Lue keskustelun säännöt.
9+1 kommenttia mitä koliikin kokenut vanhempi ei halua kuulla
29.02.2016 |
Ko. bloggaajalla keskustelu äityleissä, onko kaikki äidit noin herkkiä kommenteille?? Hyvällä kuitenkin kaikkea sanottu?
Kommentit (16)
No, itsekin teki mieli ruveta itkemään tai sanoa jotain ilkeää, kun työkaveri ihan tosissaan kysyi: "ootteko te ajatellu kokeilla unikoulua?" Meillä siis lapsi alkoi nukkumaan vasta kolmevuotiaana täysiä öitä. Sitä ennen huusi ja riekkui kaikki yöt ilman mitään syytä, ja kaikki keinot oli jo kokeiltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän jäi kieltämättä olo ettei apu ja neuvot kelpaa..
Vierailija kirjoitti:
Vähän jäi kieltämättä olo ettei apu ja neuvot kelpaa..
Ihan vinkkinä: ihminen, jolla on elämässään ongelma, on yleensä jo kokeillut niitä ilmeisimpiä ratkaisukeinoja. Et auta millään tavalla päsmäröimällä, että hei ootko tehnyt näin. Hierot vain omaa egoasi "neuvomalla".
Vierailija kirjoitti:
Vähän jäi kieltämättä olo ettei apu ja neuvot kelpaa..
Ne hyväntahtoisetkin neuvot alkavat vituttamaan silloin, kun niitä kuulee jatkuvasti ja ihmisiltä, jotka eivät tiedä tilanteesta mitään, saati ole kokenut vastaavaa. Tyrkytetään neuvoja ottaa yöllä kurkku suorana huutava taapero perhepetiin, vaikka taapero huutaa sielläkin yhtä kovaa. Käsketään tassutella parivuotiasta, vaikka siitä ei ole hevonpaskan hyötyä. Jne. Kyllä minäkin tajusin, että ihmiset tarkoittivat vain hyvää. Silti teki mieli vetää itkupotkuraivarit jokaisen "hyväntahtoisen" neuvon jälkeen, kun oli saanut nukkua yöllä huikeat kaksi tuntia ennen kuin raahautui seiskaksi töihin. T. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän jäi kieltämättä olo ettei apu ja neuvot kelpaa..
Ne hyväntahtoisetkin neuvot alkavat vituttamaan silloin, kun niitä kuulee jatkuvasti ja ihmisiltä, jotka eivät tiedä tilanteesta mitään, saati ole kokenut vastaavaa. Tyrkytetään neuvoja ottaa yöllä kurkku suorana huutava taapero perhepetiin, vaikka taapero huutaa sielläkin yhtä kovaa. Käsketään tassutella parivuotiasta, vaikka siitä ei ole hevonpaskan hyötyä. Jne. Kyllä minäkin tajusin, että ihmiset tarkoittivat vain hyvää. Silti teki mieli vetää itkupotkuraivarit jokaisen "hyväntahtoisen" neuvon jälkeen, kun oli saanut nukkua yöllä huikeat kaksi tuntia ennen kuin raahautui seiskaksi töihin. T. 3
Korjaan!!!! T. 2
No onpas asenne. Ymmärrän kyllä ettei ketään halua tollaisia kuulla mutta sanattomaks siinä menee ku yrittää vaan jotain vastata. Ihminen on myös utelias ja usein "pahoitteleva" luonne. Myös itsekäs ja osaa puhua omasta edustaan että mää kato osaan!
Musta olis kyl hyvä että tota vois sanoa niille kommentoineille ihan siinäkin rakentavasti vastaan että tuolla lailla ei ole hyvä koliikkivauvan äidille sanoa eikä sitten purkausnillittää blogiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko 2 käyttänyt lääkärissä lasta ja todella VAATINU tutkimuksia. Ei ole kyllä mitenkään normaalia enää tollanen.
