan vielä tämä vamma ei häntä mitenkään erityisesti mietitytä.



Hän pelaa jalkapalloa ja sählyä ihan niinkuin muutkin, nyt hän tosin on alkanut murehtia sitä, että mm. hänen jalkansa lihakset ovat hiukan heikommat kuin kavereiden, joten esim. potkut eivät ole niin kovia. Yleensäkkin nämä motoriikkaan liittyvät jutut tuntuvat harmittavan enemmän kuin puheen ongelmat, poikien maailma kun taitaa olla aika fyysinen. Eli se ei niinkään haittaa vaikka puhe taidot olisivat jotenkin vähän vailinaiset kunhan pallon peluu sujuu...

Meillä on 6-vuotias poika jolla on dysfasia. Dysfasia todettiin 4-vuotiaana , mutta asiaan kiinnitettiin huomiota jo pojan ollessa 3-vuotias. Puhe oli pienenä epäselvää ja sanavarasto oli niukka.



Tällä hetkellä poika on integroidussa päiväkotiryhmässä , jossa käy eskarinsa. HÄnellä on paljon kavereita harrastusten parissa ja kotipihalla.

Kaverit eivät ole meilläkään vielä kommentoineet tai sanoneet pojan puheesta mitään..eikä kyllä sitä enää oikeen huomakkaan , jos ei oikeen tarkkaan ala kuuntelemaan.



Poika käy kesäisin pelaamassa jalkapalloa ja menee siellä kuin muut ikätoveritkin.eli ihan täysillä mukana!



Yleisurheilu kilpailuissa olemme koko kesän käyneet ja hyvin menee 7-vuotiaiden sarjassa juoksu kuin pituuskin , palkintoja on melkein joka kisasta tullut :) NYt alkoi urheilukoulu ja poika on siitä ihan haltioissaan.. aluksi epäillytti pojan pärjääminen siellä koska ryhmässä on 3 6-vuotiasta ja loput 8-10 vuotiaita..mutta eipä se poikaa paljon haitannut..äitiä vain vähän pelotti ;)



Ensi viikolla alkaa jääkiekko ja poika pääsee ekan kerran joukkueeseen pelaamaan. tänään käytiin ostamassa jäkis varusteet ja tuolla se viilettää uuden jäkiskypärän kanssa ulkona :D



Helmikuussa aloitamme " taistelun" koulu paikasta ja uskon että poika tulee pärjäämään hyvin , kunhan pääsee dysfasia luokalle. Nyt on jo melkein kaikki kirjaimet halussa ja laskemaan opettelu näyttää sujuvan hienosti...



Omatoiminen poika joka varmasti tulee pärjäämään tulevaisuudessa..=)

Hei,



Minulla on nyt 9-vuotias dysfaattinen poika, jolla todettiin vaikea-asteinen puheen tuoton häiriö noin 3-vuotiaana. Tällä hetkellä poika käy erityiskoulua (integraatiota yleisopetukseen suunnitellaan), pelaa paikallisessa nappulaliigassa " normaalien" lasten kanssa ja käy normaaleilla ratsastustunneilla. Kirjoittaa ja lukee hyvin, matematiikka on lempiaine, kaikinpuolin on vaikea käsittää, ettei hänellä ollut neljävuotiaana sanoja lainkaan !

Uutterasti vaan terapiaa (myös toimintaterapiaa !!), harrastuksia ja sopeuttamista " normaaleiden" lasten joukkoon, niin hyvä tulee.

Olen ns. uusi äiti tässä keskuteluverkossa ja olin huolestunut, kun näin vähän kirjoitetaan... Caroline- puhut asiaa. Varhaista kuntoutusta vaan ja vaadi lapsesi integroituun pienryhmään. Välillä joutuu olemaan ns. " hankala äiti" ja vaatimaan kaikkea, mutta se on lapsen etu- ja perheen. On jaksettava taistella, mutta YKSIN ei tarvitse taistella. Vertaistuki on tärkeää.

Koska lapsesi tutkimukset ovat kesken, on myös ennuste teidän vanhampien harmiksi vaikea. Kuitenkin lapsesi puhuu jo sanoja ja jonkin lauseen ja ymmärtää puhetta. Hienoa! Siitä on hyvä ponnistaa eteenpäin. Ja tietysti on tärkeää, että puheterapia on lähtenyt käyntiin.



Oma poikani sanoi ensimmäiset sanan tapaiset sanat 3½-vuotiaana. Varsinaisesti puhe lähti käyntiin 4v, jolloin päiväkotiin mennessään sanoi 20 sanaa tai sanan tapaista. Puheterapia kesti kaikkineen 5 vuotta, jotta viimeinenkin kadoksissa ollut K-äänne löytyi. Senkin jälkeen k ja t meni vuoden verran kirjoitettaessa sekaisin. Viimetalvena tehdyssä testissä ei todetty dysfasiaan viittaavaa (13v). Pojan ongelmana on alunperin pääasiassa ollut ekspressiivin eli puheen tuoton dysfasia, josta nykyisin puhutaan myös suun alueen dyspraksiana eli lihasten motorisen toiminnan ohjauksen vaikeutena. Pojalla dyspraksiaa myös muulla kehossa. Isovanhemmat suhtautuvat hyvin eri tavoilla pojan vaikeuteen. Osa opetteli viittomat joita poika aluksi käytti ja näin löytyi yhteinen kieli, osan kanssa ei ollut mitään yhteistä kommunikointia. Myös kuvat oli ahkerassa käytössä, kun poika selvitti asioita.



Onnea teille puheen opetteluun, kuvat, viittomat ja kirjat auttavat paljon yhteisten asioiden selvittelyssä!

Minulla vähän isompi lapsi jolla dysfasia.Poikani on 23-vuotias.Dysfasia todettiin 3-vuotiaana ja alkoi kuntoutus.Esikoulussa oli avustajan kanssa kun muuten ei osannut seurata missä mennään.Alkoi koulu ensin oli puhe dysfasia-luokalle menosta mutta sitten lääkärin vaihtuessa poikani laitettiin normaaliin peruskouluun vaikka opettaja ei saanut puheesta paljoakaan selvää.Lääkäri teki virhearvion.Eka luokka meni vähän niin ja näin mutta puhealkoi selkiytymään ja poikani kävi meidän pyynnöstä ekaluokan uudestaan ja sitten koulunkäynti alkoi jollainlailla sujua.Luokalta toiselle päästiin juuri ja juuri mutta mitään apuaoppimis ja ymmärtämisvaikeuksiin ei saatu olihan lamaaika.Ammattikoulu meni jo paremmin mutta sai mukautettua kielten opetusta.Nyt poikani on vakituisessa työpaikassa hoitaa työnsä hyvin.Se on aika selkeää työtä joten se oli helppo oppia.Mutta asioitten ymmärtämis ja hahmotusvaikeutta on edelleenkin,varsinkin silloin kun asiat ei ole kongreetisesti nähtävänä eli silloin kun tarvitsee hahmotus ja ymmärtämiskykyä.Tämä on selvästi nähtävänä vertauskohteena perheemme muut lapset.Yksi esimerkki on hänen lapsensa joka on sijoitettuna meille isovanhemmille.Avopuoliso on ongelmainen ja eivät kumpikaan ymmärtäneet lapsen tuomaa vastuuta ja hoidon tarvetta.