Lue keskustelun säännöt.
Muita kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia paikalla?
25.02.2016 |
Onko ollut paljon sairaalajaksoja, mikä lääkitys ja oletteko työelämässä? Itse olen ollut pois työelämästä jo 5 vuotta, kuntoutustuella edelleen, terapeutti ehdotti jo eläkettä 😐 Muutama sairaalajakso, psykoottisen masennuksen ja manian takia. Nyt lääkityksenä Deprakine 2000mg, Abilify 30mg, Brintellix 20mg ja tarvittaessa Oxamin 15 mg. Eikä tunnu vieläkään lääkitys olevan kunnossa, ei ehkäise huippuja ja laskuja. Tuntuu toivottomalta. Tahtoisin takaisin töihin, mutta viimekertainenkin työkokeilu meni ihan perseelleen ja jouduin sairaalaan. Miten te muut jaksatte tätä vuoristorataa? Tekisi taas mieli lyödä hanskat tiskiin 😡
Kommentit (6)
Hep! Olen ollut välillä osastolla ja nyt sitten ainakin jonkun aikaa eläkkeellä. Minulla ei ole mitään samoja lääkkeitä kuin sinulla eli niistä päätellen olet kai enemmän manian puolella? Minun elämä on ollut nyt tappavan tasaista koomaa enkä ole töistä ja normaalista(?) elämästä uskaltanut haaveillakaan.
Olivatko työt liikaa vai menikö olo ihan mahdottomaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2 jaksoa, ei mitään lääkitystä nyt ja olen työelämässä.
Onnitteluni. Onko sinulla joku varasuunnitelma sitä hetkeä varten, kun alkaa kallistua jompaan kumpaan suuntaan?
Voitteko kuvailla millaista teillä on, kun alatte mennä maaniseksi? Miten se etenee, nopeasti vai hitaasti? Huomaatteko itse? Onko teillä haluttomuutta silloin hakeutua hoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Voitteko kuvailla millaista teillä on, kun alatte mennä maaniseksi? Miten se etenee, nopeasti vai hitaasti? Huomaatteko itse? Onko teillä haluttomuutta silloin hakeutua hoitoon?
Ei silloin halua mihinkään hoitoon, silloin on maailman kuningatar! Saattaa valvoa vuorokausia ja bailata tuntemattomien porukoissa ihan missä vaan. Holtittomia riskejä ja VISA vinkuu. Seksiä? Kaikille, jotka keksii ehdottaa, mies tai nainen. (No joku roti sentään.) Tarinan loppu onkin aina synkkä.
Maanisuuden huomaa läheiset ja mieheni, jatkuvasti päästävä bilettämään, alan varailemaan matkoja ulkomaille, rahaa palaa ja lainaa tulee otettua, seksiä on joka päivä, yöunet lyhenee kolmeen tuntiin jne. Viimeksi hakeuduin itse hoitoon ku elimistö ei vaan enää kestänyt. Varasuunnitelma on ihana psykiatri, jolle voin aina soittaa. Olen myös nyt terapian ansiosta oppinut huomaamaan milloin vauhtia alkaa olla jo liikaa ja sitten myös toisinpäin. Terapeutti myös sanoo suoraan. Ap.
2 jaksoa, ei mitään lääkitystä nyt ja olen työelämässä.