Meidän esikoisella oli mukava unihäiriöt, ekat kokonaiset yöt nukkumaan seitsemän vuotiaana. Oli ihan kunnon unilääkkeet käytössä (enkä puhun nyt mistään melatoniinista) Nyt täyttää 9 ja edelleen herää lähes joka yö johonkin asiaan. Nykyään osaa jo ite alkaa uudelleen nukkumaan.
Kun on sellaiset kuusi vuotta valvonut tän yhden takia (jossain sumussa tuli tehtyä hälle vielä velikin ) ja joku alkoi suosittelemaan unikoulua tai tassuttelua, teki mieli tassutella vähän sen suosittelijan naamaa...
Toivotin kyllä ystävällisesti kaikki neuvoja tervetulleiksi meille yötä viettämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko 2 käyttänyt lääkärissä lasta ja todella VAATINU tutkimuksia. Ei ole kyllä mitenkään normaalia enää tollanen.
Ai, lisää näitä hyviä neuvoja, jotka pitäisi ottaa hyväntahtoisena. 🙄 Juostiin kiitos vaan lääkärissä vaikka ja kuinka. Eipä mitään löytynyt. Nyt lapsi on 3.5v ja nukkunut puolivuotta niin kuin ihmiset nukkuu. Mutta joo. Kommenttisi taisi olla yksi yleisimmistä neuvoista, joita pahimpina aikoina sai. Teki mieli vastata, että "ei olla. Meistä on mukavaa kun lapsi huutaa kaikki yöt eikä edes haluta tietää syytä." T. 2
En tiedä auttaako mut meillä iltaitkut ja huudot loppu kuin seinään kun lopetin d-vitamiinin antamisen. Ekan pisaran kun sai ne alko.
Muutenkin lähtisin etsimään syytä tuommoiseen iltahulinaan jostain syvemmält. Monesti se vanhempi on jo niin loppu ja väsynyt ja kaavoihin kangustunut et koko homma voi olla ns itse aiheutettua. Kun asiaa on jatkunut useamman vuoden on siitä vaikea päästä pois. Just tästä kertoo esim super nanny ohjelma. Eli perheen tulisi oppia täysin uusi tapa mennä nukkumaan. Ja tän myötäminen on monelle suurin ongelma. Tulee helposti sokeaksi omalle tilanteelle.
Muistan kun ystävä tuskaili lapsen syömisen kanssa. Se oli oikeasti surkeaa katsottavaa. Eka alkaa se täydellisen ruuan valmistus. Kireenä kuoritaan vihanneksia ja höyrytetään, tunnelma kiristyy kun lapsi nostetaan pöytään, sit ruoka nenän eteen ja jännittynyt äiti kireällä naamalla hymyilee et syös nyt ja nam nam ku on hyvää ja aijai että. Ja laps kieltäytyy kaikest. Ja tiputtaa kaiken lattialle. Ja sit mutsi siivoo itku kurkus ku taas tää meni näin.
Tossakin siit ruuasta ja syömisestä pitää tehdä eka kivaa ja hauskaa. Kireys pois. Syödään mikä maistuu ja vaik leikitään samal.
Tai moni uhkailee lasta nukkumisel. Et jos et ny o kiltisti ni saat mennä nukkumaan. Eli nukkuminen on rangaistus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä auttaako mut meillä iltaitkut ja huudot loppu kuin seinään kun lopetin d-vitamiinin antamisen. Ekan pisaran kun sai ne alko.
Muutenkin lähtisin etsimään syytä tuommoiseen iltahulinaan jostain syvemmält. Monesti se vanhempi on jo niin loppu ja väsynyt ja kaavoihin kangustunut et koko homma voi olla ns itse aiheutettua. Kun asiaa on jatkunut useamman vuoden on siitä vaikea päästä pois. Just tästä kertoo esim super nanny ohjelma. Eli perheen tulisi oppia täysin uusi tapa mennä nukkumaan. Ja tän myötäminen on monelle suurin ongelma. Tulee helposti sokeaksi omalle tilanteelle.
Muistan kun ystävä tuskaili lapsen syömisen kanssa. Se oli oikeasti surkeaa katsottavaa. Eka alkaa se täydellisen ruuan valmistus. Kireenä kuoritaan vihanneksia ja höyrytetään, tunnelma kiristyy kun lapsi nostetaan pöytään, sit ruoka nenän eteen ja jännittynyt äiti kireällä naamalla hymyilee et syös nyt ja nam nam ku on hyvää ja aijai että. Ja laps kieltäytyy kaikest. Ja tiputtaa kaiken lattialle. Ja sit mutsi siivoo itku kurkus ku taas tää meni näin.
Tossakin siit ruuasta ja syömisestä pitää tehdä eka kivaa ja hauskaa. Kireys pois. Syödään mikä maistuu ja vaik leikitään samal.
Tai moni uhkailee lasta nukkumisel. Et jos et ny o kiltisti ni saat mennä nukkumaan. Eli nukkuminen on rangaistus!
Kokeile itse valvoa enemmän kuin kroppa kestää kuunnellen sydäntäriipivää itkua, vaikka viikko. Ja kokeile sen jälkeen miten paljon herkemmällä sun omatkin tunteet on... Pelkkä yliväsymys saa ihmisen vähän herkäksi. Siihen kun lisätään synnytyksen jälkeiset hormonit ja imetyshormonit, sekä huoli toisen tuskasta, niin saattaa hermostua ja loukkaantua siitä vähän pienemmästäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mym kirjoitti:
En tiedä auttaako mut meillä iltaitkut ja huudot loppu kuin seinään kun lopetin d-vitamiinin antamisen. Ekan pisaran kun sai ne alko.
Muutenkin lähtisin etsimään syytä tuommoiseen iltahulinaan jostain syvemmält. Monesti se vanhempi on jo niin loppu ja väsynyt ja kaavoihin kangustunut et koko homma voi olla ns itse aiheutettua. Kun asiaa on jatkunut useamman vuoden on siitä vaikea päästä pois. Just tästä kertoo esim super nanny ohjelma. Eli perheen tulisi oppia täysin uusi tapa mennä nukkumaan. Ja tän myötäminen on monelle suurin ongelma. Tulee helposti sokeaksi omalle tilanteelle.
Muistan kun ystävä tuskaili lapsen syömisen kanssa. Se oli oikeasti surkeaa katsottavaa. Eka alkaa se täydellisen ruuan valmistus. Kireenä kuoritaan vihanneksia ja höyrytetään, tunnelma kiristyy kun lapsi nostetaan pöytään, sit ruoka nenän eteen ja jännittynyt äiti kireällä naamalla hymyilee et syös nyt ja nam nam ku on hyvää ja aijai että. Ja laps kieltäytyy kaikest. Ja tiputtaa kaiken lattialle. Ja sit mutsi siivoo itku kurkus ku taas tää meni näin.
Tossakin siit ruuasta ja syömisestä pitää tehdä eka kivaa ja hauskaa. Kireys pois. Syödään mikä maistuu ja vaik leikitään samal.
Tai moni uhkailee lasta nukkumisel. Et jos et ny o kiltisti ni saat mennä nukkumaan. Eli nukkuminen on rangaistus!
Ja, että jos lapsi nukkuu tai syö huonosti, niin se on tod näk vanhempien vika? Taas näitä kommentteja, joita huonosti nukkuvan/syövän lapsen vanhempi kuulee liikaa ja jatkuvasti.
törmäsin ryhmässä tähän ja lupaili ensi viikolle postausta koliikista. lisää valitusta siis luvassa. ei kai se omaakaan mieltä helpota kun rypee aiheessa edelleen!?
http://www.oosiellajossainmun.fi/2016/02/9-1-asiaa-joita-koliikkilapsen… siis tämä